Lue keskustelun säännöt.
Laihtuminen tuntuu mahdottomalta, koska olen tunnesyöjä!
17.06.2020 |
Luulisi, että ongelman tiedostaminen olisi avain alkuun, mutta en tiedä oikeasti miten edetä. On noloa myöntää tämä edes anonyymina tänne, mutta oikeasti hyvän makuinen ruoka ja herkut on ainoa ilo elämässäni tällä hetkellä. Tiedostan, että ruoan kanssa pitäisi tehdä järkevämpiä valintoja (enemmän kasviksia, vähemmän huonoja rasvoja, vaalet makaronit tummiin jne.), mutta se tuntuu siltä että viimeinenkin hyvän mielen saareke elämästä jää pois. Ja sitten jäljellä on vain velvollisuus toisensa perään.
Harmittaa, että ei ole ketään kenen kanssa mennä lenkille tai salille. Se auttaisi, kun ei tarvitsisi aina puurtaa yksin kaiken kanssa. Minulla on mies ja lapsia, ja miehestä on tukea omalla tavallaan, mutta hän ei esimerkiksi halua ryhtyä opettelemaan uusia ruokia. Hän tekee sitä mitä tekee. Emme pääse kahdestaan edes kauppaan tällä hetkellä, saati mihinkään salille tai uimaan tai lenkille.
Tiedostan, että olen stressaantunut ja että pitäisi olla sitä vähemmän. Mutta miten?! Nuorin lapsi on neljävuotias ja edelleen saattaa herätä keskellä yötä ja herättää samalla minutkin. Koronakevät vei minulta loputkin voimat, kun yhtäkkiä täällä pienessä asunnossa oli kaikki koko ajan kotona.
Olen ihan solmussa itseni kanssa. Ja vihaan, siis VIHAAN peilikuvaani! En halua enää mennä rannalle, enkä haluaisi edes mennä kävelylle, koska sielläkin vain häpeän itseäni ja tunnen oloni yksinäiseksi.
Ja joo, voisi varmaan puhua jollekin. Mutta ei ole rahaa sellaiseen. Eikä ole varaa pt:n. Muutaman kerran viime syksynä yritin ilmottautua pt-opiskelijoiden koekaniiniksi, mutta en tullut valituksi, vaikka olisin todella tarvinnut sitä. En jaksaisi tätä yksin, että ponnistelen tunnesyömisestä pois, ja yritän pohtia joka saakelin hetki että mikä minua nyt vaivaa kun käsi käy herkkukaapilla. Huokaus.
Kommentit (9)
Sun pitäis ensin selvittää, mitä se hyvä ravinto on. Pasta ei muutu terveelliseksi vaihtamalla sen "tummaan", koska pasta on turhaa ruokaa. Tässä vain yksi esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä nämä hehtaarialoitukset ruoasta ovat? En todellakaan lue. Ihmisten pitää oppia olemaan askaroimatta ruoan kanssa. Se ei ole tervettä.
Kokeile aloittaa kotona tehtävää hiit-jumppaa ja jotain hikisempää joogaa. Netti on täynnä ilmaisia videoita. Mieli paranee heti. Kun mieli paranee, herkuttelunhalukin vähenee. Opettele hengittämään rauhallisesti ja hakemaan lasi vettä kun tekee mieli herkkuja. Sano itsellesi mielessäsi kauniita sanoja. Tee myös lantionpohjan jumppaa ja harrasta sooloseksiä tai miehesi kanssa rakastelua. Ui luonnovesissä ja ole ylpeä ja onnellinen hyvästä kehostasi, joka on tuonut lapsiakin maailmaan, älä häpeä sitä koskaan. Syö tarpeeksi kunnon ruokaa. Jos repsahdat herkuttelemaan, niin älä soimaa itseäsi. Herkuttelusta oppii kyllä eroon, avain on itse itsensä rakastaminen.
Tunnesyöminen on tuttu juttu minullekin. Hallitsemattomien tunteiden kanava ja jotka saattavat olla lähtöisin jo lapsuudesta. Addiktio, joka pitäisi saada samalla tavalla hallintaan kuin alkoholi tai muu riippuvuus. Tapa, joka kertoo siitä miten sinä asennoidut itseesi. Miten haluat kohdella itseäsi.
Olet väsynyt ja stressaantunut, jolloin on erittäin turhaa miettiä painoaan. Voimat eivät ihan riitä elämäntapamuutoksiin niin suurin harppauksin kuin sinä itseltäsi nyt vaadit. Koetat suorittaa, kun pitäisi ensin vähän seurata mikä sinut saa syömään
Helppo vinkki. Pidä tukkimiehen kirjanpitoa. Joka kerta viiva paperille, kun mielesi tekee jotakin. Viiva siitä, ettet annakaan periksi ja teet sen sijaan jotakin muuta. Viiva silloinkin, kun annat periksi ja syöt jotakin. Ja kun annat periksi tee se ilman itsesyytöksiä. Kellonajat, jotta voit viikon jälkeen jokaista päivää kohden tutkailla mihin aikaan mässäämisen into iskee.
Kun pääset siihen, että päätätkin tehdä muuta kuin avata ruokakaapin oven mieti jotakin mieluista tekemistä tilalle. Ei tarvitse olla mitään erityistä hienoa tekemistä, vaan minkä uskot kiinnittävän huomiosi. Tee siitä pelastus mässyhaluillesi. Käy niitä tunteita läpi, jotka nousevat kun ei mässytäkään. Tutustu niin itseesi ja heikkoihin kohtiisi.
Elämäntapamuutokset tarvitsevat usein muutakin kuin päättäväisyyttä. Pienin askelin kohti suurempia tuloksia. Ole armollinen itsellesi ja saavuta ensin se taso, että voit ohittaa mässyhimon. Se tukee sinua, kun saat energiaa lähteä puntille tai mitä sitten keksitkin liikuntaa. Opit palkitsemaan itseäsi muulla kuin ruualla.
VAlitettavasti kaverit ja ystävät eivät voi sinua muuttaa saati raahata mihinkään liikuntalajeihin. Se motivaatio täytyy lähteä sinusta ja minkä pystyt yksinkin suorittamaan. Sen luulon, että jos ois kaveri kannattaa nakata hemmettiin. Et sinä kaverin takia minnekään lähde, eikä kaveri sinun takiasi. Et jonkun ajan kuluttua.
Onnea itsesi etsintään ja joka sinussa uinuu nyt.
Minäkin olen tunnesyöjä. Jos olen rasittunut tai väsynyt, ostan sokerisia herkkuja. Jos olen ollut rasittavan ja energiaa vievän ihmisen kanssa tekemisissä, syön itseni tyytyväiseksi. Jos masentaa ja väsyttää, syön, koska verensokeri nousee ja saan hyvin unta. Uni taas auttaa masennukseen.
Ikäväkseni näin. En pysty säätelemään tunteitani.
Alkoholisteilla on varmaan sama viinan kanssa. Juodaan vitutukseen ja sitten juodaan, jotta mieliala nousisi.
Olen ruokaholisti lievässä muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nälkä on myös tunne, aloita opettelemalla sietämään sitä. Jollet pysty sietämään, hämää itseäsi alkuun vaikka juomalla vettä tai pesemällä hampaat kun nälkä tulee. Nälkä siirtyy näinkin, ja kun saat syönnin välejä pidennettyä, vähenee myös syömäsi ruuan määrä. Siihenkin tottuu, ja se alkaa palkita. Laihtuminen ei vielä ole mikään temppu, mutta painon hallinta on. Se vaatii muutoksien tekemistä ja luopumista entisestä. Lisäksi se on hidasta puuhaa ja repsahduksia varmasti tulee, mutta niitä ei kannata jäädä murehtimaan ja alkaa mässäillä entiseen tapaan. Ei ne läskit ole hetkessä tulleet, eikä ne hetkessä lähdekkään.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tunnesyöjä. Jos olen rasittunut tai väsynyt, ostan sokerisia herkkuja. Jos olen ollut rasittavan ja energiaa vievän ihmisen kanssa tekemisissä, syön itseni tyytyväiseksi. Jos masentaa ja väsyttää, syön, koska verensokeri nousee ja saan hyvin unta. Uni taas auttaa masennukseen.
Ikäväkseni näin. En pysty säätelemään tunteitani.
Alkoholisteilla on varmaan sama viinan kanssa. Juodaan vitutukseen ja sitten juodaan, jotta mieliala nousisi.
Olen ruokaholisti lievässä muodossa.
Joskus, nykyään entistä useammin, vetäydyn yksin syömään makuuhuoneeseen. Syöminen on oma hetkeni. Makaan hämärässä huoneessa ja syön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nälkä on myös tunne, aloita opettelemalla sietämään sitä. Jollet pysty sietämään, hämää itseäsi alkuun vaikka juomalla vettä tai pesemällä hampaat kun nälkä tulee. Nälkä siirtyy näinkin, ja kun saat syönnin välejä pidennettyä, vähenee myös syömäsi ruuan määrä. Siihenkin tottuu, ja se alkaa palkita. Laihtuminen ei vielä ole mikään temppu, mutta painon hallinta on. Se vaatii muutoksien tekemistä ja luopumista entisestä. Lisäksi se on hidasta puuhaa ja repsahduksia varmasti tulee, mutta niitä ei kannata jäädä murehtimaan ja alkaa mässäillä entiseen tapaan. Ei ne läskit ole hetkessä tulleet, eikä ne hetkessä lähdekkään.
Nälkäisenä en saa unta ja sitten olen seuraavana päivänä väsynyt ja syön entistä enemmän. En hallitse itseäni nälkäisenä. Kiukustun ja olen kärttyinen.
Up