Olen introvertti taiteilijanainen, karsastan lapsiperhe-elämää, mutta menetänkö jotain jos jään velaksi?

Menetät sen perhe-elämän, tietenkin.

Esimerkiksi Tove Jansson ei tehnyt lapsia siksi, että olisi ollut vaikeaa yhdistää lapset taiteilijaelämään.

Mutta toisaalta jotkut taiteilijat sanoo, että lapsiperhe-elämä tekee heistä tehokkaampia ja antaa ulottuvuuksia. Mahdoton tietää, millainen sinä olet ja millainen lapsesi olisi jne.

No näin introvertin taiteilijamiehen näkökökulmasta sanoisin, ettet jää mistään paitsi. Lapset eivät mitenkään sopisi elämääni.

Jos kovasti pelkäät jääväsi paitsi, se on vain yhteiskunnan ohjelmointia. Vai valvotko öisin miettien ahdistuneena, pitäisikö sittenkin ryhtyä lähihoitajaksi tai alkaa kasvattamaan alpakoita? Tuskinpa, koska yhteiskunta ei jatkuvasti kerro sinulle, että nämä asiat ovat itsearvoisen merkityksellisiä ja tärkeitä. Vanhemmuus on kuitenkin vain elämäntapavalinta siinä missä nämäkin.

Et jää mistään paitsi. Moni lapsellinen kaipaa lapsetonta elämää , läpi elämänsä.

Lapset ovat olleet ihanin asia maailmassa, enkä olisi tätä itse uskonut ennen kuin he elämääni tulivat. Vaikka se on kymmenien vuosien hanke, niin askel ikuiseen elämään ja lapsien tuoma riemu ja ilo ovat ohittaneet kaikki muut elämän niin vähäpätöiseltä nyt tuntuvat asiat asiat.

Ei kukaan muu voi sinulle kertoa, jäätkö juuri sinä jostain paitsi jos jätät perheen perustamatta. Jokaisen täytyy itse päättää, mitä haluaa elämältä. Onko tärkeää se, että ympärilläsi on 24/7 läheisiä ihmisiä? Jos on, niin perusta perhe. Vai onko tärkeämpää itsensä kehittäminen, oma aika, harrastukset, ystävät, matkailu? Jos on, niin älä perusta.

Onneksi kenenkään ei tarvitse sitä yhdessä yössä päättää, ja niin kliseiseltä kun se kuulostaa niin kyllä, se mieli voi jopa muuttua! Minulla muuttui mieli, teinistä 25 vuotiaaksi olin varma, että haluan mahdollisimman nuorena lapsia ja miehen, omakotitalon jne. Nyt lähemmäs 30 v en ole näitä saanut aikaseksi hankkia, ja alkaa enemmän kiinnostamaan matkailu, uudelleen opiskelu, vuoden voisin viettää Aasiassa jne. Tähän kuvioon ei oikein se perhe sovi. Mutta voihan se mieli vielä tästäkin muuttua.

Kannattaa miettiä, onko lasten hankkiminen eettistä, vaikka sattuisitkin niin haluamaan. Lue ainakin David Benatarin Better Never to Have Been. Itse en antinatalistina suostuisi hankkimaan lapsia, vaikka iskisi millainen vauvakuume. Minusta on vain kauheaa pakottaa toinen ihminen elämään ja sen kärsimyksiin ja lopulta kuolemaan.

Olen taiteilijanainen. Kirjoitan kolmatta kirjaani. En pystyisi tähän, jos minulla olisi lapsia.

Olen nainen, joka odottaa että lapsi kasvaa, jotta voisi keskittyä taiteeseen kunnolla.

Siinä menettää lapsiperhe-elämän. Ja täsmälleen sen vuoksi olen vanhemmuuden skipannutkin. En missään tapauksessa halua minkäänlaista perhe-elämää.

Kadut lopun elämää jos lankeat lapsiperhe-elämään kun nyt jo epäilet sitä

Se on sellainen päätös, jonka vain sinä itse ap pystyt omasta puolestasi tekemään.

Älä tee lapsia. Minä tein, en kadu, mutta jos nyt valitsisin, valitsisin toisin.

Toinen introvertti-teitelija

Älä mieti asiaa menettämisen kautta. Et voi menettää mitään, mitä et edes halua. Mieti asiaa niin, että tulisiko lapsen kautta elämääsi niin paljon jotakin oleellista lisää, että se korvaisi kaikki ne haitat. Ole rehellinen itsellesi. Jos et pidä lapsista etkä lapsiperhe-elämästä, on turha ajatella, että siitä saa mukavia kokemuksia. Jokaista mukavaa asiaa kohden on ainakin saman verran niitä epämukavia kokemuksia. Ovatko siis edut niin suuret, että ne korvavat haitat? Siinä se oleellinen kysymys.

Menetät tietysti, mutta on kokonaan eri asia haluaisitko niitä menettämiäsi asioita elämääsi. Voi olla että juuri sinulle lapsettoman elämän edut sopivat paremmin kuin se mitä perhe-elämästä saa, vain sinä tunnet itsesi riittävän hyvin jotta osaat arvioida asiaa.

Pienen lapsen kanssa on monesti rankkaa ja uuvuttavaa, ja monesta kivasta jutusta joutuu luopumaan vuosiksi, sillä aikaa ja jaksamista ei yksinkertaisesti ole. Tämä vaihe kuitenkin menee aikanaan ohi, ellei lapsi ole niin sairas että vanhempi joutuu omaishoitajaksi. Todennäköisyys terveeseen lapseen on kuitenkin korkea, mutta riskit täytyy tiedostaa jos lapsia ryhtyy hankkimaan.

Kääntöpuolena on se, että saa perheeseen yhden tai useamman uuden ihmisen, joita rakastaa eniten maailmassa. Lapset ovat hauskoja otuksia, heistä saa päivittäin paljon iloa. Omasta puolestani voin sanoa että vanhemmuus on ollut elämän hienoin ja antoisin kokemus, enkä voi kuvitella elämää ilman lastani. Mutta koskaan aikaisemmin en ole kokenut samanlaista väsymystä ja oman ajan ja rauhan puuttumisen aiheuttamaa henkistä uupumista kuin pikkulapsiaikana.

Kaikille ei vanhemmuus sovi, eikä kaikista tule hyviä vanhempia. Jokainen lapsi kuitenkin ansaitsee hyvät vanhemmat ja olisi erittäin toivottavaa ettei ne ihmiset lisäänny joilla ei kiinnostusta tai resursseja hyvään vanhemmuuteen ole.

En halua ketään uutta ihmistä asumaan perheeseeni. En halua edes lemmikkikoiraa. Joudun käymään päivätöissä, joten taiteelle varattu aika on jo nyt kortilla.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat olleet ihanin asia maailmassa, enkä olisi tätä itse uskonut ennen kuin he elämääni tulivat. Vaikka se on kymmenien vuosien hanke, niin askel ikuiseen elämään ja lapsien tuoma riemu ja ilo ovat ohittaneet kaikki muut elämän niin vähäpätöiseltä nyt tuntuvat asiat asiat.

"Askel ikuiseen elämään".  :D :D 

Avaisitko tätä meille muillekin että miten tulet saavuttamaan tämän "ikuisen elämän"?

Jokaisessa tienhaarassa menettää sen, mihin toinen tie olisi vienyt.

AP: kelpuuttaisitko miehen, joka tekee luovaa työtä muttei ole taiteilja, vaan designer it-alalla?

Palkkani on korkeampi kuin taiteilijan, ja työni varsin stressaavaa ja vaatii asioiden jatkuvaa opettelua, eli elän jossain määrin kahlittuna toimistorottana. Persoonana olen kuitenkin luova ihminen ja arvostan muiden luovien ihmisten seuraa. Haluaisin kyllä lapsia, ja jos mietin "unelmavaimoani", niin se olisi juurikin esimerkiksi taiteilija, tai vaikka joku humanistinen tutkija tai käsityöläinen. Myös toinen design-hommia tekevä kävisi, tuntuu vain että useimmat luovien alojen designtyötä tekevät naiset haluavat kumppanikseen jonkun rikkaan ekonomin tjsp. Mutta minä en halua, vaan haluaisin toisen luovan ihmisen kumppanikseni.

Vierailija kirjoitti:

Älä tee lapsia. Minä tein, en kadu, mutta jos nyt valitsisin, valitsisin toisin.

Toinen introvertti-teitelija

Tuota en ymmärrä: et kadu, mutta valitsisit toisin? Eihän tuossa ole järkeä. Jos tekisit toisen valinnan, sehän tarkoittaa ettei tekemäsi valinta ollut paras mahdollinen?