Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi ei halua leikkiä villin kaverin kanssa
15.06.2020 |
Tulevalla ekaluokkalaisellani on paljon kavereita, hän on pidetty kaveripiirissään. Pari erityisen hyvää ystävää, joiden kanssa tykkää leikkiä päivittäin kolmestaan, välillä joukkoon tulee muitakin tyttöjä ja kivat leikit saavat isollakin joukolla aikaiseksi. Tähän joukkoon on nyt lyhyen ajan sisällä tullut uusi tyttö, mikä sinänsä toki ihana asia, uusi kun paikkakunnalla on. Tämä tyttö on erityisesti innostunut omasta tyttärestäni, haluaa joka päivä olla hänen kanssaan ja usein toivoo kahdenkeskisiä leikkejä. Oma tyttäreni taas tykkää joko kahden hyvän ystävänsä kanssa leikkiä tai isolla joukolla. Tämä uusi tyttö on luonteeltaan todella villi, aika usein olen joutunut puuttumaan hänen touhuihin kun liikaa innostuu. Saattaa innostuessaan leikin varjolla repiä leluja kädestä, töniä yms. Ja kun tämä villivaihde on päällä, ei oikein ota ojennuksia vastaan, ihan kuin ei joko ymmärrä tai ei halua ymmärtää, kunnioituksen puute?
Tämän johdosta oma tyttäreni, eikä hänen muut kaveriinsakaan oikein halua uutta tyttöä mukaan leikkeihin. Omien sanojensa mukaan heitä välillä harmittaa ja pelottaa. Tyttäreni usein yrittää kiltisti sanoa ettei nyt yhteiset leikit käy, haluaa leikkiä näiden kahden ystävän kanssa kolmistaan. Tämä uusi tyttö ei herkästi usko, tulee vain leikkiin mukaan välittämättä heidän toiveestaan.
Tänään kävi taas tilanne, jossa tyttäreni alkoi ystäväänsä, ja uusi tyttö tuli kysymään mukaan leikkiin. Tyttöni sanoi nätisti että haluaa nyt leikkiä kahdestaan, jolloin uusi tyttö alkoi itkemään ja anelemaan mukaan leikkiin. Olin itse paikalla, ja koitin uudelle tytölle ensin sanoa jos tulisi myöhemmin uudestaan, kun selvästi näin oman tyttärenì ahdistuksen kun ei oikein tiennyt miten olla. Itkien pieni lähti kotiinsa. Itse ajattelen että kaikki pitää ottaa leikkiin mukaan, ja oma tyttäreni myös näin toimii, vaan en nyt tiedä miten tässä tilanteessa korrektia olisi toimia. Uusi tyttö ei selvästi kunnioita kavereiden rajoja, eikä oikein aikuisiakaam usko ja on siis todella villi ja välillä kovakourainen leikeissä. Sydäntä raastaa, kun hän pahoitti niin mielensä, muutenkin uusi paikkakunnalla ja haluaisi kavereita.
Miten minun nyt tässä pitäisi toimia, kylmästi vain tytölle sanoa ettei ole pakko leikkiä hänen kanssaan kun käyttäytyy noin ja samalla ns kannustaa syrjäyttää yhden lähialueen lapsen joukosta pois? Vai pysyä oman periaatteen takana ja vaatia tyttöä ottaa uusi tyttö mukaan leikkiin oli se sit kivaa tai ei, yksin ei jätetä? Haluan kuitenkin kasvattaa lapsestani ihmisen joka pystyy kaikkien kanssa toimimaan. Tuntuu pahalta uuden tytön puolesta vaan en silti halua pakottaa omaa tytärtäni leikkimään väkisin lapsen kanssa joka on kovakourainen. Huomautuksena vielä että suurin osa lähialueen lapsistakaan ei halua tämän tytön kanssa samasta syystä leikkiä, eli tyttäreni ei ole ainut.
Ajatuksia, neuvoja?
Kommentit (28)
Lapsi selvästi vasta opettelee kaveritaitoja. En kääntäisi selkää, vaan tarjoaisin mahdollisuuden oppia:
- Kutsu kylään
- Sanoita, miten hänen toivotaan ja uskotaan käyttäytyvän
- Jos näin ei tapahdu, muistuta asiasta ja pyydä korjaamaan käytöstään, jottei vierailua tarvitse lopettaa
- Jos jatko onnistuu, kehu ja kiitä
- Jos ei, selitä miksi vierailu päättyy siltä kerralta ja kerro, että uskot seuraavan kerran onnistuvan jo paremmin
T. Varhaiskasvatuksen opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni aikuisista viettää aikaa ihmisten kanssa, joista ei pidä, tai joiden seurassa pelkää tai ahdistuu.
Ja miksi lasten pitäisi sitten viettää aikaa sellaisten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen eri linjalla kuin tähänastiset eli ei oman lapsen tarvitse ryhtyä kynnysmatoksi! Jos on jo riittävän monta kertaa todettu, että leikki ei onnistu toisen kieltäytyessä noudattamasta normaalin elämän sääntöjä (ei riehuta, ei revitä, ei tuhota), niin oman lapseni ei tarvitse tuollaista leikkikaveria ristikseen ottaa. Jos lapsi ei itse ymmärrä tekojensa seurauksia, niin silloin paikalla olevan aikuisen tulee ne hänelle kertoa ja selittää, miksi leikkeihin ei pääse mukaan.
En itse ole koskaan ymmärtänyt tätä "kaikki mukaan leikkeihin" -ideologiaa, jossa yksi saa tyrannisoida muita siksi, että on paras esittämään loukkaantunutta. Tehtäväni äitinä on suojella lasta orastavilta narsisteilta. On väärin opettaa, että omat tunteet pitää kätkeä ja leikkiä jokaisen kanssa, vaikka miten pelottaa ja seurauksena on yleensä pelkkää pahaa mieltä.
Tämä on totta. Itse olen lapsena ollut tuo kynnysmatto ja en olisi halunnut leikkiä sen villin lapsen kanssa mutta vanhemmat kehuivat kuinka nätti tyttö hän on ja ehkä vähän villi mutta ei ketään jätetä yksin. Seurauksena tämä villi tyttö vei ympäriltäni kaikki todelliset ystävät koska kukaan ei halunnut olla hänen kanssaan paitsi minun täytyi! Se vei itsetuntoni ja myöhemmällä iällä rellestettiin niin että elämä oli sekaisin. Nyt olen yksinäinen, mutta hänen seuraansa en edelleenkään kaipaa!
Vierailija kirjoitti:
Lapsi selvästi vasta opettelee kaveritaitoja. En kääntäisi selkää, vaan tarjoaisin mahdollisuuden oppia:
- Kutsu kylään
- Sanoita, miten hänen toivotaan ja uskotaan käyttäytyvän
- Jos näin ei tapahdu, muistuta asiasta ja pyydä korjaamaan käytöstään, jottei vierailua tarvitse lopettaa
- Jos jatko onnistuu, kehu ja kiitä
- Jos ei, selitä miksi vierailu päättyy siltä kerralta ja kerro, että uskot seuraavan kerran onnistuvan jo paremminT. Varhaiskasvatuksen opettaja
No huh, yksi järkevä ja normaali vastaus sentään. On meidänkin lapsilla tuossa iässä ollut vaikka minkälaista koheltajaa kaverina. Jotkut kiusanneet fyysisesti ja toiset puhuneet tyhmiä jne. Minä olen sitten ojentanut ja ohjeistanut miten ollaan meillä ja muuallakin.
Lapsilla on tosi monenlaisia kotioloja ja -kasvatuksia. Ei lasta voi rangaista siitä että ei ole kasvatettu tai kotona on vaikeaa. Aikuisen pitää olla aikuinen vieraallekin lapselle. Säännöt voi tehdä ihan selväksi, että saat tulla ja olla ja leikkiä, mutta ei saa kiusata ja häiritä. Voi jututtaa vähän sitä lastakin että mitä on meneillään. Voi olla että ne villeimmät on enemmän sitä aikuista vailla kuin lapsen seuraa. Ainakin meillä oli selvästi sellaisia tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ekaluokkalaisia? Asuuko tämä tyttö teidän naapurissa kun tulee joka päivä porukkaan mukaan? Oletko jutellut vanhempien kanssa?
Missä nämä kaikki tytöt leikkivät? On eri asia leikkiä kahdestaan kotona kuin talonyhtiön yhteisellä leikkipaikalla tai kaupungin puistossa?
Onko villin tytön vanhemmille kerrottu tytön riehumisesta? Jos ei ole, niin miksi ei ole? Jos on, niin miten vanhemmat suhtautuivat?
Alue: Aihe vapaa
Yksi vallankäytön laji.
Kerta on sattumaa, siihenkin puututaan. Toinen kerta on rajojen kokeilua, siihen puututaan. Kolmas on selkeästi tahallinen teko katsoa, miten pitkälle voi mennä ja siihen kolmanteen kertaan ne leikit sitten saavatkin jäädä, kunnes oppii olemaan ihmisiksi. Valinta on lapsen. Moni hämmästyy havaitessaan, että aikuinen on tosissaan käskiessään pois eikä itku auta, kun seuraavan kerran pyrkii mukaan.