Mistä asioista kannattaisi puhua ennen suhteeseen ryhtymistä?

Elämän suurista kysymyksistä: mitä elämältään haluaa, miten se haluaa käytännössä toteuttaa/saavuttaa, millaista elämää arvostaa jne.

Uskosta. Jos toinen on harras kristitty ja toinen uskoo new age juttuiihin niin homma ei tule onnistumaan millään tasolla.

Millaiseen suhteeseen ryhtymisestä?

Onko suhde joku tilaustuote, jossa pakkaus sovitaan etukäteen ja sille vaaditaan vielä takuukin?.

Eiköhän ne asiat tule selviksi sitä mukaa, mitä enemmän ollaan yhdessä ja seurustellaan.

Ei kai tietynlaista suhdetta voi etukäteen tilata.

Jos alkaa mennä hyvin ja on jo pitemmän aikaa oltu yhdessä, sitten voi jutella niistäkkin asioista jotka toisessa saattavat ärsyttää.

Suhteen luonteesta, ollaanko tosissaan, vai onko tämä vain väliaikaista kivaa. Ollaanko eksklusiivisesti yhdessä vai myös muiden kanssa. Arvomaailmasta, mikä on tärkeää, kuinka tärkeää on raha ja omaisuus, entä oma aika ja sen tarve. Missä ja miten kumpikin haluaa tulevaisuudessa asua.

Monille pieni asia mutta joillekin taas aivan ratkaiseva. Onko allerginen eläimille ja miten suhtautuu lemmikkien pitoon. Mulle esim. aivan kynnyskysymys. Jos puoliso ei olisi eläinrakas, ei olisi nyt puoliso. Tai jos olisi alunperin ollut niin allerginen, ettei koskaan voisi harkitakaan koiran hankkimista.

Kevytsuhteissa riittää vähempikin juttelu:

1) kerro vähän itsestäsi?

2) millaista suhdetta etsit?

Nämä matsaa, niin voikin jo lähteä kahville.

Uskonto. Itse en esimerkiksi voisi olla suhteessa voimakkaasti uskovaisen kanssa. Varsinkin jos on toiveissa lapsia niin tämä on ehdottomasti kynnyskysymys, koska en halua että lapseni kavatetaan uskovaiseksi ja on hyvin vaikea kuvitella uskovainen jolle olisi yhdentekevää ja ok jos niin ei tehdä.

Politiikka. Tällä ei varmaan ole niin suurta väliä jos ei asioista välitä, mutta ainakin minulla on useampikin puolue, joiden kannattajan kanssa en voisi koskaan elämääni jakaa. Ystävissä kirjo on laajempi, mutta puolisolta haluan samoja elämänarvoja.

Lapset. Jos toinen niitä haluaa ja toinen ei niin turha tuhlata kummankin aikaa.

Toki on monia muitakin aiheita, joihin voi orastava suhde kaatua, mutta nuo ovat ihan selkeitä, joissa ei voi kompromissia tehdä.

Kyllä noista kannattaa puhua. Samoin kannattaa puhua elämän tavoitteista, siitä, millaista uraa toivoo, Missä haluaisi asua, millaista perhettä toivoo, mitä on valmis niiden eteen tekemään ja mitä aikoo tehdä kun asiat eivät mene niin kuin suunnitteli.

Mutta jos suunnittelee pitkäaikaista suhdetta, on myös ymmärrettävä, että näissä keskusteluissa puhutaan aina keskusteluhetken ajatuksista. Ketään ei voi sitoa niihin loppuiäkseen, vaan kuten kaikki suunnitelmat, ne tehdään muutettaviksi olosuhteiden ja kokemusten muuttuessa.

Haluaako toinen mahdollisesti perhettä, ja jos haluaa niin kumpi jää kotiin, miten jaetaan varat vanhempainvapaiden aikoihin. Muutenkin koitetaan selvittää toinen toisensa elämänarvoja, esim. onko tuleva kumppani enempi perhekeskeinen kuin uratykki, säästeliäs vai tuhlari.

Juteltavaa tulee kyllä riittämään..

Vakavassa suhteessa menneisyys ja yhteisen tulevaisuuden tahtimerkit. Nykyhetki llienee selvillä molemmille.