Lue keskustelun säännöt.
Tasapuolisuus ystävyyssuhteissa
13.06.2020 |
Onko teillä kokemuksia ystävyyssuhteista, joissa itse olette aina se palveluksia tekevä osapuoli? Mikäli ystävä tarvitsee muuttoapua, olette ensimmäisten joukossa auttamassa. Jos ystävä haluaa nähdä, matkustat mielelläsi toiselle paikkakunnalle ja viet mukanasi ruokaa ja kahvileipää. Merkkipäivinä suostut auttamaan juhlaruokien valmistamisessa, ottamaan ilmaiseksi valokuvia tai toimimaan kuskina alkoholia nauttineille. Heräsin tähän, kun ensimmäistä kertaa kieltäydyin yhdestä talkookeikasta ystävälleni ja sain osakseni kuittailua ja syyllistämistä, vaikka syy kieltäytymiseen oli se, että jäin työpaikan vaihdoksen vuoksi pariksi kuukaudeksi ilman töitä eikä minulla ole varaa matkustaa toiselle puolelle Suomea. Kukaan ei kuitenkaan ole tulossa tupareihini uudelle paikkakunnalle.
Minusta tuntuu, että valtaosa aikuisiän ystävyyssuhteistani on tällaisia. Kaipaan tasavertaisia ystävyyssuhteita, joissa minun ei aina tarvitse olla se joustava osapuoli. Ymmärrän toki, että esimerkiksi pienten lasten kanssa voi olla vaikeaa matkustaa toiselle paikkakunnalle, mutta tästä ei ole kyse minun ystävieni tapauksessa. Olen yrittänyt ottaa ystävälliseen sävyyn puheeksi, että entäpä, jos ystäväni tulisivat välillä minun luokseni vierailemaan Etelä-Suomeen. En ole kahteen vuoteen saanut ketään kyläilemään, vaikka asuntoni on siisti ja keittiötaidot hyvät. En asu Keravalla. Kohtalotovereita?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tuosta kokemusta koska en suostu palveluksiin enkä pyydä niitä koskaan muilta. Ehkä siksi kaverisuhteeni jäävätkin aika etäiseksi. Olen ihmisille varakaveri. Sellainen jota pidetään vähän itsestäänselvyytenä. Varmaan koska olen ymmärtäväinen ja joustava muissa asioissa. Jos vaikka joku peruu, en suutu. Mutta kun sitä alkaa tapahtua enemmän, alan ärsyyntyä. Ja kun se tulee ilmi, kaveruus kuihtuu kokonaan. Varmaan pitäisi opetella sanomaan jo alussa suoraan että ei ole kiva että teit asian X.
Kuulostaapa ikävältä, ja osin tutulta. Pelkään, että olen itse tulossa tuohon mainitsemaasi ärsyyntymisvaiheeseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tuosta kokemusta koska en suostu palveluksiin enkä pyydä niitä koskaan muilta. Ehkä siksi kaverisuhteeni jäävätkin aika etäiseksi. Olen ihmisille varakaveri. Sellainen jota pidetään vähän itsestäänselvyytenä. Varmaan koska olen ymmärtäväinen ja joustava muissa asioissa. Jos vaikka joku peruu, en suutu. Mutta kun sitä alkaa tapahtua enemmän, alan ärsyyntyä. Ja kun se tulee ilmi, kaveruus kuihtuu kokonaan. Varmaan pitäisi opetella sanomaan jo alussa suoraan että ei ole kiva että teit asian X.