Lue keskustelun säännöt.
Lasten isän naisystävä itkettää lapsia
15.06.2020 |
Mikä avuksi? Lasten isän uusi naisystävä saa lapset toistuvasti itkemään. Jos lapset puolustavat itseään, isä asettuu naisystävän puolelle ja lapset jäävät alakynteen, eli isälle asia on ilmeisesti enemmän kuin ok. Onko kokemuksia, mitä olette tehneet? Oletteko antaneet lasten olla menemättä isälleen?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on hankalia tilanteita. Jos lapset ei mene isälleen, uusi naisystävä saa tilanteen juuri mieleisekseen, eli voi kuvitella, että tämä prinssi valkealla ratsulla ei ole ikinä ketään muuta naista ajatellutkaan ja heidän yhteiset lapsensa (onhan ankkurilapsi jo tuloillaan?) ovat miehenkin ainoita. Toisaalta ymmärrän kyllä, ettei hirviöäitipuolen luokse halua lapsiaan laittaa. Ajattelisin siis lapsia ja antaisin olla menemättä. Ehkä isä kuolinvuoteellaan tajuaa, mitä menetti, kun ei laittanut lapsia ykköseksi.
Ei ole vielä, haluaa kyllä kuulemma omia lapsia. Mitenkähän asian sitten selittäisi lapsille? Että isä on nyt valitettavasti kiinnostuneempi siittämään uutta naarastaan, kun huolehtimaan teistä?
Tämähän on se totuus. Lapsille pitää olla rehellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin kurittomia kakaria ojentaisin. Minun koti, minun säännöt.
Ei ole. Sinusta kannattaa tehdä lasu senkin kiusaaja.
Kannattaisi ottaa selvää, kenestä se lasu oikein tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi kertoa nyt tilanteesta vähän tarkemmin, jos ei ole provo.
Minä elin uusperheessä useita vuosia. Miehen 3-10 vuotias lapsi selkeästi tykkäsi minusta, tehtiin paljon asioita yhdessä (myös ilman isää) ja oltiin muutenkin läheisiä. Usein kuitenkin meiltä äidin kotiin tultuaan kertoi äidille että kurjaa oli ja äiti tietysti uskoi (kuten varmaan olisin itsekin tehnyt jos kyse olisi lollut omasta lapsestani). Tässä kuitenkin oli selkeästi taustalla se, että lapsi koki saavansa muuten terveys- ym. ongelmiensa takia aika poissaolevalta äidiltä huomiota, äiti siis reagoi tavallaan positiivisesti kuullessaan että isänsä ja minä olimme epäonnistuneet jollain tapaa. Kaava tuli vuosien aikana tosi selväksi, lapsi saattoi olla tosi iloinen ja hyvällä tuulella (uskalsi myös kiukutella meillä) ja vartin päästä äidillään oli "aivan maassa".
Ap:n perusteella en olisi ihan vielä tuomitsemassa ketään.
Nämä vieraat ämmät ja exä kannattaa pistää heti ruotuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin kurittomia kakaria ojentaisin. Minun koti, minun säännöt.
Ei ole. Sinusta kannattaa tehdä lasu senkin kiusaaja.
Kannattaisi ottaa selvää, kenestä se lasu oikein tehdään.
Tottakai olosuhteista joihin lapset joutuu isänsä luonna. Näitä kun kertyy tarpeeksi, iskä ei nää lapsukaisiaan enää koskaan. Toki elarit kannattaa vetää samalla kattoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi kertoa nyt tilanteesta vähän tarkemmin, jos ei ole provo.
Minä elin uusperheessä useita vuosia. Miehen 3-10 vuotias lapsi selkeästi tykkäsi minusta, tehtiin paljon asioita yhdessä (myös ilman isää) ja oltiin muutenkin läheisiä. Usein kuitenkin meiltä äidin kotiin tultuaan kertoi äidille että kurjaa oli ja äiti tietysti uskoi (kuten varmaan olisin itsekin tehnyt jos kyse olisi lollut omasta lapsestani). Tässä kuitenkin oli selkeästi taustalla se, että lapsi koki saavansa muuten terveys- ym. ongelmiensa takia aika poissaolevalta äidiltä huomiota, äiti siis reagoi tavallaan positiivisesti kuullessaan että isänsä ja minä olimme epäonnistuneet jollain tapaa. Kaava tuli vuosien aikana tosi selväksi, lapsi saattoi olla tosi iloinen ja hyvällä tuulella (uskalsi myös kiukutella meillä) ja vartin päästä äidillään oli "aivan maassa".
Ap:n perusteella en olisi ihan vielä tuomitsemassa ketään.
Lapset ovat useammin kuin kerran soittaneet hysteerisinä isältään, että tulisin hakemaan pois. Olen myös itse nähnyt tiuskimisen alkavan jo silloin, kun olen jättänyt lapset isälleen. Lapset kertovat minulle myös kivoja juttuja, mitä viikonloppuisin on tapahtunut.
Lapsille gopro kamerat mukaan, että saadaan kunnon todistusaineisto isää vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitipuolena lähes 20 vuotta on opettanut paljon. Meillä tilanne helpotti vasta, kun lapset aikuistuttuaan tajusivat, mikä p***a heidän äitinsä on. Nykyään välit äitiin on jäiset, olleet jo vuosia. Vaikka kuinka tulimme toimeen ja oli hyvää alla, niin äidin tapaamisen jälkeen oikein vaistosi sen negaation taas minua kohtaan. Äitinsä lempiharrastus oli minun ja hiukan miehenkin mollaus. Siellä "akkalauma" eli miehen teinitytöt ja äitinsä läyhäsivät meidän elämää ees taas. Tytöt tietysti näytti sen heti ilmeellään, mitä on taas puhuttu...
Enkä tosiaan ollut syyllinen edes eroon. Tulin noin 3 vuotta eron jälkeen vasta kuvioon ja tällä äidilläkin oli uusi mies ja yhteinen tytär tulollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin kurittomia kakaria ojentaisin. Minun koti, minun säännöt.
Ei ole. Sinusta kannattaa tehdä lasu senkin kiusaaja.
Kannattaisi ottaa selvää, kenestä se lasu oikein tehdään.
Tottakai olosuhteista joihin lapset joutuu isänsä luonna. Näitä kun kertyy tarpeeksi, iskä ei nää lapsukaisiaan enää koskaan. Toki elarit kannattaa vetää samalla kattoon.
Esim. Seksuaalisesta ahdistelusta saa hyvin tälle porukalle syytteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta siltä että lapsia pitäisi päästää kylään sinne. Ei kuulosta yhtään hyvältä. Varsinkin jos lapset eivät ole "riiviöitä" (että joku olisi komentanut kerran pari) tai vaikka olisivatkin, niin lasten mieliala pitää ottaa huomioon.
itkettäminen johtuu käytöstapojen puutteesta, eli olette huonoja vanhempia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolustaisin lapsiani kaikin keinoin. Jos olisin lasten isän kanssa puheväleissä, niin selvittäisiin asiaa suoraan hänen kanssaan. Muuten ottaisin yhteyttä lastenvalvojaan tai lastensuojeluun, jossa keskusteltaisiin isän kanssa käytöksestä. Missään nimessä en pakottaisi lapsia menemään isälleen ja todellakin heti jos lapset haluaa, niin hakisin pois. Tekee todella pahaa lasten itsetunnolle lyttääminen ja se ettei oma isä (tai äiti) puolusta tai tee mitään. Ne vuoro viikot tai viikonloput eivät ole pakollisia jos lapset ei halua mennä isän luo. Se on lasten oikeus isään. Ei toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Kurja juttu. Mutta joku tuossa sanoikin, lapsien kertomus ei välttämättä ole ihan totta, he värittävät sitä siten, kuten olettavat sinun haluavan kuulla. Tai voi olla, että heitä on nyksä moittinut aivan aiheesta, mutta kerrankos lapset kääntävät asian niin, että "moitti meitä ihan aiheetta ja oli ilkeä".
Sinun kannattaa jutella nyt ap vakavasti eksäsi kanssa. Hän osaa varmasti selittää, mitä oikeasti tapahtui. Jos sinusta alkaa vaikuttaa siltä, että hän valehtelee tai kaunistelee tapahtunutta, sano mahdollisimman rauhallisesti, että lapset ovat antaneet ikävää palautetta ja ei ole isän etu, jos lapset alkavat pelätä hänen luokseen tuloa.
Että sinä ET mielelläsi ottaisi tuossa kantaa, sinä kumminkin lasten äitinä olet velvollinen kertomaan, jos lapsilla on ikävä fiilis vierailun jälkeen - jotta isä ja hänen naisystävänsä voivat miettiä, mitä kannattaisi tehdä ehkä jatkossa toisin.
Ole siis neutraali viestinvälittäjä, älä ala syytellä äläkä olettaa automaattisesti eksäsi nyksästä ikäviä asioita.
Asioita kannattaa AINA ensin pyrkiä neuvottelemaan selväksi, koska se on ennen kaikkea sinun lastesi etu. Sinunkin, jos et halua olla kohta raastuvassa tapaamisoikeuden estämisestä TAI vaihtoehtoisesti ilman mitään vapaaviikonloppuja siiheksi, kunnes lapsesi ovat muuttaneet kotoa.
Kuten sanoin jo tuossa aiemmin, kyse ei ole vaan lasten tarinoista, vaan olen esim. hakenut heidät kotiin, kun ovat hysteerisenä soittaneet. Isä on kyllä tietoinen tilanteesta, onhan hänellä silmät päässä. Raastupaan tuskin joudutaan, sillä isä on se, joka ei ole pitänyt kiinni sovituista tapaamisviikonlopuista ja perunut niitä naisystävänsä menojen ja omien harrastustensa vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitipuolena lähes 20 vuotta on opettanut paljon. Meillä tilanne helpotti vasta, kun lapset aikuistuttuaan tajusivat, mikä p***a heidän äitinsä on. Nykyään välit äitiin on jäiset, olleet jo vuosia. Vaikka kuinka tulimme toimeen ja oli hyvää alla, niin äidin tapaamisen jälkeen oikein vaistosi sen negaation taas minua kohtaan. Äitinsä lempiharrastus oli minun ja hiukan miehenkin mollaus. Siellä "akkalauma" eli miehen teinitytöt ja äitinsä läyhäsivät meidän elämää ees taas. Tytöt tietysti näytti sen heti ilmeellään, mitä on taas puhuttu...
Enkä tosiaan ollut syyllinen edes eroon. Tulin noin 3 vuotta eron jälkeen vasta kuvioon ja tällä äidilläkin oli uusi mies ja yhteinen tytär tulollaan.
Oliko perheessänne sijaa sinuun kohdistuvalle kritiikille? Vai oliko äiti ainoa, jolle pystyivät sinusta valittamaan?
Vierailija kirjoitti:
No voi. Mun lapset itketti isän naisystävää ja lapsista se oli kamalan hauskaa.
Itse asiassa kamalan surullista ettei lapsiasi ole paremmin kasvatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolustaisin lapsiani kaikin keinoin. Jos olisin lasten isän kanssa puheväleissä, niin selvittäisiin asiaa suoraan hänen kanssaan. Muuten ottaisin yhteyttä lastenvalvojaan tai lastensuojeluun, jossa keskusteltaisiin isän kanssa käytöksestä. Missään nimessä en pakottaisi lapsia menemään isälleen ja todellakin heti jos lapset haluaa, niin hakisin pois. Tekee todella pahaa lasten itsetunnolle lyttääminen ja se ettei oma isä (tai äiti) puolusta tai tee mitään. Ne vuoro viikot tai viikonloput eivät ole pakollisia jos lapset ei halua mennä isän luo. Se on lasten oikeus isään. Ei toisin päin.
Tämä kuulostaa minusta oikealta toimintatavalta. Toivoisin, että lapsilla olisi rakastava ja huolehtiva isä, mutta tämä ei toivomalla sellaiseksi muutu. Kunniaa ja ylpeyttä hän kyllä tuntuu lapsista kokevan, mutta ei esimerkiksi mitään kiinnostusta lasten asioita kohtaan.
Ei ole. Sinusta kannattaa tehdä lasu senkin kiusaaja.