Lue keskustelun säännöt.
Lasten isän naisystävä itkettää lapsia
15.06.2020 |
Mikä avuksi? Lasten isän uusi naisystävä saa lapset toistuvasti itkemään. Jos lapset puolustavat itseään, isä asettuu naisystävän puolelle ja lapset jäävät alakynteen, eli isälle asia on ilmeisesti enemmän kuin ok. Onko kokemuksia, mitä olette tehneet? Oletteko antaneet lasten olla menemättä isälleen?
Kommentit (35)
Miksi murehdit moista. Mieti mieluummin miten voit positiivisesti tukea lapsia ettei heidän tarvitse olla ilkeitä vieraille tai jos joku ilkeilee heille niin osaavat puolustaa itseään. Itselläkin up ja omilla lapsilla myös äitipuoli. Ei itketä eikä itketetä ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi. Mun lapset itketti isän naisystävää ja lapsista se oli kamalan hauskaa.
Mun lapset itkettävät ketä vaan. Älykkäitä pirulaisia.
Nää on hankalia tilanteita. Jos lapset ei mene isälleen, uusi naisystävä saa tilanteen juuri mieleisekseen, eli voi kuvitella, että tämä prinssi valkealla ratsulla ei ole ikinä ketään muuta naista ajatellutkaan ja heidän yhteiset lapsensa (onhan ankkurilapsi jo tuloillaan?) ovat miehenkin ainoita. Toisaalta ymmärrän kyllä, ettei hirviöäitipuolen luokse halua lapsiaan laittaa. Ajattelisin siis lapsia ja antaisin olla menemättä. Ehkä isä kuolinvuoteellaan tajuaa, mitä menetti, kun ei laittanut lapsia ykköseksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi murehdit moista. Mieti mieluummin miten voit positiivisesti tukea lapsia ettei heidän tarvitse olla ilkeitä vieraille tai jos joku ilkeilee heille niin osaavat puolustaa itseään. Itselläkin up ja omilla lapsilla myös äitipuoli. Ei itketä eikä itketetä ketään.
He puolustavatkin, mutta tällöin isä suuttuu heille. Ei huvittaisi lähettää viikonlopuksi itkulomalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi murehdit moista. Mieti mieluummin miten voit positiivisesti tukea lapsia ettei heidän tarvitse olla ilkeitä vieraille tai jos joku ilkeilee heille niin osaavat puolustaa itseään. Itselläkin up ja omilla lapsilla myös äitipuoli. Ei itketä eikä itketetä ketään.
He puolustavatkin, mutta tällöin isä suuttuu heille. Ei huvittaisi lähettää viikonlopuksi itkulomalle.
Sun täytyy nyt keskustella exsäsi kanssa tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät tämän, lapsiltako kuulit? Tässä asiassa ei heihin kannata heti luottaa, koska lojaliteettiristiriita.
Vierailija kirjoitti:
Nää on hankalia tilanteita. Jos lapset ei mene isälleen, uusi naisystävä saa tilanteen juuri mieleisekseen, eli voi kuvitella, että tämä prinssi valkealla ratsulla ei ole ikinä ketään muuta naista ajatellutkaan ja heidän yhteiset lapsensa (onhan ankkurilapsi jo tuloillaan?) ovat miehenkin ainoita. Toisaalta ymmärrän kyllä, ettei hirviöäitipuolen luokse halua lapsiaan laittaa. Ajattelisin siis lapsia ja antaisin olla menemättä. Ehkä isä kuolinvuoteellaan tajuaa, mitä menetti, kun ei laittanut lapsia ykköseksi.
Ei ole vielä, haluaa kyllä kuulemma omia lapsia. Mitenkähän asian sitten selittäisi lapsille? Että isä on nyt valitettavasti kiinnostuneempi siittämään uutta naarastaan, kun huolehtimaan teistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voisi kertoa nyt tilanteesta vähän tarkemmin, jos ei ole provo.
Minä elin uusperheessä useita vuosia. Miehen 3-10 vuotias lapsi selkeästi tykkäsi minusta, tehtiin paljon asioita yhdessä (myös ilman isää) ja oltiin muutenkin läheisiä. Usein kuitenkin meiltä äidin kotiin tultuaan kertoi äidille että kurjaa oli ja äiti tietysti uskoi (kuten varmaan olisin itsekin tehnyt jos kyse olisi lollut omasta lapsestani). Tässä kuitenkin oli selkeästi taustalla se, että lapsi koki saavansa muuten terveys- ym. ongelmiensa takia aika poissaolevalta äidiltä huomiota, äiti siis reagoi tavallaan positiivisesti kuullessaan että isänsä ja minä olimme epäonnistuneet jollain tapaa. Kaava tuli vuosien aikana tosi selväksi, lapsi saattoi olla tosi iloinen ja hyvällä tuulella (uskalsi myös kiukutella meillä) ja vartin päästä äidillään oli "aivan maassa".
Ap:n perusteella en olisi ihan vielä tuomitsemassa ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi kertoa nyt tilanteesta vähän tarkemmin, jos ei ole provo.
Minä elin uusperheessä useita vuosia. Miehen 3-10 vuotias lapsi selkeästi tykkäsi minusta, tehtiin paljon asioita yhdessä (myös ilman isää) ja oltiin muutenkin läheisiä. Usein kuitenkin meiltä äidin kotiin tultuaan kertoi äidille että kurjaa oli ja äiti tietysti uskoi (kuten varmaan olisin itsekin tehnyt jos kyse olisi lollut omasta lapsestani). Tässä kuitenkin oli selkeästi taustalla se, että lapsi koki saavansa muuten terveys- ym. ongelmiensa takia aika poissaolevalta äidiltä huomiota, äiti siis reagoi tavallaan positiivisesti kuullessaan että isänsä ja minä olimme epäonnistuneet jollain tapaa. Kaava tuli vuosien aikana tosi selväksi, lapsi saattoi olla tosi iloinen ja hyvällä tuulella (uskalsi myös kiukutella meillä) ja vartin päästä äidillään oli "aivan maassa".
Ap:n perusteella en olisi ihan vielä tuomitsemassa ketään.
Lapset ovat useammin kuin kerran soittaneet hysteerisinä isältään, että tulisin hakemaan pois. Olen myös itse nähnyt tiuskimisen alkavan jo silloin, kun olen jättänyt lapset isälleen. Lapset kertovat minulle myös kivoja juttuja, mitä viikonloppuisin on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi kertoa nyt tilanteesta vähän tarkemmin, jos ei ole provo.
Minä elin uusperheessä useita vuosia. Miehen 3-10 vuotias lapsi selkeästi tykkäsi minusta, tehtiin paljon asioita yhdessä (myös ilman isää) ja oltiin muutenkin läheisiä. Usein kuitenkin meiltä äidin kotiin tultuaan kertoi äidille että kurjaa oli ja äiti tietysti uskoi (kuten varmaan olisin itsekin tehnyt jos kyse olisi lollut omasta lapsestani). Tässä kuitenkin oli selkeästi taustalla se, että lapsi koki saavansa muuten terveys- ym. ongelmiensa takia aika poissaolevalta äidiltä huomiota, äiti siis reagoi tavallaan positiivisesti kuullessaan että isänsä ja minä olimme epäonnistuneet jollain tapaa. Kaava tuli vuosien aikana tosi selväksi, lapsi saattoi olla tosi iloinen ja hyvällä tuulella (uskalsi myös kiukutella meillä) ja vartin päästä äidillään oli "aivan maassa".
Ap:n perusteella en olisi ihan vielä tuomitsemassa ketään.
Juuri näin. Lapset osaa vedättää, vaikka äitipuoli olisi miten ihana ihminen tahansa. T:1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi kertoa nyt tilanteesta vähän tarkemmin, jos ei ole provo.
Minä elin uusperheessä useita vuosia. Miehen 3-10 vuotias lapsi selkeästi tykkäsi minusta, tehtiin paljon asioita yhdessä (myös ilman isää) ja oltiin muutenkin läheisiä. Usein kuitenkin meiltä äidin kotiin tultuaan kertoi äidille että kurjaa oli ja äiti tietysti uskoi (kuten varmaan olisin itsekin tehnyt jos kyse olisi lollut omasta lapsestani). Tässä kuitenkin oli selkeästi taustalla se, että lapsi koki saavansa muuten terveys- ym. ongelmiensa takia aika poissaolevalta äidiltä huomiota, äiti siis reagoi tavallaan positiivisesti kuullessaan että isänsä ja minä olimme epäonnistuneet jollain tapaa. Kaava tuli vuosien aikana tosi selväksi, lapsi saattoi olla tosi iloinen ja hyvällä tuulella (uskalsi myös kiukutella meillä) ja vartin päästä äidillään oli "aivan maassa".
Ap:n perusteella en olisi ihan vielä tuomitsemassa ketään.
Lapset ovat useammin kuin kerran soittaneet hysteerisinä isältään, että tulisin hakemaan pois. Olen myös itse nähnyt tiuskimisen alkavan jo silloin, kun olen jättänyt lapset isälleen. Lapset kertovat minulle myös kivoja juttuja, mitä viikonloppuisin on tapahtunut.
Jos omet nähnyt niin mikset ole puuttunut asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi kertoa nyt tilanteesta vähän tarkemmin, jos ei ole provo.
Minä elin uusperheessä useita vuosia. Miehen 3-10 vuotias lapsi selkeästi tykkäsi minusta, tehtiin paljon asioita yhdessä (myös ilman isää) ja oltiin muutenkin läheisiä. Usein kuitenkin meiltä äidin kotiin tultuaan kertoi äidille että kurjaa oli ja äiti tietysti uskoi (kuten varmaan olisin itsekin tehnyt jos kyse olisi lollut omasta lapsestani). Tässä kuitenkin oli selkeästi taustalla se, että lapsi koki saavansa muuten terveys- ym. ongelmiensa takia aika poissaolevalta äidiltä huomiota, äiti siis reagoi tavallaan positiivisesti kuullessaan että isänsä ja minä olimme epäonnistuneet jollain tapaa. Kaava tuli vuosien aikana tosi selväksi, lapsi saattoi olla tosi iloinen ja hyvällä tuulella (uskalsi myös kiukutella meillä) ja vartin päästä äidillään oli "aivan maassa".
Ap:n perusteella en olisi ihan vielä tuomitsemassa ketään.
Lapset ovat useammin kuin kerran soittaneet hysteerisinä isältään, että tulisin hakemaan pois. Olen myös itse nähnyt tiuskimisen alkavan jo silloin, kun olen jättänyt lapset isälleen. Lapset kertovat minulle myös kivoja juttuja, mitä viikonloppuisin on tapahtunut.
Jos omet nähnyt niin mikset ole puuttunut asiaan?
Olen hakenut lapset pois tällaisessa tilanteessa. Lapset ovat isän vastuulla viikonloppuna, eivät minun. Kerran meinasin puuttua asiaan, lapsi kielsi ja sanoi, että se vain pahentaisi tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huorilla on huorien kujeet.
Kyllä se taitaa isä tässä tapauksessa olla, joka ei meinaa pysyä housuissaan.
Kurja juttu. Mutta joku tuossa sanoikin, lapsien kertomus ei välttämättä ole ihan totta, he värittävät sitä siten, kuten olettavat sinun haluavan kuulla. Tai voi olla, että heitä on nyksä moittinut aivan aiheesta, mutta kerrankos lapset kääntävät asian niin, että "moitti meitä ihan aiheetta ja oli ilkeä".
Sinun kannattaa jutella nyt ap vakavasti eksäsi kanssa. Hän osaa varmasti selittää, mitä oikeasti tapahtui. Jos sinusta alkaa vaikuttaa siltä, että hän valehtelee tai kaunistelee tapahtunutta, sano mahdollisimman rauhallisesti, että lapset ovat antaneet ikävää palautetta ja ei ole isän etu, jos lapset alkavat pelätä hänen luokseen tuloa.
Että sinä ET mielelläsi ottaisi tuossa kantaa, sinä kumminkin lasten äitinä olet velvollinen kertomaan, jos lapsilla on ikävä fiilis vierailun jälkeen - jotta isä ja hänen naisystävänsä voivat miettiä, mitä kannattaisi tehdä ehkä jatkossa toisin.
Ole siis neutraali viestinvälittäjä, älä ala syytellä äläkä olettaa automaattisesti eksäsi nyksästä ikäviä asioita.
Asioita kannattaa AINA ensin pyrkiä neuvottelemaan selväksi, koska se on ennen kaikkea sinun lastesi etu. Sinunkin, jos et halua olla kohta raastuvassa tapaamisoikeuden estämisestä TAI vaihtoehtoisesti ilman mitään vapaaviikonloppuja siiheksi, kunnes lapsesi ovat muuttaneet kotoa.
Minun lapseni saa itkemään esim. vaatimalla sammuttamaan pleikkarin ennalta ilmoitettuun/sovittuun aikaan, antamalla lapsille pakastimesta löytyneet erilaiset jäätelöt tai kieltäytymällä keskustelemasta lapsen legoleikistä kun istun vessassa. Joo, ei se aina ole tuollainen mutta nyt on joku 6v Vaihe. Mutta vähän ehkä toivoisin taustoja tilanteeseen, mitä se itkettäminen on.
Kyllä minäkin kurittomia kakaria ojentaisin. Minun koti, minun säännöt.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät tämän, lapsiltako kuulit? Tässä asiassa ei heihin kannata heti luottaa, koska lojaliteettiristiriita.
Höpöhöpö. Tottakai omiin lapsiin täytyy luottaa ja nostaa kissa pöydälle aikuisten kesken vaikkei iskaa nyxää kiinnosta. Toki voi ottaa myös yhteyttä lastenvalvojaan ja pyytää valvottuja tapaamisia. Iskästä lasua kehiin.
No voi. Mun lapset itketti isän naisystävää ja lapsista se oli kamalan hauskaa.