Lue keskustelun säännöt.
Eroaisitko sinä tällaisesta liitosta?
18.06.2020 |
Kaksi pientä lasta. Yhteinen omakotitalo, josta edelleen lainaa. Mies hyväpalkkaisessa työssä, nainen opiskelee. Mies ei osallistu kodin tai lasten hoitoon käytännössä ollenkaan. Mies ei koskaan herää lasten kanssa aamulla, vaan nukkuu niin pitkään kun nukuttaa. Mies juo reiluhkosti useamman kerran viikossa (lava-kaksi lavaa kaljaa viikossa on aika normi). Yhteisiä asioita pariskunnalla ei juuri ole, mies kotona ollessaan yleensä omissa oloissaan, ei juuri puuhaa edes lasten kanssa. Kaikki lasten ja kodinhoitoon liittyvä naisen vastuulla, mies toki maksaa kuluista suurimman osan.
Kommentit (71)
No jos mies työssäkäyvänä elättää sen perheen opiskelevan jäsenen, niin on mielestäni kohtuullista, että opiskeleva tekee enemmän kotitöitä.
Parisuhteelta odottaisin kyllä enemmän, mutta tuossahan on lähinnä kyse asumisjärjestelystä, joka kannattaa ehkä pitää niin kauan kunnes on valmistunut ja saanut työpaikan. Ei tuota kannata ottaa parisuhteena eikä siten odottaa järjestelyltä samoja asioita, mitä hyvältä parisuhteelta odottaa, koska tuossa ei selkeästi siitä ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettisin asian näin päin; Miksi olisin tuollaisen miehen kanssa ylipäänsä ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin ei kannata erota? Mistä tietää että suhteella on vielä jotain annettavaa? Mun mies pitää itsestään huolta, käy töissä (perusduunari), osallistuu yhteisiin kustannuksiin kohtalaisen hyvin. Seksi sujuu (ja on siinä hyvä) MUTTA... hän on aika saamaton. Mitään ei tapahdu jos ei montaa kertaa sano asiasta (tai suoraan jo käske). Esim. Siivous, ruohonleikkuu, lumenluonti, lapsista huolehtiminen (tekee jos en ole kotona). Ei osaa kodin remontointia, saati ruuanlaittoa. Onneton sosiaalisissa tapaamisissa (esim. Ravintolassa maiskuttaa suu auki). Ei osaa smalltalkia ja välttelee katsekontaktia vieraassa seurassa..
Suhtautuu kaikkeen uuteen aina erittäin epäluuloisesti ja nihkeästi, oli sitten kyse ulkomaanmatkasta tai harrastuksista. Tuntuu että meidän arvot ja tulevaisuuden odotukset ovat alkaneet kulkemaan eri reittiä. Meillä ei esimerkiksi ole enää keskustelunaiheita muuta kuin lasten asiat.
Toisaalta haluan olla yhdessä, koska rakastan häntä ja järki huutaa etten koskaan löydä luotettavampaa aviomiestä. Toisaalta toinen osa minussa koittaa vakuuttaa että elämällä on vielä paljon annettavaa ja saattaisin löytää sielunkumppanin jostakin toisesta ihmisestä.
Jos rakastat miestäsi ÄLÄ ÄLÄ eroa.
Ydinperhettä et saa koskaan korvattua etkä korjattua enää koko elämäsi aikana. Kukaan uusi mies ei taatusti tule tekemään lastesi eteen senkään vertaa kuin heidän oma isä.
Etsi sielunkumppaneita ystävyyden, älä seksin kautta.
Jos työt näyttävät lankeavan sinulle, järjestä teidän arki mahdollisimman vaivattomaksi. Siivooja, teini leikkaamaan nurmikkoa, pesula, teetä remontit. Tarvittaessa muuttakaa taloyhtiöön jossa pihat hoidetaan.
Tarvittaessa uhkaa erolla ellei mies suostu laittamaan yhteisiin rahoihin tai vastaavasti muuttamaan pois työläistä tiloista / vaivattomampaan sijaintiin.
Mutta ÄLÄ eroa jos pystyt.
Elämä ei koskaan tule enää olemaan ydinperhe-elämää, vaikka olisi kuinka ideaali kumppani.
Ja kaikissa on puutteensa, kukaan ei oikeasti ole ideaali. Se sinun sielunkumppanisi ei esim ehkä halua muuttaa sinun paikkakunnalle, tai ei halua muuttaa yhteen, tai ei pidä lapsistasi. Nyt on myöhäistä etsiä ideaali kun sinulla on jo lapset yhden kanssa. Tästä eteenpäin on kompromissia.
T. Eronnut
Joo, jää vaan hakattavaksi ja juopporetkua hoivaamaan, koska ydinperhe. Sehän se onkin terve ympäristö lapsille kasvaa....
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin todellakin. UMuutenkin ja siksi, etten halua lasteni kasvavan alkoholistin roolimallin omaksuen, tai ylipäänsä alkoholistiperheessä.
Olin yh 7 vuotta ja osan ajasta työtön ja osan ajasta opiskelin. Meni oikein hyvin ja muistelen sitä aikaa onnellisena aikana. Välillä asuimme hyvin ahtaasti, mutta sekään ei haitannut. Parasta oli rauha ja sellainen yksinkertainen elämä, paluu elämän perusasioihin. Tunsin myös olevani todella läheinen lapsen kanssa silloin. Koko ajasta ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Tuntuu hullulta, että niin moni yttää pelkäävän yh:ksi ryhtymistä.
Sama täällä nyt 6 v yksinhuoltajana. Heti tuli sellainen rauha arkeen. Totta kai vaatimattomammin eletään, mutta se ei ole haitannut, myöskään lapsia. Kaikki tarpeellinen kuitenkin on.
En kans tiedä miksi yksinhuoltajuus olisi sinällänsä kauheaa, ainakin jos on oma työ eli on ruoka ja katto.
Ja taas kerran on yhtäkkiä tullut yllätyksenä, että mies juo, tai ei osallistu kotitöihin ? Kannattaisi ehkä ihan oikeasti katsella vähän pidemmän aikaa, ennekuin lyö hynttyyt yhteen saatikka tekee lapsia ja vielä kaksin kappalein. Väitän, että joka ikinen mies antaa merkkejä jo suhteen alussa juomatavoistaan tai kodinhoidostaan, mutta kun pitää ummistaa silmät ja kuvitella, että kyllä se muuttuu. Eipä kuulkaa ihminen muutu kenenkään toisen toiveesta/halusta. Oppikaa nyt jo tajuamaan se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin ei kannata erota? Mistä tietää että suhteella on vielä jotain annettavaa? Mun mies pitää itsestään huolta, käy töissä (perusduunari), osallistuu yhteisiin kustannuksiin kohtalaisen hyvin. Seksi sujuu (ja on siinä hyvä) MUTTA... hän on aika saamaton. Mitään ei tapahdu jos ei montaa kertaa sano asiasta (tai suoraan jo käske). Esim. Siivous, ruohonleikkuu, lumenluonti, lapsista huolehtiminen (tekee jos en ole kotona). Ei osaa kodin remontointia, saati ruuanlaittoa. Onneton sosiaalisissa tapaamisissa (esim. Ravintolassa maiskuttaa suu auki). Ei osaa smalltalkia ja välttelee katsekontaktia vieraassa seurassa..
Suhtautuu kaikkeen uuteen aina erittäin epäluuloisesti ja nihkeästi, oli sitten kyse ulkomaanmatkasta tai harrastuksista. Tuntuu että meidän arvot ja tulevaisuuden odotukset ovat alkaneet kulkemaan eri reittiä. Meillä ei esimerkiksi ole enää keskustelunaiheita muuta kuin lasten asiat.
Toisaalta haluan olla yhdessä, koska rakastan häntä ja järki huutaa etten koskaan löydä luotettavampaa aviomiestä. Toisaalta toinen osa minussa koittaa vakuuttaa että elämällä on vielä paljon annettavaa ja saattaisin löytää sielunkumppanin jostakin toisesta ihmisestä.
Sitten on aika erota, kun haluat erota vaikka et koskaan tapaisi sitä sielunkumppania. Ei voi olla niin että eroan, koska jossain voi olla jotain parempaa. Vaan erotaan koska tätä suhdetta en enää tästä eteenpäin halua jatkaa.
Ei kukaan takaa että se uusi rakkaus tulee ja vie jalat alta tai että elämä olisi jotenkin parempaa eron jälkeen. Mutta se mikä takuulla tulee, on erilainen vapaus oman elämän suhteen. Jos se riittää, niin eroa. Jos haikailet jo uutta suhdetta, niin motiivisi ei ole ehkä oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se joka tienaa rahat tekee säännöt., joka loisii, tottelee.
ei se ole sen kummempaa
Ehkä sen naisen pitäisi nyt vaan hankkia oma elämä eikä uhrautua kodin- ja lastenhoitajaksi ja vaatia samaa mieheltä. Nainen ottaa nyt rennommin.
Muuten en eroaisi vaan muuttaisin omaa asennettani, mutta kaljoittelevaa miestä en olisi ottanut alkuunkaan ja sellaisessa perheessä en lapsianikaan kasvattaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja taas kerran on yhtäkkiä tullut yllätyksenä, että mies juo, tai ei osallistu kotitöihin ? Kannattaisi ehkä ihan oikeasti katsella vähän pidemmän aikaa, ennekuin lyö hynttyyt yhteen saatikka tekee lapsia ja vielä kaksin kappalein. Väitän, että joka ikinen mies antaa merkkejä jo suhteen alussa juomatavoistaan tai kodinhoidostaan, mutta kun pitää ummistaa silmät ja kuvitella, että kyllä se muuttuu. Eipä kuulkaa ihminen muutu kenenkään toisen toiveesta/halusta. Oppikaa nyt jo tajuamaan se.
Pitkässä suhteessa ihminen voi hyvinkin muuttua, nimittäin itsekkäämmäksi. Mun exäni löysi eron jälkeen hyvin pian itselleen uuden kumppanin, mutta sepä ei katsellutkaan touhua kovin pitkään. Oli mua huomattavasti fiksumpi siis.
Mutta täytyy sanoa että en minäkään nyt niillä säännöillä aloittaisi suhdetta, mihin meidän parisuhde exän kanssa oli ajautunut. Nuorena ja naiivina kuvittelin että saat sitä mitä toiselle annat, eli jos näen enemmän vaivaa asioiden eteen niin se toinenkin saattaa samalla tavalla huomoida minua. Paskanmarjat! Sehän menee niin että mitä enemmän teet, niin sitä enemmän on odotusarvo jatkossa. Koskee niin kotitöitä kun ihan kaikkea. Jos alkaa yksin ottamaan enemmän vastuuta niistä, niin laiskalle puolisolle se yleensä sopii oikein hyvin, ja se ei teekään enää omaa osuuttaan jonkun muun asian kimpussa, vaan jättää vaan osuutensa kotitöistä sille joka ne tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin ei kannata erota? Mistä tietää että suhteella on vielä jotain annettavaa? Mun mies pitää itsestään huolta, käy töissä (perusduunari), osallistuu yhteisiin kustannuksiin kohtalaisen hyvin. Seksi sujuu (ja on siinä hyvä) MUTTA... hän on aika saamaton. Mitään ei tapahdu jos ei montaa kertaa sano asiasta (tai suoraan jo käske). Esim. Siivous, ruohonleikkuu, lumenluonti, lapsista huolehtiminen (tekee jos en ole kotona). Ei osaa kodin remontointia, saati ruuanlaittoa. Onneton sosiaalisissa tapaamisissa (esim. Ravintolassa maiskuttaa suu auki). Ei osaa smalltalkia ja välttelee katsekontaktia vieraassa seurassa..
Suhtautuu kaikkeen uuteen aina erittäin epäluuloisesti ja nihkeästi, oli sitten kyse ulkomaanmatkasta tai harrastuksista. Tuntuu että meidän arvot ja tulevaisuuden odotukset ovat alkaneet kulkemaan eri reittiä. Meillä ei esimerkiksi ole enää keskustelunaiheita muuta kuin lasten asiat.
Toisaalta haluan olla yhdessä, koska rakastan häntä ja järki huutaa etten koskaan löydä luotettavampaa aviomiestä. Toisaalta toinen osa minussa koittaa vakuuttaa että elämällä on vielä paljon annettavaa ja saattaisin löytää sielunkumppanin jostakin toisesta ihmisestä.
Jos rakastat miestäsi ÄLÄ ÄLÄ eroa.
Ydinperhettä et saa koskaan korvattua etkä korjattua enää koko elämäsi aikana. Kukaan uusi mies ei taatusti tule tekemään lastesi eteen senkään vertaa kuin heidän oma isä.
Etsi sielunkumppaneita ystävyyden, älä seksin kautta.
Jos työt näyttävät lankeavan sinulle, järjestä teidän arki mahdollisimman vaivattomaksi. Siivooja, teini leikkaamaan nurmikkoa, pesula, teetä remontit. Tarvittaessa muuttakaa taloyhtiöön jossa pihat hoidetaan.
Tarvittaessa uhkaa erolla ellei mies suostu laittamaan yhteisiin rahoihin tai vastaavasti muuttamaan pois työläistä tiloista / vaivattomampaan sijaintiin.
Mutta ÄLÄ eroa jos pystyt.
Elämä ei koskaan tule enää olemaan ydinperhe-elämää, vaikka olisi kuinka ideaali kumppani.
Ja kaikissa on puutteensa, kukaan ei oikeasti ole ideaali. Se sinun sielunkumppanisi ei esim ehkä halua muuttaa sinun paikkakunnalle, tai ei halua muuttaa yhteen, tai ei pidä lapsistasi. Nyt on myöhäistä etsiä ideaali kun sinulla on jo lapset yhden kanssa. Tästä eteenpäin on kompromissia.
T. Eronnut
Valitettavasti tämä ei pidä paikkaansa. Moni fiksu kunnollinen mies huolehtii puolison lapsista paljon paremmin kuin huono mies omistaan. Esim. oma mieheni on lapsilleni kuin toinen isä, auttaa läksyissä, harrastaa yhdessä, vie laffaan, laittaa välipalat, kyselee päivän kuulumiset jne. On vienyt poikani monille "poikien reissuillekin" laskettelemaan ulkomaille kun en itse niin välitä laskettelusta mutta muut rakastavat sitä. Ja vie ja hakee aina kun tarvitsee eikä koskaan valita. Tekee kuulemma vain ilosta kun on niin mukavat pojat.
Poikien "oikeaa" isää ei taas paljon kiinnosta. Jättää ainakin puolet tapaamisista väliin eikä koskaan tee poikien kanssa paljon muuta kuin katsoo telkkaria tai käy hakemassa jotain noutoruokaa. Joskus jättänyt pojat kahdestaan illalla ja mennyt itse kaljalle. Onneksi tajusin erota siitä jo vuosia sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika poika vetämään; lavallinen kaljaa on panimolta kauppaan tuleva kuormalavallinen kaljaa, kerroksia kymmenkunta. Eli meinaatko nyt kuluttajalle myytäviä 24-, 18-, 12- vai 6-packeja?
Meilläpäin ainakin puhutaan 24-packista lavallisena, käsittääkseni aika yleinen käsite.
No ei hyvänen aika ole yleinen käsite. Miten tyhmä oletkaan!?
Meillä mies oli reissu hommissa silloin kun lapset oli pieniä. Oppi kyllä nopeasti sen, että yhdessä tätä perhettä pyöritetään. Minä olen valmis mukisematta hoitamaan lapsia kun hän reissaa, mutta hänen kotona ollessaan vastuut jaetaan.
Yritti alkuun valittaa, että on niin väsynyt reissun jäljiltä, että pitää saada nukkua, mutta latelin tiskiin tosiasiat: hänellä on hotellihuone, valmiit ruoat, luppoaikaa töiden välillä huilata huoneessaan. Ravintoloissakaan ei ole pakko aikaa kuluttaa aamuyön tunneille.
Minulla vastuu lapsista sillä aikaa ja silloin kun työt aloitin, myös niistä. Milloin minä lepään jos en sitä saa tehtyä kun hän on töissä ja jos hänen pitää levätä kotona ollessaan. Tajusi pointin ja sen jälkeen ei ongelmaa. Katsottiin viikonloput aina niin, että sovittiin etukäteen kumpi nukkuu la pitkään ja rauhassa kumpi su ja niin tehtiin. Hyvin toimi.
Lasten sairastaessakin katsottiin tilanne molempien töiden kannalta ja sen kenen oli helpompi jäädä hoitamaan jäi. Miehen kaverit joskus päivittelivät sitä, kuinka jaksaa, että hoiti aamupäivän sairasta lasta ja lähti siitä töihin (jotka sit kesti yöhön) kun minä tulin läpsystä vaihtaen töistäni hoitamaan lasta. Mies totesi kavereilleen, ettei tilanne ole vaimolla sen helpompi, olin saattanut yön valvoa kipen lapsen kanssa ja mennä sit töihin siksi aikaa kun mies oli kotona. Eli ettei hän tästä mitään fanfaareja halua, yhdessä hoituu.
Kummasti jos mies tekee perheen eteen jotain, on se huikea juttu. Jos nainen tekee saman, niin kuuluu vaan olla.
Meillä mies ymmärtää puhetta ja tajusi, ettei hän voi enää toimia samalla tavalla kuin silloin, kun lapsia ei ollut. Nyt lapset on isoja ja hyvin menee edelleen, suhde vain paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkeästi aloittajalle kelpaa asunto,elintaso ja ties mitkä muut edut, mutta ei haluais tehdä mitään niiden eteen.
On täysin väärin luulla että rahan tuojan pitäisi osallistua kodin töihin jos toinen on vaan kotona lukemassa oppikirjoja.
Ilman rahaa ei elämä pyöri, mutta ilman loisijaa pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas kerran on yhtäkkiä tullut yllätyksenä, että mies juo, tai ei osallistu kotitöihin ? Kannattaisi ehkä ihan oikeasti katsella vähän pidemmän aikaa, ennekuin lyö hynttyyt yhteen saatikka tekee lapsia ja vielä kaksin kappalein. Väitän, että joka ikinen mies antaa merkkejä jo suhteen alussa juomatavoistaan tai kodinhoidostaan, mutta kun pitää ummistaa silmät ja kuvitella, että kyllä se muuttuu. Eipä kuulkaa ihminen muutu kenenkään toisen toiveesta/halusta. Oppikaa nyt jo tajuamaan se.
Kuinka monta vuotta on sinusta sopiva aika olla yhdessä miehen kanssa ennen kuin on lasten vuoro? Oletko sitä mieltä, että ihmiset eivät muutu mihinkään vuosien myötä? Oletko sinä vielä tismalleen samanlainen, mitä olit 18- ja 20-vuotiaana?
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi aloittajalle kelpaa asunto,elintaso ja ties mitkä muut edut, mutta ei haluais tehdä mitään niiden eteen.
On täysin väärin luulla että rahan tuojan pitäisi osallistua kodin töihin jos toinen on vaan kotona lukemassa oppikirjoja.
Ilman rahaa ei elämä pyöri, mutta ilman loisijaa pyörii.
Miksei miestä kiinnosta edes omat lapsensa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi aloittajalle kelpaa asunto,elintaso ja ties mitkä muut edut, mutta ei haluais tehdä mitään niiden eteen.
On täysin väärin luulla että rahan tuojan pitäisi osallistua kodin töihin jos toinen on vaan kotona lukemassa oppikirjoja.
Ilman rahaa ei elämä pyöri, mutta ilman loisijaa pyörii.
Miksei miestä kiinnosta edes omat lapsensa?
Edes sen yhden kerran ois kiva tietää myös sen toisen osapuolen kertomus näissä tän palstan miesten haukkumisketjuissa, takuulla monesti menis asiat ihan toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas kerran on yhtäkkiä tullut yllätyksenä, että mies juo, tai ei osallistu kotitöihin ? Kannattaisi ehkä ihan oikeasti katsella vähän pidemmän aikaa, ennekuin lyö hynttyyt yhteen saatikka tekee lapsia ja vielä kaksin kappalein. Väitän, että joka ikinen mies antaa merkkejä jo suhteen alussa juomatavoistaan tai kodinhoidostaan, mutta kun pitää ummistaa silmät ja kuvitella, että kyllä se muuttuu. Eipä kuulkaa ihminen muutu kenenkään toisen toiveesta/halusta. Oppikaa nyt jo tajuamaan se.
Kuinka monta vuotta on sinusta sopiva aika olla yhdessä miehen kanssa ennen kuin on lasten vuoro? Oletko sitä mieltä, että ihmiset eivät muutu mihinkään vuosien myötä? Oletko sinä vielä tismalleen samanlainen, mitä olit 18- ja 20-vuotiaana?
Kyllä olen, mitä tulee kodin kunnossapitämiseen tai juomatapoihin. Jos oma mies olisi alkanut kaljaa kittaamaan paljon tai jättäytyisi pois yhteisestä kodinhoidosta minä osaisin myös heti avata suuni ja kysyä mikä mättää . En todellakaan katselisi miestä joka alkaa kaljaa kittaamaan sohvalla ja odottaisi , että minä teen kaiken.
1 lava kaljaa on 88 pulloa/tölkkiä, 2 lavaa kaljaa on 176 pulloa/tölkkiä.
Kova on viikkokulutus porvoossa.
Jos rakastat miestäsi ÄLÄ ÄLÄ eroa.
Ydinperhettä et saa koskaan korvattua etkä korjattua enää koko elämäsi aikana. Kukaan uusi mies ei taatusti tule tekemään lastesi eteen senkään vertaa kuin heidän oma isä.
Etsi sielunkumppaneita ystävyyden, älä seksin kautta.
Jos työt näyttävät lankeavan sinulle, järjestä teidän arki mahdollisimman vaivattomaksi. Siivooja, teini leikkaamaan nurmikkoa, pesula, teetä remontit. Tarvittaessa muuttakaa taloyhtiöön jossa pihat hoidetaan.
Tarvittaessa uhkaa erolla ellei mies suostu laittamaan yhteisiin rahoihin tai vastaavasti muuttamaan pois työläistä tiloista / vaivattomampaan sijaintiin.
Mutta ÄLÄ eroa jos pystyt.
Elämä ei koskaan tule enää olemaan ydinperhe-elämää, vaikka olisi kuinka ideaali kumppani.
Ja kaikissa on puutteensa, kukaan ei oikeasti ole ideaali. Se sinun sielunkumppanisi ei esim ehkä halua muuttaa sinun paikkakunnalle, tai ei halua muuttaa yhteen, tai ei pidä lapsistasi. Nyt on myöhäistä etsiä ideaali kun sinulla on jo lapset yhden kanssa. Tästä eteenpäin on kompromissia.
T. Eronnut