Lapseni sanoo kuulevansa ääniä.

Ei mihinkään (vielä), jos hän voi hyvin, on normaali oma itsensä, leikkii, nukkuu ym.

Kertoiko hän enemmän niistä äänistä?

Todennäköisesti skitsofrenia

https://open.spotify.com/track/3krp82LuA6pj1cl8I1Gi6B?si=-WgBE18HSYerlV…

Skitsofrenia ei tuon ikäisillä ole yleistä. Voi ihan leikkiä olla

Voi olla kykyjä. Mitä ne äänet kertovat?

Kysy varovaisesti lisää äänistä, mitä hän kuulee, missä tilanteissa. Voi olla ihan vaan leikkiä. Älä huolestuta lasta turhaan. 

Sanoinkin, että ei ääniä tarvitse pelätä. Kiittelin, että kertoi minulle. Sanoin, että seuraillaan tilannetta, ja että monesti joku ulkoa kuuluva ääni saattaa kuulostaa siltä, että se kuuluu omasta päästä.

Aika monetkin kuulevat ääniä, ja mitä mielikuvitusrikkaampi, sitä todennäköisempää se on. Monella on mielikuvituskavereitakin lapsena.

Ykkönen minusta sanoikin sen jo, kokonaisuus ratkaisee. Jos poikasi tietää, että ne eivät ole oikeita ääniä, ja äänet eivät ole pahantahtoisia ja komentele häntä, se tuskin on mitään kovin vakavaa.

Mutta jos hänellä on vaikeuksia erottaa niitä oman mielen tuotteeksi ja ne tuntuvat ahdistavan häntä, varaa aika omalääkärille. Tuo VOI - siis voi, ei välttämättä ole - oire myös esimerkiksi traumaattisesta kokemuksesta tai psykoottisesta masennuksesta tai alkavasta skitsofreniasta. Pahimmat nyt mainitakseni.

Vakavammistakin äänten kuulemisista voi parantua ja niihin voi sopeutua. Lue näistä lisää.

https://moniaaniset.fi/data/documents/Aania-ja-nakyja-2.pdf

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/kokemuksia/Pages/…

Tsemppiä, älä liikaa hätäile ja sitä kautta huolestuta lastasikin. On hyvä asia, että hän on kertonut sinulle noista äänistä.

Hanki itsellesi suukapula, jos et muuten osaa olla ääneti.

Millaisia ääniä? On ihan eri asia kuvitella kuulevansa että puhelin piippaa viestiäänen mutta ei ollutkaan piipannut, kuin että kuulisi vaikkapa ihmisten keskustelua jota ei ole olemassakaan. 

Katso nuke's top5:n videoita youtubesta.

Meillä oli pojalla sama juttu, noin 6-10-v iässä. Herkkä ja mielikuvitusrikas lapsi kyseessä. En vienyt lääkäriin, mutta jututin puolituttua neurologia, joka kehotti vaan seuraamaan tilannetta. Nyt poika pääsi kutoselta, ja ihan terve ja ääniä kuulematon nuorimies.

AP. Kertomasi on aika vähänlaisesti mihinkään syvempaan diagnoosiin. Voisit kertoa vaikka muutaman esimerkin. Tuohon on useampiakin selityksiä:

1. Lapsellasi saattaa olla erittäin vahva sisäinen maailma ja mielikuvitus. Lapsille ei ole tavatonta kehittää mielikuvitusystäviä tai eläytyä vahvasti johonkin tarinaan siten että se sekoittuu todellisuuteen. Itselläni oli lapsena erittäin vilkas mielikuvitus ja eläydyin moniin tarinoihin niin paljon että "elin" niitä monissa leikeissä ja arkisissa tilanteissa.

2. Lapsellasi saattaa olla erittäin herkkä kuulo. On olemassa diagnoosi nimeltä Hyperacusis (englanniksi). Tällöin henkilö voi kuulla asioita mitä muut eivät kuule.

3. Lapsellasi saattaa olla jokin muu lääketiteteellisesti diagnosoitava tila (em. skitsofrenia). Aika harvinaista lapsilla.

4. Lapsesi saattaa olla erityisherkkä ns. henkimaailmalle. On tapauksia joissa lapsena on nähnyt selittämättömiä asioita joita samassa tilassa olevat aikuiset eivät ole nähneet. Oletetaan että lapset ovat yleensä herkempiä vastaanottamaan viestejä muilta olemassaolon tasoilta. En ota tässä kantaa tieteelliseen puoleen.

Lähtökohtaisesti, kuuntele lastasi ja keskustele hänen kanssaan. Pidä huoli siitä että hän ei luule että hänen kokemansa pelottaa sinua. Tällöin hän ei kerro sinulle mitään. Ole avoin ja pidä lapsesi luottamus sinuun vahvana. Muu selviää aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia ääniä? On ihan eri asia kuvitella kuulevansa että puhelin piippaa viestiäänen mutta ei ollutkaan piipannut, kuin että kuulisi vaikkapa ihmisten keskustelua jota ei ole olemassakaan. 

En näin yötä vasten kovin syvälliseen keskusteluun antautunut lapsen kanssa, että saa nukuttuakin. Sanoi, että välillä kuulee sanoja, ja välillä juurikin sanoja. Ei keskusteluja, tai että kukaan käskisi tms.

Lapseni on herkkä, vaistoaa ihmisten tunteet, kiltti.

Täytynee seurailla tilannetta.

Siis kuulee välillä juurikin koputuksia tms. Ei pitänyt kahteen kertaan kirjoittaa sanoja.

Skitsofrenia tai muutkaan mielisairaudet eivät ole lapsilla harvinaisia, niitä ei vain haluta diagnosoida lapsille. Tuollainen diagnoosi leimaa ja määrittelee lapsen loppuiäksi.

Joskus ne ovat mielikuvia, alitajunnasta nousevia muistoja keskusteluista ja kuulluista sanoista. Lapsella myös unimaailma voi sekoittua todellisuuteen. Joskus ne ovat rikkaan mielikuvituksen tuotetta, joskus myös kaikuja menneestä.

Voit ohjata lasta erottamaan mikä on todellista tässä hetkessä, mikä jotain muuta. Jos lapsi oppii pelkäämään itseään ja ajatuksiaan, silloin mieli sairastuu.

Tästä varmaan tulee skeidaa niskaan, mutta sanon kuitenkin. Telepatia (=aistii/kuulee muiden ajatukset) voi manifestoida itsensä juuri kuvailemaasi tapaan. Lapsi ei ehkä osaa tehdä eroa korvilla kuulemisen ja aivoilla kuulemisen välillä. On monia dokumentoituja telepatiatapauksia esim. kaksosten välilllä. Se että on tunteellisesti herkkä, voi tarkoittaa myös sitä että on henkisesti avoin. Yleensä nämä "kuudennet aistit" sulkeutuvat aikuisuuden kynnyksellä kun aivot muokkautuvat aikuisuuden tarpeisiin ja nuoruuden "joustavuus" häviää rationalisuuden tieltä.

Lapsesi on valittu. The Chosen one.

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Tästä varmaan tulee skeidaa niskaan, mutta sanon kuitenkin. Telepatia (=aistii/kuulee muiden ajatukset) voi manifestoida itsensä juuri kuvailemaasi tapaan. Lapsi ei ehkä osaa tehdä eroa korvilla kuulemisen ja aivoilla kuulemisen välillä. On monia dokumentoituja telepatiatapauksia esim. kaksosten välilllä. Se että on tunteellisesti herkkä, voi tarkoittaa myös sitä että on henkisesti avoin. Yleensä nämä "kuudennet aistit" sulkeutuvat aikuisuuden kynnyksellä kun aivot muokkautuvat aikuisuuden tarpeisiin ja nuoruuden "joustavuus" häviää rationalisuuden tieltä.

Itselläni oli sama ja pojallani. Tämä hävisi kun ikää tuli enemmän.

Meillä toinen lapsi kuuli myös ääniä muutamassa vaiheessa. Lapsi oli hätääntynyt, eikä saanut nukuttua niiden takia, kun säikähti niin itsekin. Juttelin tutun lasten kanssa työskentekevän psykologin kanssa, joka käski vain seuraamaan tilannetta. Saatiin nämä ns. kohtaukset loppumaan sillä, että lapsi alkoi sanoa äänille, että menkää pois, ette ole tervetulleita. Tiedä sitten miten tuo auttoi, mutta auttoi kuitenkin.