Meille tulee varmaan avioero. Kun mies ei suostu vauvaa hankkimaan ja minä sen haluan!

Teillä siis on jo lapsia?

lastesi hyvinvoinnin oman vauvakuumeesi tähden.

voitko tarkentaa hiukan, viestisi on aika ristiriitainen? Onko teillä siis jo lapsia?

Ehkä olen masentunut tähän parisuhteeseeni niin, että se vie kaikesta ilon ja minulta energian. Lapseni ovat minulle tärkeitä, mutta olen todella surullinen että ei ole muuta ratkaisua tähän ongelmaan kuin avioero. Ja tuo vauvan saaminen on yksi näistä ongelmista minkä kanssa olemme painineet. Kaikki materia on hyvin hallussa; on rahaa, uusia autoja, maksettu iso okt ynnä muuta.. matkustelua.. mutta ei rahalla ja omistamisella onnelliseksi tule.



Ja vaikuttaa siltä, että tällä palstalla muut kirjoittelevat ovat n. 20 - 25 vuotiaita joilla ei ole käsitystäkään pitkistä parisuhteista eikä niiden ongelmista.





AP

26-vuotias ei mittaa onnellisuuttaan omistamansa materian kautta. Eikä myöskään eroaisi noin pitkästä suhteesta pelkän vauvakuumeen takia, etenkin, jos lapsia jo kuitenkin on?

kuulostaa siltä että tarvisit vähän eri perspektiiviä elämään ja pikkusen muutosta... kyllä se pitkässä suhteessa rupee välillä tuntuun siltä että kaikki kaatuu päälle, mutta sillon tarvitaan lisää voimia ja puhetta että selviätte... en mä ainakaan heittäis 20v hukkaan ihan helpolla!

Itse olen 36v ja 4:n lapsen äiti ja minusta tuntui hassulta että heität päällemme, ettemme tiedä mitään pitkistä parisuhteista tai niiden ongelmista, kun kaikkia varmaan ihmetytti tämä sama asia, että et maininnut että sinulla on jo lapsia tai kuinka monta. Aiotko siis lähteä nyt yksin vuokralle vai ottaa nämä lapset mukaan ja miten uskot miehesi tähän suhtautuvan.



Meillä tilanne toisinpäin. Mieheni haluaisi vielä lapsia mutta minä en enää aio tehdä, minulle lapsi luku on täynnä. Toivon totisesti kuitenkin, ettei mieheni hae eroa tämän asian takia, koska nämä 4 ihanaa lasta toivon totisesti että voimme yhdessä kasvattaa.



Toki jokaisessa avioliitossa on ongelmia, mutta ehkäpä teilläkin mies ajattelee ettei ne ongelmat ainakaan uuden lapsen myötä poistu. Eikö miehelläsi ole sinulle muuta merkitystä, kuin " lastentekokone" , kun näin helposti olet valmis suhteesta lähtemään. Ymmärtäisin ehkä tilanteesi jos teillä ei olisi lapsia, mutta viestisi mukaan puhuit lapsista vielä monikossa... joten mietipä vielä

Suhtaudut ylimielisesti meihin muihin, olemme parikymppisiä heitukoita? Miksi edes kirjoitat tänne?



Minä olen 3-kymppinen perheenäiti. Ymmärrän, ettei elämässä saa kaikkea enkä yritäkään elää prinsessana. Väitän, että elämäsi menee onnettomampaan suuntaan kun lähdet. Niin on käynyt monille muillekin. Ei ymmärretä antaa arvoa kaikkein tärkeimmälle. Luuletko että niitä kunnollisia vapaita miehiä marssii vastaan perustamaan kanssasi uutta perhettä?



Kauhea totuus minun tuttavapiirissäni on, että kukaan ei ole tullut onnellisemmaksi eron jälkeen. En väitä että se on maailmanlaajuinen totuus, mutta mielestäni sinun viestisi kielii kyllästymisestä, jota kannattaisi hoitaa jollain muulla kuin erolla.

Omaa onnellisuutta ei parisuhteen, materian eikä edes lasten kautta voi saada vaan se on löydettävä itsensä sisältä. Voit vaikuttaa omiin asenteisiin, muuttaa omaa elämääsi, mahdollisesti minäkuvaasikin ja sitä kautta löytää ilon ja valon elämääsi.



Tarkastele arvojasi, elätkö omien arvojesi mukaan, ovatko ne muuttuneet tai olisiko niitä syytä muuttaa. Katso ystäväpiiriäsi, toetutuuko siellä sellaiset asiat joita ystäviltäsi haluat. Entä työasiasi, harrastuksesi. Onko elämäsi merkityksellistä vai toteutatko joka päivä asioita joita teet vain velvollisuudesta tai jotka joskus ovat olleet sinulle tärkeitä mutta et osaa katkaista totuttua kierrettä/elämäntapaa.



Minusta tuntuu siltä että vauvahaavesi liittyvät johonkin tarpeeseesi täyttää tyhjiö. On ihan tavallista että jotenkin kadottaa oman identiteetin pitkässä suhteessa. Sitä mukautuu niin moneen asiaan, puolison elämäntapaan ja toiveisiin. Lasten ja heidän tarpeisiin ja sitten sitä naisena yrittää vain mukautua kaikkeen. Kun laitat tavallaan elämäsi " on hold" , hyllylle seisomaan moneksi vuodeksi kun lapset on ihan pieniä on ihan normaalia kohdata nuo tunteet kun lapset kasvavat, saa enemmän aikaa itselleen huomatakseen vain sen ettei tilalla enää olekaan enää mitään. Eikä välttämättä samat asiat enää kiinnosta kuin silloin ennen lapsia.



Pieni vauva on niin vaativa ja sen hoitaminen vie 24/7 joten vauvan avulla saa helposti täytettyä elämänsä eikä tarvitse taas hetkeen kohdata itseään eikä elämäänsä. Tosin siihen törmää kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.



Kävin itse saman kriisin läpi. Sisälläni oli melkoinen tyhjiö mutta onneksi sain sen kovan työn kautta täytettyä ja elämäni on nyt rikasta, merkityksellistä ja antoisaa. Vauvakuumekin katosi, olen onnellinen saadessani seurata lasteni kasvua ja elää heidän kanssa erilaista elämää kuin silloin kun he olivat ihan pieniä.

Samalla selvisi parisuhteeni todellisuus ja se saattoiko sitä enää jatkaa mutta en kerro miten sen kanssa kävi kun se ei tässä ole olennaista.



Onnea elämääsi!!

juuri varmaan tuommoisten itsekkäiden syiden takia eronnut, siis miehen itsekkäiden syiden. Siinä ollaan sitten seurattu kahden pienen lapsiperheen hajoamista sydän syrjällään, onneksi näyttää että minun lapseni selviävät, niistä toisista ei vielä tiedä, kun se kuvio on uudempi. Kovin on itsekästä, jos suhteenne ongelma on, että mies ei halua kolmatta tai neljättä tai ties kuinka monetta lasta. Samoin myös se, jos et osaa omaa onneasi etsiä suhteen sisällä ilman, että siihen tarvitaan ero ja pienten lasten??? kodin rikkominen.



Ei voi muuta sanoa kuin että raskas on exäni taakka kannettavaksi, kun hän kantaa lastensa kodin rikkomista harteillaan. Pitkään on jo mennyt, mutta hän ei toivu. Minä olen toipunut ja samoin lapsemme näyttävät toipuneen. Enpä itseäni kehtaisi peiliin katsoa, jos tuollaisella (lue mitättömällä verrattuna vaikka alkoholismiin, pettämiseen, väkivaltaan) itsensä onnettomaksi tuntemiseen perustuen eroaisin ja hajoittaisin lasteni kodin. Onnea kohti voi pyrkiä, mutta älä lastesi kustannuksella. Etsi itsellesi onnea tuottavia asioita ilman että hajoitat lastesi kodin.



onnellinen uusperheellinen, joka kyllä jotain elämästä tietää, ehkä jotain on elämässään kokenutkin

Veikkaisinpa, että sinä olet sen verran paljon asioita miettinyt ja usein uuteen hyvään suuntaan pääsee pohjakosketuksen kautta, että olet myös eronnut. Joskus surullisena mietin, että pitikö minunkin kaikki nämä hankaluudet kohdata eli läheisen vakava sairastuminen ja pettäminen eroineen, että olen jalostunut ymmärtämään ihmiselämää. Alkuperäisen kirjoitus vaikuttaa siltä, että hän on oman itsensä löytämisessä vasta alkumetreillä ja kipuilee sitä nyt. Syyllistä ei löydy oikeasti miehestä eikä puuttuvasta vauvasta ja omaa itseään ei pääse karkuun vaikka kuinka eroaisi.