Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään kokemusta kovista riidoista suhteessa?
08.07.2006 |
Minua vaivaa tosi kovasti suhde jossa olin noin 18-21 vuotiaana... Riitoja, taistelua, haukkumista, läpsimistä, rajua taistelua molemmin puolin..olipa kunnon yhteenottojakin. Toinen haukuttiin pataluhaksi ÿm. Nyt vaivaa ja paha olla asian takia.... Olin nuori ja hölmö.
Kommentit (10)
en tiedä mitä pelkään..varmaan sitä että tämä kostaa epäonnistuneen suhteen ja syyttelee minua ties mistä ja puhuu muille paskaa...kovia riitoja oli kyllä ja usein, molemminpuolista ja oli läpsimistä ym :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on aina hyvää ja kaunista.
Minäkin pelkään että hän levittää minusta pahoja juttuja mutta sille asialle en voi mitään. Aika lapsellista kyllä olisi sellainen.
t.2
Ja sekin lähinnä sellaista ' peliä' , ei toisen lyttyyn haukkumista suoranaisesti. Ainakaan minä en tarkoittanut mitään pahaa missään vaiheessa mutta olin ahdistunut ja stressaantunut enkä yhtään oma itseni silloin.
3
Seurustelin muutaman vuoden (16-19 -vuotiaana) yhden pojan kanssa.
Suhde oli kiihkeä kaikessa mielessä. Riideltiin paljon ja välillä oli myös käsikähmää.
Itsekin välillä suorastaan kaivoin verta nenästäni.
Olen niistä ajoista muuttunut paljon, mutta se suhde on jäänyt kaivelemaan. Eikä koskaan oikein puhuttu asioita selväksi..ero oli riitaisa :/
Välillä myös kaipaan häntä vaikka olenkin suhteessa nykyisen mieheni kanssa ja lapsikin on siunaantunut. Vaikka ei osattu yhdessä elää eikä toisiamme arvostaa. Usein mietin kuitenkin että jos olisin tavannut hänet vasta nyt aikuisena olisiko suhteesta tullut onnellisempi.
Jospa pelkäätkin itseäsi ja sitä, että olisitkin vastaisuudessa valmis toimimaan samoin? Pelkäätkö hallinnan menettämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Välillä myös kaipaan häntä vaikka olenkin suhteessa nykyisen mieheni kanssa ja lapsikin on siunaantunut. Vaikka ei osattu yhdessä elää eikä toisiamme arvostaa. Usein mietin kuitenkin että jos olisin tavannut hänet vasta nyt aikuisena olisiko suhteesta tullut onnellisempi.
Ja kadun tappeluita j amitä tuli tehtyä ja sanottua... Onneksi se on ohi.. Minä pelkään sitä miestä, et se levittää juttuja tai keksii jotain paskaa...
ap
Mitä tuota enää mietit? Jatka eteenpäin ja jätä menneet omaan arvoonsa! Ei miehetkään mieti noin vanhoja juttuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapeltiin paljon ja kaikesta ja välillä heiluivat veitset vaikka niillä ei kyllä lyöty, siis mies löi, minä käytin vain sanan säilää, osasin kyllä olla tosi julma. Minulla tuo suhde jätti arvet pitkäksi aikaa. Seuraava rakkaudentäyteinen ihmissuhteeni meni pilalle tuhoutuneen itsetunnon takia, se harmittaa paljon enemmän kuin tuo väkivaltainen suhde (vaikka olisi saanut jäädä kokematta). Valitettavasti tuosta väkivaltaisesta suhteesta jäi jälkiä, jotka näkyvät vieläkin. Saatan lyödä nykyistä miestäni, jos hän ei suostu riitelemään sanallisesti. Väkivalta on minulle ihan kauhistus ja silti käytän sitä nykyään itse. Onneksi en kuitenkaan koskaan lasten nähden ja lasten syntymän jälkeen näin onkin tapahtunut vain pari kertaa. Koko ajan teen työtä itseni kanssa, jotta löytäisin muita keinoja käsitellä vaikeita tilanteita. Lapsia en ole koskaan kohdellut väkivaltaisesti, enkä sitä teekään, sitä en edes pelkää.
Ei väkivaltainen nainen ole nykypäivänä enää ihme, kyllä apua löytyy, jos vaan sitä haluaa!
Mulla oli erittäin lyhyt mutta sitäkin kiihkeämpi (ainakin omalta puoleltani) suhde ihan näin aikuisiällä (kolmekymppisenä) joka oli erittäin tunnepitoinen. Olin tosi rakastunut mutta emme olosuhteiden takia osanneet olla rauhallisia ja sopuisia. Asia jäi tosiaan vaivaamaan minuakin.