Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on tyytymätön aivan kaikkeen. En jaksa.
15.06.2020 |
Hänen mielestään meillä ei ole riittävän hieno koti (asutaan kerrostalossa, haluaisi omakotitalon tai ainakin oman pihan). No, meillä on sellainen asunto, johon meillä oli rahaa, hienompaan ei ole rahaa. Mies haluaisi muuttaa jonnekin peräkylään, koska sieltä saisi samalla rahalla omakotitalon, mutta minä en halua jättää työpaikkaani enkä ystäviäni vain omakotitalon takia. Miehen mielestä meidän lapset on liian äänekkäitä/rasittavia/hankalia/tms. Hänen mielestä meidän perhe-elämä on liian rasittavaa. Hänen työpaikka ei ole riittävän hieno (no, ei edes hae uutta työpaikkaa, valittaa vain). Minä olen kuulemma liian sitäjatätänegatiivista (en jaksa tähän edes listata, mutta hän on siis tyytymätön siihen millainen olen). Autommekaan ei ole riittävän hieno. Eikä asiat mitä teemme ole riittävän kivoja eikä kiinnostavia. Valivalivali loputtomiin. Olen ihan loppu siihen, että kaikki meidän elämässä on jotenkin p*askaa hänen mielestä. Hermostuin, ja sanoin, että jos meidän elämä ja me emme kelpaa, niin ottakoon eron. Loukkaantui.
Onko muilla tällaisia miehiä? Miten ihmeessä jaksatte?
Kommentit (29)
Muistutapa miestäsi, että mikäli omakotitalo maaseudulla (ei nyt sheimata pikkupaikkakuntia) olisi se todellinen auvoa tuova asia, sitä onnea kestäisi vain hetken, kunnes hän huomaisi, kuinka naapuritalo on paljon komeampi, parempikuntoinen ja pihakin paremmin hoidettu. Sitten valitus muuttuisi entistä ikävämmäksi ja samalla syyllistäväksi, kuinka HÄN tekee kaikkensa pitääkseen talon, pihan ja auton kunnossa, kun SINÄ et tee mitään.
Tyytymätön ihminen on aina tyytymätön, vaikka hän saavuttaisi tavoitteensakin. Tyytyväisyys tulee sisältäpäin. Tiedän yllä olevan omasta kokemuksesta. En ollut yhtään tyytyväisempi, oli asumismuoto mikä tahansa. Kerrostalo, rivitalo, omakotitalo, kaikki tuli kokeiltua. Kesämökkikin tietenkin siinä sivussa. Kun sain itseni kuntoon, myös tyytyväisyys elämään löytyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sama, haluaisin heittäytyä ja tehdä isoja asioita, kehittyä, mutta muija on joka asiaan jarrut päällä, tuntuu että pieneen reissuunkaan ei voi vain ottaa ja lähteä vaan viikkokausia on suunniteltava ja vatvottava. Ei tästä vankilaelämästä taida päästä eroon muutakuin eroamalla.
Mä olisin varmaan samanlainen valittaja, jos joutuisin parisuhteen takia asumaan kerrostalossa. Eihän siellä ole mitään tekemistä. Lapsetkin hyppii pitkin seiniä. Mielummin asuisin (asun) ok-talossa touhuillen ja ajaisin lapset ulos kiljumaan ja kirmailemaan kuin jumittaisin häkkieläimen tavoin hikisessä kerrostaloluukussa.
Onko mies maalta kotoisin? Kenties kuvitellut perhe-elämän toisenlaisena, sellaisena kuin oma lapsuus ollut?
Itse antaisin tuolle toisen toiveelle mahdollisuuden ja katsoisin miten lähtee sujumaan miehen ja lasten kanssa. Ok-talon voi myös vuokrata, jos ei uskalla ostaa. Eikä sen tarvitse missään jeerassa olla. Sen verran läheltä, että voi käydä samassa työpaikassa ja tavata kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Ukon kannattaisi kokeilla jotain terapiaa. Ei tuosta tyytymättömyydestä muuten eroon pääse. Kuitenkin siellä omakotitalossakaan ei olisi sittenkään niin ihanaa ja hienoa ja löytyisi uusia valituksenaiheita.
Tämä. Tuo ukko ei tule koskaan tyytyväinen mihinkään, ihan riippumatta siitä saisiko haluamansa asiat. Aina riittäisi uusia tyytymättömyyden aiheita.
Mä kuuntelin kolme vuotta tuollaista miestä. Kun olin jo eroa tehnyt mielessäni puolisen vuotta ja etäännytty aika lailla, mies tajusi mennä terapiaan käsittelemään angstiaan ja sen purkamista ulkopuolisiin tekijöihin ja ihmisiin kuten minuun. Tiivistettynä masentunut narsisti. Sitten alkoi anelu etten jättäisi. Siinä vaiheessa oli ollut jo liian paska ja en enää sietänyt koko miestä, joten erottiin. Olen nyt kaksi vuotta myöhemmin niiiiiiin paljon onnellisempi, että kaduttaa etten aikaisemmin lähtenyt tuollaisen myrkyllisen miehen kelkasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole hyvä miehelle olla saman naisen kanssa ainakaan 2 vuotta kauempaa. Nainen toki kelpaa maksajaksi kokkihommiin ja pyykkääjäksi mutta rakastajattaret on hyvä olla muualla.
Ei kai äiditkään anna samaa pettuleipää lapsilleen joka päivä ? Vai tietääkö joku sellaisen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä miehelle olla saman naisen kanssa ainakaan 2 vuotta kauempaa. Nainen toki kelpaa maksajaksi kokkihommiin ja pyykkääjäksi mutta rakastajattaret on hyvä olla muualla.
Ei kai äiditkään anna samaa pettuleipää lapsilleen joka päivä ? Vai tietääkö joku sellaisen.
No miksi se mies ei vaan lähde lätkimään, vaan pilaa aapeenkin elämän ainaisella tyytymättömyydellä? Varsinkin kun nainenkin on sanonut että mene vaan? Riittääkö pokka kuitenkaan?
Ainiin. Niitä ottajia ei varmaan ole jonoksi asti varsinkaan tuolla luonteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä miehelle olla saman naisen kanssa ainakaan 2 vuotta kauempaa. Nainen toki kelpaa maksajaksi kokkihommiin ja pyykkääjäksi mutta rakastajattaret on hyvä olla muualla.
Ei kai äiditkään anna samaa pettuleipää lapsilleen joka päivä ? Vai tietääkö joku sellaisen.
No miksi se mies ei vaan lähde lätkimään, vaan pilaa aapeenkin elämän ainaisella tyytymättömyydellä? Varsinkin kun nainenkin on sanonut että mene vaan? Riittääkö pokka kuitenkaan?
Ainiin. Niitä ottajia ei varmaan ole jonoksi asti varsinkaan tuolla luonteella.
Nainen on itse siihen suhteeseen mennyt. Maksakoon siitä hinnan viimeistä latia myöten. Jos olisi kunnon vaimo niin hankkisi rakastajattaret miehelleen.
Kunnon äiditkin antaa kunnon monipuolista ruokaa lapsilleen. Nainen on vaan niin narsisti ettei kestä sitä että mies haluaa oikeasti muita.
Miehesi ei ole vielä hyväksynyt omaa tasoaan. Se on monelle kova paikka, kun elämä ei anna sitä, mistä nuorena haaveili ja omat kyvyt eivät riitä sen hankkimiseen. Suurin osa on taviksia, keskinkertaisia, pienipalkkaisia ja aika rumia. Ja se on ihan ok. Sen kun oppii hyväksymään niin helpottaa.
Onko nuori vielä? Neljän kympin jälkeen alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Jos ei helpota, niin sitten viisikymppisenä tulee pyristelyjä ja viimeisiä epätoivoisia yrityksiä irtiottoon.