Lue keskustelun säännöt.
Olen hakemassa psykoterapiaan. Mihin terapiamuotoon suuntautunut terapeutti pitäisi valita? On mm epävakaa persoonallisuushäiriö ja vaikeuksia tunnistaa eri tunteita.
16.06.2020 |
Lisäksi estynyt ja riippuvainen persoonallisuushäiriö.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Hanki koira, psykologian perusteos, katsele itseäsi peilistä, käsittele ongelmasi itse ja tee elämästä oman näköisesi menystystarina. Mahdollisesti ota pari kunnon LSD-trippiä, jotta pääset irti syvenevistä kehäpäätelmistäsi boxin ulkopuolelle. Nämä ohjeet eivät maksa mitään. Ole hyvä. Säästämme sinulta 3 vuotta aikaa sekä paljon sinun ja yhteiskunnan rahoja.
Ei kannata.
Susta kyllä huomaa, että olet trippisi ottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lähes samat ongelmat ja itselleni paras terapia on kognitiivinen käyttäytymisterapia. Siinä pureudutaan enemmän tämän hetken ongelmiin. Psykodynaaminen sai oloni huonommaksi, kun muisteltiin vain menneitä, enkä saanut oikein mitään ohjeita tai vinkkejä kuinka selvitä elämästä nyt. Sain vain haavat auki, mutta ei keinoja kuinka parantua. Tunteiden käsittelyyn en saanut mitään apua, kun taas kognitiivisessa käydään niitä perusteellisesti läpi. Nyt pahimmat tunnehuiput on siedettäviä, enkä ole aivan itsarin partaalla koko ajan.
Suuntausta tärkeämpi on kuitenkin henkilökemia ja luottamus. Siksi kannattaa käydä tutustumiskäynnillä. Usein jo yhden kerran tietää, voiko terapiasuhde olla toimiva. Jos epäröit niin tapaa useamman kerran tai etsi suosiolla toinen.
Eli ensin tutustut hieman eri suuntauksiin ja sitten googlailet sopivaa henkilöä, kysyt olisiko mahdollista ottaa uusi asiakas ja käyt tutustumassa ja teet päätöksen rauhassa. Ihan ketä tahansa ei saa päästää omaa päätä operoimaan.
Haastava prosessi tuo terapeutin löytäminen on. Tsemppiä siihen.
Itsellä taas kognitiivinen tuntui pinnalliselta enkä päässyt yhtään minnekään. Psykodynaamisen avulla sain kunnollisen ymmärryksen ja opin olemaan itseni kanssa. Ensin mainitussa pyörin samaa kehää kuin psyk.hoitajien kanssa. Samat asiat, ei mitään uutta näkökulmaa tai keinoja.
Eikä ollut pohjakoulutuksesta kiinni, psykodynaaminen terapeuttini ei ollut psykologi toisin kuin useat kognitiivisen suuntauksen ihmiset.
Rakentavia toimintamalleja. Kertoo perhedynamiikasta nää kieroonkasvamiset ja voi alkaa toistaa itseään.
Onneksi nykyään saa tietoa.
Stressitilanteissa nousee ehkä ne selviytymiskeinot pinnalle mitkä ei ole aina niin terveitä.
Päihteitä, väkivaltaa, tiesmitä.
Vastuu on sulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki koira, psykologian perusteos, katsele itseäsi peilistä, käsittele ongelmasi itse ja tee elämästä oman näköisesi menystystarina. Mahdollisesti ota pari kunnon LSD-trippiä, jotta pääset irti syvenevistä kehäpäätelmistäsi boxin ulkopuolelle. Nämä ohjeet eivät maksa mitään. Ole hyvä. Säästämme sinulta 3 vuotta aikaa sekä paljon sinun ja yhteiskunnan rahoja.
Ei kannata.
Susta kyllä huomaa, että olet trippisi ottanut.
Ihan tuossa yllä viisaita sanoja. Ainakaan ei ole märehtimässä omassa kurjuudessaan, vaan ottanut vastuun omasta elämästään itse. Näin sen pitääkin mennä. Eikä ulkoistaa ongelmia muualle, yhteiskunnan rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan älytöntä että terapian tarpeessa oleva, hyvinkin avuttomassa tilassa oleva henkilö joutuu itse hankkimaan terapeuttinsa kyselemällä, soittelemalla, haastattelemalla, pyytämällä tarjouksia ym. ym. Eikö tällaiseen ole tosiaan luotu mitään apujärjestelmää?
Eihän tuollaiseen ruljanssiin jaksa ryhtyä kuin tervepäisimmät. Vai tälläkö valikoidaan ne joita terapeutit pystyy vielä hoitamaan ja siten kiillottamaan omaa kilpeään?
Olen ihan samaa mieltä, ja aikoinani jouduin myös täysin mahdottoman tehtävän eteen: etsi ja valitse itsellesi sopiva, hyvä terapeutti. Diagnoosini oli vakava masennus.
Mitä ihmettä!? Hädin tuskin pääsen sängystä vessaan päivittäin, ja olisi pitänyt soitella ja haastatella terapeutteja, tehdä excel-taulukko, ja ehkä vielä käydä "koeistunnoissa". Huh huh.
Käytännössä otin ekan, jolla oli kalenterissa tilaa. Arvatkaapa, oliko sopiva? Ei ihme, että oli vapaita aikoja vuosien terapiaan....
Ap:lle sanon: älä ainakaan "mykälle" analyyttiselle mene! Yhtä hyvin voit puhua seinälle tai pehmolelulle. Tulee halvemmaksikin.
https://minduu.fi/fi/psykoterapian-abc/psykoterapiasuuntaukset/kognitii…
Kognitiivinen terapia ei auta lyhytkestoisena ja pinnallisena oikeasti vaikeissa ja monimutkaisissa ongelmissa. Voit tehdä mindfulness- ja rentoutusharjoituksia itsekin kotona, eivätkä ne muuta tilannettasi yhtään parempaan ellei problematiikka ole tasoa lievä masennus tai ocd. Toki varmasti helpoin vaihtoehto pelokkaille ja estyneille persoonille, jotka eivät uskalla kaivella menneisyyden luurankoja analyyttisessa terapiassa. Analyyttinen terapia on kuitenkin ainoa merkittävästi hyödyllinen terapiamuoto, jos kärsit pitkäkestoisista ja vaikeista oireista. Analyyttisessa terapiassa pureudutaan ongelmien alkutekijöihin, sillä pahoja ongelmia ei voi ratkaista vain ajattelua yhtäkkiä muuttamalla (kognitiivinen terapia). Transferenssisuhde on kaiken avain, se että saat vihdoin luotettavan henkilön, joka kuuntelee sinua ja on valmis jakamaan yhdessä taakkasi ilman haitallista kiirehtimistä.
Noita typeryksiä riittää.. 🙄