Olenko ihan hullu kun kieltäydyn pyörittämästä menestyvää liiketoimintaa?

Niin, siinä se kysymys olikin, olen tilanteessa jossa on tehtävä valintoja. Lapset (3kpl) ovat koko kesän kotona ja pyöritän yritystoimintaa tällä hetkellä vielä koronan takia etänä kotoa käsin. Meneillään on paras sesonki ja myynti oli viime vuonna noin 11 000 €/kk luokkaa, melko kivasti kotiäidille. Tosin työmäärä oli valtava, lapset oli ulkopuolisella hoidossa lähes koko kesän, tein töitä 8-17 ja vielä illalla jatkoin tunnin tai kaksi lasten mentyä nukkumaan ja sain pidettyä lomaa 10 päivää koko kesässä. Tulot oli sen mukaiset ja ne riittivät pitkälle loppuvuodeksi sen kummempaa sitten tekemättä.

Nyt raskaan koronakevään jälkeen tuntuu ettei kiinnostus riitä enää samaan tänä kesänä. Asiakkaita olisi tulossa ovista ja ikkunoista, painostus on valtava ja tunnen miten massa oikein hyökyy päälle odottaen että paras sesonki alkaa räjähtäen. Aion vetää liinat kiinni tällä kertaa, tehdä vain tarpeelliset ja nauttia kesästä lasten kanssa ihan minimituloilla. Vedän liiketoimtani täysin eri suuntaan kuin viime vuonna.

Olenko ihan hullu vai jotakin järkevää juuri tajunnut? Se 11 000€/kk tulot viime vuonna ei tehnyt minua onnelliseksi työmääränsä takia, vastuu ja paine oli ihan mieletön vaikka vastapainoksi saatiin tehtyä kyllä vapaalla aivan mitä huvittaa kukkaroon katsomatta ja lomakin oli aika kivaa luksusta sen 10 päivän ajan. Jatkuvana paineena tuollainen tulo ja työmäärä olisi kuitenkin sietämätön, enkä sitä tälle kesälle nyt toivo. mielessäni vain soi, olenko aivan hullu.

Juuri nytkin vastasin eräälle asiakkaalle, että ei ole hänen kysymäänsä tuotetta. Jotakin kautta saisin sitä, mutta en jaksa tätä yrittämisen rumbaa, jolle antaessaan pikkusormen se vie koko käden ja elämän.