Lue keskustelun säännöt.
Miksi murjottaja ei kerro syytä murjotukselleen?
16.06.2020 |
Mieheni on mököttäjä. Hän saattaa yhtäkkiä suuttua jostain ja rynnätä tietsikalleen ovet paukkuen. Jos tällöin menen kyselemään syytä hänen mielipahaansa, en saa mitään vastausta. Yleensä vastausta ei tule, vaikka jatkaisi kyselyä pitkäänkin. Joskus kun hän on murjottanut esimerkiksi edellisestä illasta asti, ja kysyn asiasta, hän saattaa antaa syyksi jonkun jutun, joka on kuitenkin sattunut vasta aamulla, eli se ei voi olla todellinen syy illalla alkaneeseen murjotukseen.
Tässä tapauksessa kyseessä on siis mies, mutta tiedän ettei tämä ole sukupuolesta riippuvaista. Äitini oli samanlainen mykkäkouluilija.
Miksi jotkut tekevät tätä? Miksi sitä oman mökötyksen syytä salaillaan ja pitkitetään tilannetta, kun voisi puhua ja sopia?
Kommentit (15)
Jotta huomaisit itse, mitä paha/väärää tuli sanottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna murjottajan olla rauhassa. Mitä hänen syynsä sinulle kuuluu? Murjotus menee nopeiten ohi kun siihen ei reagoi.
Murjottaja rankaisee sinua murjottamalla. Älä mene siihen ansaan, että välität murjotuksesta.
Teen itse samaa. Taustalla vahva "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, pysy hiljaa" -kasvatus. Jokin juttu harmittaa, mutta siitä ei osaa avautua. Kurmuttaa vaan itsekseen sen aikaa, että harmitus menee ohi. Jos yritän huijata itseni tekemään jotain muuta kuin ajattelemaan harmitusta, niin helposti minulta tullaan kysymään, mikä harmittaa. Siinä vaiheessa jo keskeytyskin voi harmittaa. Silloin haluaa avautua vielä vähemmän, kasautuvan harmituksen takia...
Anna ukon olla rauhassa :D
Vierailija kirjoitti:
Murjottaja rankaisee sinua murjottamalla. Älä mene siihen ansaan, että välität murjotuksesta.
Pötyä.
Ehkä sen näkevät rankaisuna ne, joille ihmissuhteet muutenkin ovat palkintojen ja rangaistusten kaupankäyntiä.
Olen itse murjottaja, ja sulkeutumisen syynä on ihan vain se lohduton fiilis, että toinen ei tajua. Ei todellakaan mikään halu pompottaa. Mieluiten vetäytyisin täysin yksinäisyyteen, aina se ei käytännössä onnistu.
Parasta on antaa murjottajan olla rauhassa ja ehkä itsekin rauhassa vielä kelata, miten tilanne sai alkunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on ainakin lapsuudessa vedetty turpaan, jos olen puhunut suoraan. Tästä jäänyt tavaksi "lyhyt mykkäkoulu", jonka aikana mietin, onko tämä asia, josta kuuluu möksähtää ja jos on, miten esitän asian rakentavasti sellaisena hetkenä, kun molemmilla on oikeasti aikaa rauhassa istua alas ja jutella asioita läpi. Ei onnistu aamiaispöydässä tai juuri työpäivän jälkeen.
Vihaisuus ei ole lupa käyttäytyä epäkohteliaasti, vaikka monet suomalaiset niin uskovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska murjottajat on jo aikaa sitten päättäneet ettei mikään syyn kertominen yhtään vähennä sitä murjottamista. Pikkulapset murjottaa. Joillakin on aivovamma ja kehityshäiriöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vihaisuus ei ole lupa käyttäytyä epäkohteliaasti, vaikka monet suomalaiset niin uskovatkin.
Vihaisuus ja epäkohteliaisuus eivät ole Suomessa rikoksia. Niihin on aina jokin syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ap, seurustelet lapsen asteelle jääneen ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu miesten kasvatuksesta. Miehiä ei opeteta lapsena puhumaan tunteistaan ja sitten nämä taidot jää kehittymättä. Kyse on siis eräänlaisesta epäkypsyydestä, mikä taas ei ole miehen omaa syytä. Näitä taitoja voi kehittää mutta se ei tapahdu hetkessä.
Toisen (usein verbaalisesti lahjakkaamman) jankutus ja pakottaminen käsittelemään asia just nyt heti tuntuu lähinnä henkiseltä väkivallalta kun omia ajatuksia ei ole vielä saanut edes jäsenneltyä niin että voisi ne perustellusti ilmaista. Silloin poistuminen tilanteesta ja tilanteen rauhottaminen on paras keino saada tilanne etenemään. Toki jos tuo on ratkaisu eikä mikään välivaihe, jonka jälkeen tilanne ratkaistaan ja sovitaan niin sitten ei ole mitenkään järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla miehenä oli tämä asetelma. Murjotin naiselleni, joka kohtelin minua yliolkaisen tunteettomasti. Useimmiten kyse oli hänen pakonomaisesta halustaan flirttailla muille miehille. Ja kyllä miehetkin tästä innostuivat, vaikkei hän jäänyt fyysisestä pettämisestä kiinni. Kaikenlaista kyselijää oli toki koko ajan, kun nainen antoi niin selviä signaaleja.
Minä olin toivottoman rakastunut ja kärsin känen käytöksestään. Olin yrittänyt puhua flirttailusta, mutta hän tietenkin kiisti kaiken. Erimielisyyksistä keskusteleminen osoittautui aina turhaksi, koska ikinä koskaan milloinkaan hän ei miettinyt omaa käytöstään. Ilmaa saatettiin etenkin aluksi puhdistaa, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta tai merkitystä. Nainen vain halusi eroon akuutista, ikävästä tilanteesta.
Vetäytymällä koin antaneeni hänelle mahdollisuuden miettiä käytöstään, mutta hän oli siihen kyvytön. Niinpä minä sain tilaa ajatella ja käsitellä väistämätöntä. Erottuamme hän paria kuukautta myöhemmin myönsi flirttailleensa. Eipä silti, että hän olisi vieläkään kokenut sen mitenkään rasittaneen parisuhdettamme.
Kielellisesti olen vähintään hänen kanssaan samalla viivalla. Joskus puhe on turhaa ja ihminen tarvitsee tilaa miettiä asioita.
Onko miehesi avautunut sinulle useita kertoja samankaltaisista aiheista? Tuntuisiko hänestä siltä, että häntä ei kuunnella? Tai sitten ei osaa pukea sanoiksi tunteitaan.