Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys ja vaikea ystävyys
14.06.2020 |
Koen olevani todella yksinäinen. Minulla on ihana mies ja meillä on takana pitkä parisuhde. Ystäviä ei kuitenkaan ole kuin kaksi. Toinen asuu kaukana ja nähdään kerran kaksi vuodessa. Tapaamisia on todella vaikea järjestää tietyistä syistä. Puhelimitse sentään ollaan usein yhteyksissä.
Sitten tämä toinen ”ystävä”. Taivalta on takana jo yli kymmenen vuotta. On ollut ala-ja ylämäkiä. Hänellä on kolme lasta ja on naimisissa. Yhteistä tekemistä on tosi vaikea keksiä nykyään. Nuorempina vietettiin iltoja yhdessä, shoppailtiin, käytiin rannalla, lenkkeiltiin etc. Nykyään käydään vaan kahvilla. Yleensä on mukavaa ja puhutaan avoimesti elämästämme toisillemme. Mutta jos yritän ehdottaa jotain kuten vaikka kaupoille lähtemistä tai retkeilyä etc. niin vastaukset on ympäripyöreitä, ”katsotaan ensi viikolla” ja asiat jää siihen. En itsekään jaksa puskea tekemisiä alusta loppuun saakka. Olen kysellyt mitä haluaisi tehdä, ei kuulemma osaa keksiä mitään. Sitten hänellä on toinen ystävä. Tämän kanssa tekee kaikkia edellä mainittuja. Sen jälkeen on some täynnä ylistäviä postauksia ja kuinka ikuisesti ollaan ystäviä. Meistä ei ole kuin yksi kuva, sekin ainakin kolmen vuoden takaa ja ilman ylistyksiä. Joskus aikoinaan yritin puhua tästä hänen kanssaan mutta lohtu oli laiha. Riitaahan tästä vain syntyi. Väitti että tämä toinen ystävä aina sitten keksii jos vaikka mitä. Tuskin asia ihan näinkään on. Mietin olenko vain joku varaihminen. Silloin kun ei ole muuta niin minä kelpaan. Herääkö teille ajatuksia?
Ystäviä tuntuu tosi vaikealta löytää. Joskus pelottaa että jos erotaan miehen kanssa, niin jäisin käytännössä kokonaan yksin. Käyn sentään töissä jossa on muutama läheisempi työkaveri ja arjessa he täyttävät melko hyvin sosiaaliset tarpeeni kodin ulkopuolella. Mitä voisin tehdä ”ystäväni” kanssa vai olenko vain turhaan kateellinen? Ja miten saisin ystäviä? Olen kolmenkympin lähimailla oleva nainen.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Vai niin. On parisuhde, on ystäviä. Eikä vaan riitä? Minulla on muutama ystävä, ei parisuhdetta, muutama kaveri.
Kavereita löytyy kun uskaltaa avautua, olla avoin, ystäville sama, mutta se parisuhde...
Voihan sen tietysti näinkin ajatella. Parisuhteen lisäksi kyllä kaipaisin myös ystäviä. Heitä kenen kanssa voi tehdä sitten eri asioita ja puhua eri asioista. Se että on yksi puhelinystävä on tietysti tärkeää. Mutta tämän toisen kanssa tuntuu että hän kohtelee minua ”huonosti”. Ja kun mies lähtee vaikka omien kavereiden kanssa jonnekin mihin en itse ole tervetullut, niin en aina haluaisi olla yksin kotona. Kun ei ole ketään kenen kanssa tehdä mitään. En tiedä saako kukaan nyt ajatuksesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä turhaan vertaile teidän suhdettanne tuohon toiseen ja vaadi ystävääsi tilille. Mieti, mikä teidän välillänne on hyvää. Kerro siitä hänelle. Vaali ystävyyttänne.
Minulla on ollut myös vastaava probleemi: toivoin että joku kävisi kanssani kahvilla ja lounaalla. Mutta ketään ystävistäni ei kiinnostanut (tämä siis ennen poikkeustilaa). Sen sijaan he haluavat nähdä muilla tavoin ja puhua pitkiä puheluita. Olen kuitenkin kiitollinen siitä että minulla on nämä ystävät. Lounasasiat ratkaisin työkaverin avulla.
Vai niin. On parisuhde, on ystäviä. Eikä vaan riitä? Minulla on muutama ystävä, ei parisuhdetta, muutama kaveri.
Kavereita löytyy kun uskaltaa avautua, olla avoin, ystäville sama, mutta se parisuhde...