Lue keskustelun säännöt.
Masentaako kesä teitäkin muita vuodenaikoja enemmän?
17.06.2020 |
Etenkin kauniit kesäpäivät ja -illat masentaa minua, ja tunnen itseni vielä normaaliakin yksinäisemmäksi. Tuntuu, kuin katsoisi jostain ilkunan takaa, kuinka hauskaa kaikilla muilla tuntuu olevan. Olen siis ihan naimisissa ja pienen taaperon äiti, en sinkku.
Kohtalontovereita??
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt pitää nauttia luonnosta ja hienoista ilmoista kun kerrankin pystyy. Syksyllä ja talven räntäsateissa voi alkaa sitten etsimään sopivaa köyden pätkää.
Mä tykkään syksystä ja räntäsateista. Ihanaa aikaa. Jotenkin sopii mulle loistavasti ja lisäbonarina puistoissa saa kulkea ihan rauhassa kun ei oo muita palloilemassa tiellä, jos on räntäkeli.
Eli pelkäät ihmisiä ja luulet että ne kiusaa sua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentaa lähinnä liika kuumuus kun ei jaksa tehdä mitään ja on jatkuva migreeni ja paha olo. Ehkä, jos ois varakas ja mökki jossain järven rannalla, tää hellepaska ei vituttais niin armottomasti.
Talvella ei masenna juur mikään, paitsi hiukan jos on se ärsyttävä keli jossa lämpötilat pumppaa nollan kummallakin puolella ja jalkakäytävät ja pihat on liukkaita, vaan ei niin hyvin jäässä että nasta puris pintaan. Tässäkään ei ärsytä oikeestaan muu kuin asvaltti- ja betonipinnat, jotka kuurassa on pirullisen petollisia. Niin ja suojatien ne valkeat raidat, jotka on selkeesti suunniteltu kaatamaan jalankulkijat auton eteen sellaisella kelillä.
Sisällä on mahdollista laittaa läpiveto tai hommata ilmastointilaite, jos muu ei auta. Eli ei ole kuuma, jos ei halua. Ulkona voi hakeutua varjoon, tuulisempaan paikkaan, meren rantaan ym, jos haluaa viileämpää. Toki, jos on pakko tehdä töitä jossain paahteessa tai vastaavaa, niin sitten ymmärrän tuskan. Muutenhan se on aika paljon omista valinnoista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan hyvin. Kesällä ikään kuin pitäisi ELÄÄ ihan täysillä ja jos oot töissä tai just pieni lapsi niin toki ne rajoittaa. Itse olen se loppusyksystä sohvan kulmaan käpertyjä, silloin on rauha kun ei tarvitse olla menossa mihinkään.
Toi on kyllä ihan sun omassa päässäsi vaan :) Jos et halua ELÄÄ ihan täysillä (mitä se sitten sulle tarkoittaakaan), voit aivan hyvin olla sohvan kulmaan käpertyneenä vaikka vuoden jokaisena päivänä. Jos joku pyytää sua mukaansa jonnekin, sanot vaan, että et halua/jaksa/viitsi lähteä. Kannattaa opetella sanomaan ei. Sun elämä, sun päätökset.
Juuri näin! Mulla oli ennen tuo kesämasis-ongelma, mutta nyt koronarajoitusten aikaan tajusin viimein, että saan möllöttää sisällä tekemättä mitään ihan just niin paljon kuin haluan eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Tajusin myös että itse asiassa teen paljon kaikenlaista kivaa ja käyn tapahtumissa oikeastaan aika paljon. Jotenkin somen myötä tulee sellainen olo että ”kaikki” muut tekee koko ajan jotain kivaa ja itse olen ihan tylsä. Olenkin onnistunut jättämään somen käyttöä vähemmälle. Niin ja tajusin senkin ettei ketään muuta oikeasti kiinnosta pätkääkään teenkö sitä vai tätä vai makaanko kotona sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kaikista ankeinta on marraskuussa jos ei ole vielä lunta ja sataa vettä ja on säkkipimeää. Maaliskuu on myös usein ankeaa kun lunta on liikaa eikä ulkona oikein pysty tekemään mitään.
Marraskuu on tosiaan ankein, mutta yleensä suurin osa talvesta ihan väkinäistä puurtamista. Viime talvena ei ollut edes lunta pk-seudulla. Sinänsä hyvä, ettei joutunut kärsimään haista-v-pakkanen-päin-naamaa tärinäkeleistä, mutta ankeaa silti.
Keväällä luonto ja ihmiset herää henkiin. Nyt tietenkin korona vähän laimensi, mutta silti tämä on nautinnollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan hyvin. Kesällä ikään kuin pitäisi ELÄÄ ihan täysillä ja jos oot töissä tai just pieni lapsi niin toki ne rajoittaa. Itse olen se loppusyksystä sohvan kulmaan käpertyjä, silloin on rauha kun ei tarvitse olla menossa mihinkään.
Toi on kyllä ihan sun omassa päässäsi vaan :) Jos et halua ELÄÄ ihan täysillä (mitä se sitten sulle tarkoittaakaan), voit aivan hyvin olla sohvan kulmaan käpertyneenä vaikka vuoden jokaisena päivänä. Jos joku pyytää sua mukaansa jonnekin, sanot vaan, että et halua/jaksa/viitsi lähteä. Kannattaa opetella sanomaan ei. Sun elämä, sun päätökset.
Tämä on totta, mutta suomalaisena sitä on aivopesty siihen uskoon, että kesästä on nautittava, vaikka hampaat irvessä sitten, täälläkin sitä koko ajan toitotetaan. Ja joka paikassa kysellään kesäsuunnitelmista ja hehkutetaan omia kesäjuttuja, niin ihmekös jos tulee ulkopuolinen olo kun itsellä ei ole mitään sanottavaa. Esim. äitini on sellainen, jolle jos sanoo, että oli vaan sisällä kotona koko kauniin viikonlopun, niin siitä taivastelusta ei tule loppua, argh.
Mutta en ole tuo jolle kirjoitit, mutta minäkin olen näin vanhemmiten alkanut opettamaan itseäni ajattelemaan toisin. Että se on ihan ok nyhjöttää sohvalla milloin vaan - myös kesällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua masentaa kuumuus. Voisin kipata kesäkuukaudet kokonaan. Voisin elää ikuisesti syksyssä ja keväässä.
Ei enää sen jälkeen, kun on ollut työ, jossa viihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt pitää nauttia luonnosta ja hienoista ilmoista kun kerrankin pystyy. Syksyllä ja talven räntäsateissa voi alkaa sitten etsimään sopivaa köyden pätkää.
Mä tykkään syksystä ja räntäsateista. Ihanaa aikaa. Jotenkin sopii mulle loistavasti ja lisäbonarina puistoissa saa kulkea ihan rauhassa kun ei oo muita palloilemassa tiellä, jos on räntäkeli.
Eli pelkäät ihmisiä ja luulet että ne kiusaa sua?
Täähän se onkin ainoo vaihtoehto jos tykkää tilasta ja rauhasta.
"Masentuneet" pitäisi viedä viimeiselle piikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan hyvin. Kesällä ikään kuin pitäisi ELÄÄ ihan täysillä ja jos oot töissä tai just pieni lapsi niin toki ne rajoittaa. Itse olen se loppusyksystä sohvan kulmaan käpertyjä, silloin on rauha kun ei tarvitse olla menossa mihinkään.
Toi on kyllä ihan sun omassa päässäsi vaan :) Jos et halua ELÄÄ ihan täysillä (mitä se sitten sulle tarkoittaakaan), voit aivan hyvin olla sohvan kulmaan käpertyneenä vaikka vuoden jokaisena päivänä. Jos joku pyytää sua mukaansa jonnekin, sanot vaan, että et halua/jaksa/viitsi lähteä. Kannattaa opetella sanomaan ei. Sun elämä, sun päätökset.
Tämä on totta, mutta suomalaisena sitä on aivopesty siihen uskoon, että kesästä on nautittava, vaikka hampaat irvessä sitten, täälläkin sitä koko ajan toitotetaan. Ja joka paikassa kysellään kesäsuunnitelmista ja hehkutetaan omia kesäjuttuja, niin ihmekös jos tulee ulkopuolinen olo kun itsellä ei ole mitään sanottavaa. Esim. äitini on sellainen, jolle jos sanoo, että oli vaan sisällä kotona koko kauniin viikonlopun, niin siitä taivastelusta ei tule loppua, argh.
Mutta en ole tuo jolle kirjoitit, mutta minäkin olen näin vanhemmiten alkanut opettamaan itseäni ajattelemaan toisin. Että se on ihan ok nyhjöttää sohvalla milloin vaan - myös kesällä.
Ymmärrän hyvin,mitä tarkoitat. Mullakin oli aika, jolloin kesä ja varsinkin kesäloma oli buukattu niin täyteen kaikkea, että oli ihan mukavaa palata loman jälkeen töihin lepäämään. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että ei mun ole mikään pakko uuvuttaa itseäni kesätekemisillä. Työvuosi on ihan riittävän uuvuttava, ei mun tarvitse suorittaa vielä lomallakin. Kun multa kysyttiin, mitä aion tehdä lomalla, vastasin: "EN YHTÄÄN MITÄÄN, KOSKA OLEN LOMALLA!".
Masentaa. Liian valoisaa ja lämmintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan hyvin. Kesällä ikään kuin pitäisi ELÄÄ ihan täysillä ja jos oot töissä tai just pieni lapsi niin toki ne rajoittaa. Itse olen se loppusyksystä sohvan kulmaan käpertyjä, silloin on rauha kun ei tarvitse olla menossa mihinkään.
Toi on kyllä ihan sun omassa päässäsi vaan :) Jos et halua ELÄÄ ihan täysillä (mitä se sitten sulle tarkoittaakaan), voit aivan hyvin olla sohvan kulmaan käpertyneenä vaikka vuoden jokaisena päivänä. Jos joku pyytää sua mukaansa jonnekin, sanot vaan, että et halua/jaksa/viitsi lähteä. Kannattaa opetella sanomaan ei. Sun elämä, sun päätökset.
Pyytäisikin joku jonnekin... Se tässä yksi suuri syy onkin, miksi kesä ahdistaa...
Mää rakastan syksyä. Kesällä ahdistaa ja masentaa, kun alkaa syksy niin tuun aina ilosemmaks. Näin se on menny joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan hyvin. Kesällä ikään kuin pitäisi ELÄÄ ihan täysillä ja jos oot töissä tai just pieni lapsi niin toki ne rajoittaa. Itse olen se loppusyksystä sohvan kulmaan käpertyjä, silloin on rauha kun ei tarvitse olla menossa mihinkään.
Toi on kyllä ihan sun omassa päässäsi vaan :) Jos et halua ELÄÄ ihan täysillä (mitä se sitten sulle tarkoittaakaan), voit aivan hyvin olla sohvan kulmaan käpertyneenä vaikka vuoden jokaisena päivänä. Jos joku pyytää sua mukaansa jonnekin, sanot vaan, että et halua/jaksa/viitsi lähteä. Kannattaa opetella sanomaan ei. Sun elämä, sun päätökset.
Pyytäisikin joku jonnekin... Se tässä yksi suuri syy onkin, miksi kesä ahdistaa...
No pyytääkö joku sitten syksyllä, talvella tai keväällä? Jos pyytää, miksi ei pyydä kesällä tai pyydätkö itse?
Jumalauta kun kaikesta pitääkin aina tehdä ongelma
Loka ja marras ja joulukuu ovat karmeimmat. Energiat palaavat vasta joulun jälkeen. Joulun suklaansyönti herättää minut taas eloon.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan hyvin. Kesällä ikään kuin pitäisi ELÄÄ ihan täysillä ja jos oot töissä tai just pieni lapsi niin toki ne rajoittaa. Itse olen se loppusyksystä sohvan kulmaan käpertyjä, silloin on rauha kun ei tarvitse olla menossa mihinkään.
Toi on kyllä ihan sun omassa päässäsi vaan :) Jos et halua ELÄÄ ihan täysillä (mitä se sitten sulle tarkoittaakaan), voit aivan hyvin olla sohvan kulmaan käpertyneenä vaikka vuoden jokaisena päivänä. Jos joku pyytää sua mukaansa jonnekin, sanot vaan, että et halua/jaksa/viitsi lähteä. Kannattaa opetella sanomaan ei. Sun elämä, sun päätökset.
Pyytäisikin joku jonnekin... Se tässä yksi suuri syy onkin, miksi kesä ahdistaa...
No pyytääkö joku sitten syksyllä, talvella tai keväällä? Jos pyytää, miksi ei pyydä kesällä tai pyydätkö itse?
Ei pyydä, mutta kesällä se eniten nakertaa, kun tuntuu, että kesästä pitäisi ottaa kaikki ilo irti ja elää täysillä, ja itse elät sitä samaa perusarkea omien seinien sisäpuolella oman miehen ja lapsen kanssa.
Ei ole hirveästi ketään, ketä pyytäisi. Tai no, nyt sentään juhannuksen aikana siskoni ja hänen miehensä tulee käymään.
Mä tykkään syksystä ja räntäsateista. Ihanaa aikaa. Jotenkin sopii mulle loistavasti ja lisäbonarina puistoissa saa kulkea ihan rauhassa kun ei oo muita palloilemassa tiellä, jos on räntäkeli.