Hauskoja juttuja ylitunnollisista ja sääntöjä kirjaimellisesti noudattavista ihmisistä!

Mun kaveri kertoi, kuinka oli koiralenkille lähtiessään unohtanut kakkapussin kotiin. Hän kertoi käyneensä puistoissa kolmella eri pussiautomaatilla etsimässä pussia, mutta automaatit olivat olleet tyhjiä. Oli siis tehnyt ihan kilometrin tai parin ylimääräisen kiepin tämän takia. Lopulta hän oli ajatellut, että pysäyttää jonkun vastaan tulevan koiranulkoiluttajan ja pyytää kakkapusseja häneltä. Kai koira sitten oli kumminkin paskonut jo ennemmin tai jotain, mutta kakkapusseja ei nyt sillä kertaa ollut ollut. Kaverini oli tästä hyvin murheissaan. Hänellä on kääpiökoira, jonka jätökset ovat kuin rusakon papanoita. Itsekin koiran omistajana olin kieltämättä vähän hämmästynyt tilanteessa.

Tapahtui itselleni. Autolla liikenteessä, ja saavun tasoristeykseen. Puomit laskeutuvat eteeni, joten jään odottelemaan, vaikka jotain hämärää muistikuvaa on ettei sieltä tähän aikaan junaa pitäisi tulla.

Odottelen ja avaan autoradion. Odottelen ja etsin mieleistä kanavaa. Odottelen ja kuuntelen musiikkia. Toinen auto pysähtyy omani taakse. Odottelen ja kuuntelen uutiset. Eihän mulla tietenkään kiire ole, mutta entäs jos sillä mun takana odottavalla on? No mutta ei sekään voi kuin odotella...

Miltei kymmenen minuuttia kulunut siitä kun toinen auto pysähtyi omani taakse. Autoni ikkunaan koputetaan.

"Konstaapeli Sejase, päivää. Luulisin, että neiti voi jatkaa matkaa, kunhan kiertää nuo puomit varovasti. Oltiin juuri yhteydessä VRään, tässä risteyksessä on puomeissa toimintahäiriö."

Huolehdin itsekin raha-asioistani ihan hyvin, ei ole mitään luottorekisterimerkintöjä tai muuta ikinä meinannutkaan olla. Silti saattaa joskus käydä niin, että en ihan tismalleen eräpäivänä muista maksaa jotakin laskua. Johtuu yleensä siitä, että maksan kaikki tilipäivänä kuun lopussa samassa nipussa. Joskus käy jopa niin, että tulee karhukirje jo, eikä siinä mitään, maksan sen toki sitten heti. 

Mulla on kaveri, jonka mielestä tämä on ihan hirveää. Olen ollut paikalla, kun häneltä oli joskus unohtunut lehtipinon alle jokin lasku, jossa oli ollut eräpäivä pari päivää sitten. Kaverini meni oikeasti melkein paniikkiin ja samoin tein ääni täristen soitti kyseisen firman asiakaspalveluun, että mitä nyt tehdään ja kun tässä on käynyt näin, että eräpäivä oli jo tiistaina ja... 

Häntä ei rahoittanut yhtään, kun yritin sanoa, että tuskinpa sinä siellä sähköyhtiössä / puhelinyhtiössä / jossain muussa jättifirmassa millekään mustalle listalle joudut ja ei, luottotiedot eivät mene tällaisen takia. 

No kaikista naurettavinta on ne pilkulleen nopeusrajoituksen mukaan ryömivät. Ja sitten ne, jotka pysähtyy punaisiin vaikka on täysin hiljaista eikä ristinsieluakaan mailla eikä halmeilla. Kyllä siitä voi mennä kun vähän hiljentää ja tarkastaa tilanteen.

Työskentelen yksinyrittäjänä. Luonnollisesti yrittäjänä saan verovähennyksiin tulonhankkimiskuluja ja työhuonekuluja. Olen ollut vuosia yrittäjä ja veroilmoituksen täyttö on tuttu juttu. 

Tapailin joskus miestä, joka seurasi veroilmoitukseni tekoa ja oli aivan mahdottoman huolestunut juuri näistä vähennyksistä. Hänen mielestään minun olisi pitänyt esimerkiksi työhuoneeni mitata sentin tarkkuudella ja valokuvata se vielä todisteeksi, eikä millään uskonut kun sanoin, että kuitit esimerkiksi hankitusta materiaalista riittävät, ei niitä tavaroita tarvitse enää olla säästössä missään. Mies siis oli aivan aidosti hermostunut ja peloissaan, että nyt veroviranomaiset tulevat meille ja minä joudun varmasti veropetoksesta vankilaan, kun työhuoneen koko voi olla kymmeniä senttejä pienempi kuin ilmoitin. Todella ärsyttävä tapaus. Tapailumme loppui pian tuon veroilmoitusepisodin jälkeen. 

No, yksi aikuisista lapsistani on tällainen ja juuri tällä hetkellä en jaksa nähdä siinä mitään hauskaa. On kuule aika raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen yksinyrittäjänä. Luonnollisesti yrittäjänä saan verovähennyksiin tulonhankkimiskuluja ja työhuonekuluja. Olen ollut vuosia yrittäjä ja veroilmoituksen täyttö on tuttu juttu. 

Tapailin joskus miestä, joka seurasi veroilmoitukseni tekoa ja oli aivan mahdottoman huolestunut juuri näistä vähennyksistä. Hänen mielestään minun olisi pitänyt esimerkiksi työhuoneeni mitata sentin tarkkuudella ja valokuvata se vielä todisteeksi, eikä millään uskonut kun sanoin, että kuitit esimerkiksi hankitusta materiaalista riittävät, ei niitä tavaroita tarvitse enää olla säästössä missään. Mies siis oli aivan aidosti hermostunut ja peloissaan, että nyt veroviranomaiset tulevat meille ja minä joudun varmasti veropetoksesta vankilaan, kun työhuoneen koko voi olla kymmeniä senttejä pienempi kuin ilmoitin. Todella ärsyttävä tapaus. Tapailumme loppui pian tuon veroilmoitusepisodin jälkeen. 

Nooo... yrittäjillähän nyt tunnestusti on taipumusta vähän oikoa mutkia noiden veroasioiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui itselleni. Autolla liikenteessä, ja saavun tasoristeykseen. Puomit laskeutuvat eteeni, joten jään odottelemaan, vaikka jotain hämärää muistikuvaa on ettei sieltä tähän aikaan junaa pitäisi tulla.

Odottelen ja avaan autoradion. Odottelen ja etsin mieleistä kanavaa. Odottelen ja kuuntelen musiikkia. Toinen auto pysähtyy omani taakse. Odottelen ja kuuntelen uutiset. Eihän mulla tietenkään kiire ole, mutta entäs jos sillä mun takana odottavalla on? No mutta ei sekään voi kuin odotella...

Miltei kymmenen minuuttia kulunut siitä kun toinen auto pysähtyi omani taakse. Autoni ikkunaan koputetaan.

"Konstaapeli Sejase, päivää. Luulisin, että neiti voi jatkaa matkaa, kunhan kiertää nuo puomit varovasti. Oltiin juuri yhteydessä VRään, tässä risteyksessä on puomeissa toimintahäiriö."

En minäkään olis alkanut ajelemaan tasoristeyksen puomien ohi.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen yksinyrittäjänä. Luonnollisesti yrittäjänä saan verovähennyksiin tulonhankkimiskuluja ja työhuonekuluja. Olen ollut vuosia yrittäjä ja veroilmoituksen täyttö on tuttu juttu. 

Tapailin joskus miestä, joka seurasi veroilmoitukseni tekoa ja oli aivan mahdottoman huolestunut juuri näistä vähennyksistä. Hänen mielestään minun olisi pitänyt esimerkiksi työhuoneeni mitata sentin tarkkuudella ja valokuvata se vielä todisteeksi, eikä millään uskonut kun sanoin, että kuitit esimerkiksi hankitusta materiaalista riittävät, ei niitä tavaroita tarvitse enää olla säästössä missään. Mies siis oli aivan aidosti hermostunut ja peloissaan, että nyt veroviranomaiset tulevat meille ja minä joudun varmasti veropetoksesta vankilaan, kun työhuoneen koko voi olla kymmeniä senttejä pienempi kuin ilmoitin. Todella ärsyttävä tapaus. Tapailumme loppui pian tuon veroilmoitusepisodin jälkeen. 

Mies oli varmasti entinen maanviljelijä joka oli mittaillut tiluksiaan viivottimella EU-kirjanpitoa varten. Ei tarvitse olla isokaan heitto kun iskee sanktiot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui itselleni. Autolla liikenteessä, ja saavun tasoristeykseen. Puomit laskeutuvat eteeni, joten jään odottelemaan, vaikka jotain hämärää muistikuvaa on ettei sieltä tähän aikaan junaa pitäisi tulla.

Odottelen ja avaan autoradion. Odottelen ja etsin mieleistä kanavaa. Odottelen ja kuuntelen musiikkia. Toinen auto pysähtyy omani taakse. Odottelen ja kuuntelen uutiset. Eihän mulla tietenkään kiire ole, mutta entäs jos sillä mun takana odottavalla on? No mutta ei sekään voi kuin odotella...

Miltei kymmenen minuuttia kulunut siitä kun toinen auto pysähtyi omani taakse. Autoni ikkunaan koputetaan.

"Konstaapeli Sejase, päivää. Luulisin, että neiti voi jatkaa matkaa, kunhan kiertää nuo puomit varovasti. Oltiin juuri yhteydessä VRään, tässä risteyksessä on puomeissa toimintahäiriö."

En minäkään olis alkanut ajelemaan tasoristeyksen puomien ohi.

Enemmän mua tuossa hävetti tapahtumahetkellä, ettei tullut edes mieleen kääntyä ympäri ja lähteä takaisinpäin. Jumitin siinä vain siksi, että jotenkin mietin että kun siitä olin aikonut yli mennä, niin se on vaan kiltisti odotettava, ei aleta perumaan nyt.

Mun työkaveri. Kaiken teki juuri pilkkua myöten. Ensin se meinasi ärsyttää, mutta sitten se oli jotenkin niin sympaattista.

Vaikka välillä olis haluttanut sanoa että elä vaarallisesti, merkkaa jonkun palaverin kestoksi 20min kun se kestikin 19min.

Mulla oli tällainen esimies! Hän oli täysin joustamaton, puuttui joka asiaan ja kaiken piti mennä sääntöjen mukaan. Osa niistä oli hänen itsensä laatimia, mutta se nyt ikävä kyllä kuului hänen työnkuvaansakin.

Hän pelkäsi aivan äärettömän paljon virheiden tekemistä ja epäonnistumista.

Hän epäonnistui täydellisesti ja tuli vihatuimmaksi esimieheksi koko talossa.

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaveri. Kaiken teki juuri pilkkua myöten. Ensin se meinasi ärsyttää, mutta sitten se oli jotenkin niin sympaattista.

Vaikka välillä olis haluttanut sanoa että elä vaarallisesti, merkkaa jonkun palaverin kestoksi 20min kun se kestikin 19min.

Mun kollega taitaa ajatella musta noin. Usein kommentoi taukojeni pituutta kuinka ne on liian tarkalleen oikein. Oikeasti ne menee joskus ihan sattumalta minuutilleen oikein, eikä ole iso vaiva katsoa kelloa muutenkaan että jaa voisi tästä jo liikkua, jos on ehtinyt syödä jo tauolla. Tiedän jo kauan taukohuoneelta kestää kävellä työpöydälle :D muutenkin monesti luullaan että olen tarkempi kuin olen. Pyrin tekemään työt hyvin mutta joskus sattuu lipsahduksia. En niistä huutele jos ei ole ollut kenellekään mitään haittaa.

Olen tosi introvertti ja siksi vaikutan ehkä ujolta ja pelokkaalta sääntöjen noudattajalta.

Mutta kieltämättä se kommentointi ärsyttää vähän. Mitä se kennellekään kuuluu vaikka en "eläisi vaarallisesti". Aika ylimielinen kuva tulee kommentoijista.

Jos palaveri kesti sen 19min niin mitä väliä merkkaako sen 20 vai 19? Ei kannata puuttua toisten elämään. Varsinkin kun jos ei tunne toista, ei voi tietää onko joku kuinka rento vai ei oikeasti vapaalla. Ja vaikka ei olisi rento, mitä se muita haittaa? Minusta paras taktiikka on olla puuttumatta toisten olemukseen ja elämään mitenkään.

Sama kollega kommentoinut myös jos olen puhunut jotenkin liian kohteliaasti hänelle. Ei voi kuin huokaista

Mä itse oon ylitunnollinen pilkunviilaaja vain kun joku taho on ollut hankala ja kitissyt turhanpäiväisistä säännöistä, tai ollut muuten vaan paska. Jos näin pääsee tapahtumaan, niin alan noudattamaan heidän sääntöjään niin pilkuntarkasti, että heiltä menee hermot ja vetoan että teidän säännöissä lukee näin. Asioista saa tehtyä yllättävänkin hankalia tällä metodilla.

Jalankulkijana punaisissavaloissa odottaminen, kun missään ei näy yhtään autoa eikä ihmistä.

Mun kaveri myöhästyi kerran junasta, koska ei uskaltanut juosta nurmialueen läpi, johon oli lätkäisty jonkinlainen kieltolappu. Minä ehdin ja mun kaveri jäi siis seisomaan hölmönä laiturille.

Jos ei tee asioita pilkulleen oikein, niin on joissain asioissa iso riski, että sitä käytetään sinua vastaan. Eli jos tekee asioita vähän sinne päin, niin kannattaa olla sitten varma, että asia on sellainen, ettei kellään ole intressiä tai halua käyttää toimintaasi sinua vastaan (tai on ainakin melko vähämerkityksellistä, jos joku näin tekee).

Erityisesti monet suuret yritykset ovat sellaisia, jotka pyrkivät laittamaan kaikki omatkin mokansa vahingoksesi, jos et esimerkiksi ole reklamoinut täsmälleen juuri niin kuin on edellytetty niissä käyttöehdoissa, jotka olet aikanaan lukenut ja hyväksynyt.

Usein näkee jalankulkijoita odottamassa punaisissa valoissa vaikka tie on suora molempiin suuntiin, yhtään autoa ei ole näkyvissä eikä myöskään yhtään lasta joka saisi huonoja vaikutteita siitä että joku kävelee punaisia päin. Tällainen suojatie näkyy meidän kodin ikkunasta, ja joskus kun siitä oli valot rikki (näyttivät jalankulkijoille punaista koko ajan) jengi saattoi oikeasti odottaa yli 5 minuuttia että valot vaihtuisivat, jotkut sitten lähtivät jatkamaan matkaa toiseen ylityspaikkaan kun valot eivät vaihtuneet. Työpöytäni on ikkunan ääressä joten siksi näitä tuli joskus katseltua.

Minua on alkanut ärsyttää jalankulkijat, jotka painavat sitä liikennevalojen nappia, jotta saavat vihreät valot. Meidän asunnon lähellä on tällainen risteys, jossa ei ole kovin paljon liikennettä, joten se on helppo ylittää ihan vaan katsomalla tuleeko autoja. Eli oikeastaan ne liikennevalot on melkein turhat suurimman osan päivää. Silti monet jalankulkijat haluavat itselleen vihreät valot, vaikka sen takia autot joutuvat tavallaan pysähtymään turhaan. Tästä tulee vaan ylimääräistä ajanhukkaa ja pakokaasuja.