Kokemuksia paranoidisesta skitsofreniasta?

Mun kaverille tuli tuo. Oli läheinen kaveri. Olin hänen kanssaan sekoilun alkamisen jälkeen läheinen vielä 15 vuotta. Hän oli monilla osastojaksoilla, mutta jätti aina lääkkeet kun kotiutui.

Koko ajan menee kahelimmaksi, anteeksi vaan. Lopetin yhteydenpidon hyvään ystävääni siinä vaiheessa, kun hänen harha sa olivat ajaneet hänet siihen pisteeseen, että hän alkoi uhkailla tekevänsä minulle pahaa fyysisesti. Aloin pelätä häntä. Hön luuli, että ole pohjoiskorealainen agentti ja vaarallinen.

Nykyään hän joskus alkaa yekstitellä ja viestejä tulee pöivässä satoja. Yleensä en vastaa eikä hän vastausta pyydäkään.

Puheluihin vastaan joskus harvoin. Itse en enää soittele.

Koen, että tämä välirikko on hänen omaa syytään. Miksi jättää lääkkeet heti sairaalasta kotiuduttuaan aivan joka kerta. Ja minusta mulla on oikeus lopettaa yhteys, kun kimppuuni uhataan käydä.

Toisella vanhemmalla on, mutta se on oikeastaan parantunut siitä eikä vaikuta elämään mitenkään. Parhaat katsos aina pärjää.

Osaako kukaan selittää miksi näissä (skitsofrenia, bipot ym.) usein alkavat kuvitella olevansa niin kovin tärkeitä? Eikö se voisi mennä toisinpäin että kokisivat itsensä ihan liian merkityksettömiksi?

Vierailija kirjoitti:

Osaako kukaan selittää miksi näissä (skitsofrenia, bipot ym.) usein alkavat kuvitella olevansa niin kovin tärkeitä? Eikö se voisi mennä toisinpäin että kokisivat itsensä ihan liian merkityksettömiksi?

Sairaus taannuttaa?

Fiksut ymmärtää.

Mummi eli lääkityksellä normaalia elämää kuolemaansa saakka. Sedälle puolestaan ei ole koskaan lyötynyt toimivaa lääkitystä ja on ollut suljetulla osastolla yli 40 vuotta. Muistan sedän lähinnä kuolaavana ja pelottavana ihmisenä, jonka puheesta en saanut selvää ja lähinnä juoksin lapsena karkuun. Olivat käsittääkseni pumpanneet lääkekokeiluja täyteen... muuten sytytteli hoitolaitoksessa tulipaloja ynnä muuta mukavaa. Kerran hyppäsi toisen kerroksen ikkunan läpi harhoissa. Tuosta tosin seurasi se, että vauhti vähän hiipui, kun liikkuminen on vaikeampaa. 

Voiko tuosta palautua koskaan ihan täysin ennalleen, vaikka normaalielämän saisikin sujumaan?

Eikö tuo ole vakavin mielisairaus mitä on?

Aiheuttaako tuo tai lääkitys myös somaattisia sairauksia?

Yritin joskus tutustua naiseen, johon vähintäänkin ihastuin.  Ihmettelin vähän, että miten mielialat ja puheen aiheet vaihtuu kesken kaiken. Oli vaikeaa itselle, kun välillä vaikeni täysin, ja oli täysin poissaoleva, ei katsekontaktia, hymyä. Silloin kun oli parempi päivä, niin oli niin ihana ihminen. En tiedä oliko sairauden tuntoa hänellä itsellä, vai eikö vain muuten vaan halunnut kertoa sairaudestaan. Olisin itse halunnut viettää yhteistä aikaa, mutta se oli aika vaikeaa, koska toisella ei siihen virtaa riittänyt. Itse sain muualta jälkeen päin kuulla sairaudesta. En tähän päivään mennessä ole tavannut yhtä hyväntahtoista ihmistä, enkä ikinä pysty häntä unohtamaan, vaikka olen yrittänyt.

Onko lisää kokemuksia?

Itselläni on paranoidinen skitsofrenia. Olen sairastanut 3 psykoosia. Sairastuin lukion toisena vuotena psykoosiin. Harhoja kuitenkin ollut jo 14v asti kiitos koulukiusaamisen. Harhani ovat harhaluuloja. Mitä haluat tietää?

Minulla on diagnoosi ja oli ennen lääkitystä harhakuvitelmia mm että joku yrittää myrkyttää ruoan, lähimmäiset on agentteja, ja minua tarkkaillaan ja valvotaan mm radion ja television kautta. Myös pakkoajatuksia ja päänsisäisiä "ääniä". Myös semmoinen että omaa kehoa hallitsee jotkut muut ja yrittää ottaa sitä haltuun. Nyt kuitenkin kun olen parantunut ja terve, niin näitä juttuja ei ole. Mikä osuus on lääkityksellä ja mikä osuus muilla jutuilla niin vaikea sitä on tietää.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesitkö että DSM-5 ei ole enää paranoidinen skitsofrenian luokkaa, koska se ei eroa riittävästi muista niin kutsutun skitsofrenian alalajeista? Noin vaan käsiäänestyksellä on poistettu tämäkin klassisen mielisairautena perinteinen muoto. Miten voit sairastaa tautia, jota ei edes ole?

Vaikka skitsofrenian alatyypit on poistettu DSM-5:tä, niin paranoidi skitsofrenia löytyy silti IFC - tautiluokituksesta (F20.0)

Tarkoitat  varmaan ICD-tautiluokitusta.

Mummoni, joka oli notaari, kärsi paranoiasta ja sai viestejä vessanpöntöltä.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni, joka oli notaari, kärsi paranoiasta ja sai viestejä vessanpöntöltä.

Minäkin sain suljetulla viestejä vessanpöntöltä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on diagnoosi ja oli ennen lääkitystä harhakuvitelmia mm että joku yrittää myrkyttää ruoan, lähimmäiset on agentteja, ja minua tarkkaillaan ja valvotaan mm radion ja television kautta. Myös pakkoajatuksia ja päänsisäisiä "ääniä". Myös semmoinen että omaa kehoa hallitsee jotkut muut ja yrittää ottaa sitä haltuun. Nyt kuitenkin kun olen parantunut ja terve, niin näitä juttuja ei ole. Mikä osuus on lääkityksellä ja mikä osuus muilla jutuilla niin vaikea sitä on tietää.

Tyypillistä gang stalkingia paitsi pään sisäiset äänet. Onneksi jotkut tietää noista muutkin kun uhrit.

Luultavasti oireet on lievänä paljon yleisempiä mitä luullaan. Pitää olla jo todella sairas ennenkuin huomataan.

Tällä palstalla jotakuta kiinnostaa skitsofrenia eri alalajeineen. Miksi?