Onko täällä muita täysin kouluttamattomia ihmisiä?
Olen itse vain peruskoulun käynyt 26v nainen, onko täällä ketään muuta samassa tilanteessa olevaa?
Miten pärjäätte elämässä ja oletteko töissä?
Minulla on taustalla vain mt-ongelmien vuoksi keskeytetty lukio, ei mitään muuta. Töissä olen ollut kaupan kassalla pari vuotta.
Kommentit (28)
Suomessa tällaisia ihmisiä on melko vähän. Vanhemmissa sukupolvissa enemmän kuin nyt ja tulevissa. Ennen töihin pääsi ilman koulutustakin, jos vain oli hyvä työntekijä. Nyt se on käytännössä mahdotonta. Nuoret kyllä tiedostavat tämän ja vain poikkeustapaukset jättävät kouluttautumisen väliin, koska se on vain itsensä sabotointia ja tulevaisuutensa pilaamista. Onneksi myös viranomaiset ovat hereillä ja jokainen nuori käytännössä pakotetaan valmistumaan jostakin koulusta, jotta ei tule surullisia ihmiskohtaloita, jossa on keski-ikäisiä pitkäaikaistyöttömiä ilman koulutusta.
Lukion käynyt vain. Yhden koulun lopetin sen jälkeen kesken kun elämä oli niin hunningolla ja kiinnosti esim alkoholi ja muut päihteet enemmän kuin koulu. Erinäisiä pätkätöitä tehnyt kymmenisen vuotta. Oon hakenut korkeakouluun useampana vuonna mutta en oo päässyt sisään.
Tuuliajolla, en tiiä mitä tekisin. Masentaa tämä tilanne. 32v.
Ei ole. Olen opiskellut taiteita, käsitöitä, ravintotiedettä, liikuntatieteitä, hyvinvointia, maataloutta, biologiaa, maantiedettä, eläintenhoitoa, kasvitiedettä, metsätiedettä, oikeustieteitä, yhteiskuntatieteitä, kasvatustieteitä, historiaa, sosiaalipedagogiikkaa, psykologiaa, kauppatieteitä ja ehkä jotain jota en juuri nyt muista.
Minä. Pelkkä peruskoulu ja ei työkokemusta olen 27v ja asun kotona. Tasan ei mee onnenlahjat 😂
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Aion ryhtyä yrittäjäksi ja teen mitä vaan, että unelmani toteutuu.
Tsemppiä!
Olen yli 40-vuotias mies, jolla pohjalla ainoastaan ylioppilastutkinto. Lisäksi on kolme keskeytettyä korkeakoulututkintoa ja kymmeniä vuosia työttömyyttä. En tiedä pärjäänkö elämässä? Toisaalta kyllä ja toisaalta en. Olen tottunut tähän minimillä pärjäämiseen ja saan kyllä rahat riittämään. Ei tämä kuitenkaan mitään luksuselämää ole, ihmisille ei kehtaa kertoa tilanteesta, parisuhteesta ei voi haaveilla ja muutenkin vuosikausien kiristämällä eläminen alkaa tehdä hallaa ihmisen henkiselle ja fyysiselle terveydelle.
Työhönpääsemisen olen unohtanut jo vuosia sitten. Lähettelen säännöllisesti työhakemuksia, mutta ei niihin vastata saati sitten, että kutsuttaisiin haastatteluun. Olen sellainen mies, josta usein puhutaan loisena, hyödyttömänä yhteiskunnan jäsenenä. En ole tästä ylpeä, mutta näin elämä menee, jos on epäonnistuja ja saamaton ihminen.