Oletko jättänyt lupaavan suhteen toisen lasten vuoksi?
Hankala tilanne. Olen rakastunut mieheen, jonka kanssa ollut yhdessä vuoden päivät. Emme asu yhdessä, mutta nyt koronakevään mies asui luonani. Nyt kun palaillaan normiarkeen, niin miehen lapsi palaa myös kuvioihin. Eli on joka toinen viikko isällään.
Typerää ja lapsellista, enkä varmasti kerää sympatiaa, mutta tuntuu tosi tympeältä. Rakastan miestä hirveästi ja haluisin hänen kanssaan elää, mutta en millään muotoa taivu uusperhe-elämään. Omat lapset jo omillaan.
Toisaalta, tuntuisi karmealta lopettaa suhde vain tämän vuoksi. Lapsi vasta 6v joten menee aikaa ennen kuin tilanne muuttuisi.
Oletko lopettanut lupaavan suhteen noin heppoisin perustein? Kaduttiko myöhemmin?
Kommentit (25)
Eihän tuo ole oikeastaan heppoinen peruste kun tiedät että tilanne josta et pidä, jatkuisi vuosia. Yhteen ei ainakaan kannata muuttaa, mutta voithan jatkaa seurustelua (mennä naimisiinkin) ja tavata pääasiassa silloin kun lapset eivät ole mukana? Jos yhteenmuutto on se päätähtäin, sitten kannattaa tosiaan harkita.
On erittäin rankkaa tajuta olevansa taas kiinni lapsiperhe-elämässä kun kertaalleen on saanut jo omat poikaset maailmalle.
Riippuisi lapsesta jossei kemiat kohtaa yhtään eiköhän se olisi siinä
Meillä niin päin, että miesystäväni muutti vuosi sitten minun luokseni asumaan, minun kaksi teini-ikäistä lastani asuvat täällä joka toinen viikko. Miehen lapset jo täysi-ikäisiä. Etukäteen mies vannoi ja vakuutti haluavansa perhe-elämää kanssamme ja miten lapseni ovat niin ihania. No, ääni on muuttunut kellossa ja mies on naama norsunveellä niinä viikkoina kun lapseni ovat täällä. Miehen mielestä lapset eivät osaa tehdä mitään oikein ja vertaa koko ajan omiin lapsiinsa. Olen miehelle tästä monta kertaa sanonut, nyt on ilmassa viimeinen varoitus, jos ei tyyli muutu niin mies saa lähteä. Lapset ovat minulle ykkössijalla elämässä.
Joten tällä kokemuksella sanoisin, että etsi sopivampi mies.
Aikuisten ihmisten ei tarvitse asua yhdessä, kyllä sitä voi seurustella ja mennä vaikka naimisiinkin eri osoitteissa. Ei kai sitä toisen lapsia enää jaksa kun on kertaalleen jo elänyt sen vaiheen. Joillekin se tietty sopii, mutta jos nyt jo mietityttää niin ei kannata mihinkään uusperhekuvioon lähteä.
Olen kakaralauman takia. Jos noin neljäänkymppiin mennessä ei ole osannut tehdä lähes aikuisia lapsia niin parempi jättää leikkimään isukkia. Ei kiinnosta äitipuolena olo alle kouluikäisille.
Ei siinä oikein ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Hyväksyt miehen ja hänen lapsensa tai lopetat suhteen. Olen itse lapseton nainen ja lapsettomuus on ehdoton kriteerini miehelle.
Sama tilanne täällä. Mies on mulle perfect match, mutta en voi hyvin hänen lastensa vuoksi. Olen lapseton nainen ja tuntuu, että minulla olisi vielä mahdollisuus ydinperhe-elämään. Pelkään kuitenkin, etten enää tapaa yhtä hyvää ja sopivaa miestä.
Huomioikaa tämä tärkeä asia arvon leidit heti alkuunsa. Ei olis tullu mieleenkään edes kuumottaa lapsellista mimmiä kun omat jälkeläiset saanu aikuisiksi. Se oli vaan aivan saletti homma. Ei kiinnosta muiden kersat kun omat jo valmiit. Ja miehenä olen toki sika sanoessani näin. Nainen taas voimaantunut. Itse ymmärrän molemmat erittäin hyvin.
Tämä palsta on ottanut luulot pois jo aikoja sitten. Eronneena äitinä ei ole minkäänlaisia kuvitelmia että joskus suhteen saisi. No, mielummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Ellei jotain todella ihmeellistä tapahdu, niin en muuta kenenkään kanssa yhteen kunnes lapset muuttaneet kotoa. En myöskään aloita viestittelyjä kenenkään kanssa kenellä nuorempia lapsia kuin omani ovat.
Otin miehen lapsista huolimatta, ei olisi pitänyt. Yksi asioista joita sain katua.
Miehelläni on lapsia. Päätettiin olla muuttamatta yhteen. Lapsiviikkoina miehellä aikaa lapsilleen ja joskus nähdään silloinkin. Toimii hyvin näin. Minulla omaa aikaa sitten myös mukavasti.
En tiedä miten pystyisin olemaan aina lapsiviikot itsekseni. Haluan olla tämän miehen kanssa loppuikäni, mutta tässä menisi 10 vuotta ennen kuin yhteenmuuttoa voisi harkita. Hajottaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on ottanut luulot pois jo aikoja sitten. Eronneena äitinä ei ole minkäänlaisia kuvitelmia että joskus suhteen saisi. No, mielummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Itse erosin vasta miehestäni ja minulla 2 päiväkoti ikäistä lasta. Ja olen yllättynyt miten tuntuu olevan vientiä, puolitutut on hankkineet numeroni ja viestiä tullut heti erosta lähtien. :O
Itse en miestä halua, vasta pääsin eroon edellisestä riesasta.
Suhteessa ei ole mitään lupaavaa, jos ette tule toimeen toistenne perheitten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kakaralauman takia. Jos noin neljäänkymppiin mennessä ei ole osannut tehdä lähes aikuisia lapsia niin parempi jättää leikkimään isukkia. Ei kiinnosta äitipuolena olo alle kouluikäisille.
Minä olen melkein 50, enkä osaisi vieläkään tehdä lähes aikuisia lapsia. Vauvoina ne on tupanneet syntymään.
Minä olen ihan tyytyväinen lapsellisen (ehe ehe) miehen kanssa. Emme asu yhdessä. Vuoroviikoin hän keskittyy lapsiinsa ja elää heitä varten ja toisina viikkoina elämme parisuhdettamme varten. Hyvin toimii. Minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa osallistua hänen lastensa elämään, koska ylipäänsä en pidä lapsista. Mutta erinomainen isä mies on, ja annan tietysti tilaa sille.
Ymmärrän aloittajaa. Mulla on myös helppo elämä. 2 aikuista lasta. Kolmas kohta. Miehellä 11v. Mulla on ollu vaikeuksia sopeutua tilanteeseen. Mies viettää lapsensa kanssa myös päiviä ja öitä ilman minua.
En edes viitsi tutustua mieheen, jos tällä on lapsi. Olisi varmaan sunkin kannattanut miettiä asiaa etukäteen.
Jos ei oteta huomioon sitä päivänselvää, konkreettista kuormitusta, joka lapsesta ja hääräilevästä exästä seuraa, kaiken pilaa vähintäänkin miehen kyvyttömyys ylläpitää suhdetta/valita suhteeseen kykenevää puolisoa. Mies on siis tyhmä tai liian vahvasti primitiivisten vaistojensa ohjattavissa. Mitä "lupaavaa" sellaisessa miehessä on kenenkään kannalta.
Ei kai siinä ku mies muuttaa takasin omaan asuntoonsa. Sanot miehelle, että et halua asua lapsen kanssa.