Milloin murrosiässä vanhemmista irtaantumisvaiheen jälkeen tulee se lähentymisvaihe?
Nuori on koko ajan menossa kavereiden kanssa, ei käy kirjaimellisesti kotona kuin nukkumassa. Tässäkö tämä meidän yhteinen aika sitten oli? Vai tuleeko vielä joku lähentymisvaihe, jolloin vanhempien seura on taas ihan ok?
Kommentit (13)
Noin 30v tienoilla alkaa taas kiinnostamaan vanhempien seura.
Ei sitä välttämättä tule koskaan. Ehkäpä kun saa omia lapsia.
Riippuu yksilöstä. Itse aloin lähentymään äitiäni siinä 23-vuotiaana.
Sitä ennen olisin voinut lähteä vaikka toiselle puolelle maapalloa tuntematta suurtakaan ikävää tai surua.
Nyt pelkästään toiseen kaupunkiin muuttaminen tuntuu musertavalta.
Riippuu lapsesta ja myös vanhemman reaktiosta itsenäistymiseen. Jos vanhempi roikkuu lapsessa, ei lähentymisvaihetta välttämättä tule koskaan
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lapsesta ja myös vanhemman reaktiosta itsenäistymiseen. Jos vanhempi roikkuu lapsessa, ei lähentymisvaihetta välttämättä tule koskaan
Tai jos vanhempi ei välitä lapsesta, niin lapsi ei välitä aikuisena
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen että kavereita riittää ja maailma kiinnostaa.
Kamalaa olisi jos kököttäisi vain kotona.
T kahden teinin äiti
Tietenkin olen iloinen, että on kavereita, ja olisin tosi huolissani, jos kököttäisi vain kotona, mutta toivoisin, et olisi edes joskus, vaikka yhden päivän tai pari tuntia 🙂. Toivottavasti hän ei koe minua roikkuvaksi äidiksi, kun toivon, että edes välillä olisi kotona.
Tyttären kanssa ei oikeastaan erkaannuttukaan, ollaan aina juteltu paljon. Ehkä kotoa muutto 19-vuotiaana lähensi vielä entisestään, kun meistä alkoi pikku hiljaa tulla tasavertaisempia. Poika otti enemmän etäisyyttä, lähennyttiin uudelleen, kun hän oli noin 23-25- vuotiaana vaihdossa ulkomailla ja kirjoittelimme pitkiä sähköposteja.
Kaikille sitä lähentymisvaihetta ei tule, myöhemminkään. Vaikka vanhemmat olisivat olleet ihan tavallisen hyviä, välittäneet ja osanneet päästää irti ja tehneet kaiken muunkin suunnilleen tasapainoisesti ja oikein.
Ihmiset vaan on erilaisia, luonteet ja miten asiat kokee ja mihin itsenäinen elämä vie.
Ap: etkö sinä ole itse ollut nuori? Vai oletko kasvanut jossain laitoksessa ammattilaisten eikä omien vanhempien kasvattamina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen että kavereita riittää ja maailma kiinnostaa.
Kamalaa olisi jos kököttäisi vain kotona.
T kahden teinin äiti
Tietenkin olen iloinen, että on kavereita, ja olisin tosi huolissani, jos kököttäisi vain kotona, mutta toivoisin, et olisi edes joskus, vaikka yhden päivän tai pari tuntia 🙂. Toivottavasti hän ei koe minua roikkuvaksi äidiksi, kun toivon, että edes välillä olisi kotona.
Minä kävin lyttäreni kanssa kaksin pienillä reissuilla sekä koti- että ulkomailla. Ne olivat antoisia! Käydään kyllä yhä kaksin syömässä ym mutta ei matkoilla ilman tyttären lapsia. Mies puolestaan on reissannut poikamme kanssa, myös nyt, kun hän on aikuinen.
Kun on muuttanut kotoa.
Meillä on 3/4 jo muuttaneet vuosia sitten ja olemme tosi läheisiä. Tänäänkin yhden perhe tulee grillaamaan ja notkumaan tähän terassille, käydään varmaan lähijärvellä uimassakin
Olen onnellinen että kavereita riittää ja maailma kiinnostaa.
Kamalaa olisi jos kököttäisi vain kotona.
T kahden teinin äiti