Tää on jo 3 kerta kun pyydän apua kirkolta ja päädyin itkemään. Miten sinne on päätynyt noin sairaita ihmisiä töihin?

Olen seurakunnalla töissä, en diakoniassa.

Siellä oli ennen koronaa 2 kertaa viikossa ylijäämäruoan jakelu ja keittopäivä kerran viikossa vapaaehtoisella maksulla.

Samat tyypit joka kerta ilmaisessa jaossa.

Kelan rahat kannetaan kaljakauppaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Kirkkohan kerää kolehtia ja ottaa vielä veroja päälle niiltä ketkä kuuluu kirkkoon. Jos vähän pyytää omiaan takasin, niin ei kai se niin kauheaa ole.

Riippunee siitä miten ja missä pyytää. Jumalanpalveluksen jälkeen jos alkaa vaatimaan kerättyä kolehtia itselleen, niin voi vastaanotto olla nuiva. Mikäli hakeutuu kirkon eri apupalveluiden piiriin, niin vastaanotto oletettavasti jotain ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Kun et avaa asiaa enempää niin vaikea sanoa yhtään mitään.

Pitää nyt kuitenkin muistaa, että seurakunnassa on töissä ihan tavallisia kuolevaisia, ihan yhtä syntisiä ihmisiä kuin kaikki muutkin. Eivätkä ne kaikki työntekijät välttämättä edes ole elävässä uskossa. Ovat vaan töissä siellä.

Sen verran kirkot kerää meiltä pulliaisilta rahaa verojen myötä, että olisi suotavaa käyttää niitä myös ihmisten auttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus jäin haavi auki kun luulin mitä siellä oikein puhuttiin. Esim diakoni ei tykännyt alkoholistien auttamisesta...ja sanoi sen ääneen. Ihmettelen vieläkin.

Aika metkaa, että ei tarvitse noudattaa Vapahtajan ja Jumalan ohjeita itse, vaan saa vaikkapa sitten erotella ihmisiä, että "hyi, tuota en auta, tuo ei ansaitse apua".

Siinä kohtaa kun ihmiset ovat sankoin joukoin eronneet kirkosta ja verotulot ovat kuihtuneet ja toisaalta ahneita kirkkoon kuulumattomia autettavia tuntuu olevan yli äyräiden, minusta on ihan inhimillistä ajatella, että haluaa auttaa mieluummin sitä kirkkoon kuuluvaa puolisonsa hylkäämää viiden lapsen työtöntä pitkäaikaissairasta yh:ta kuin ihan itse oman elämänsä pilannutta kirkkoon kuulumatonta alkoholistia, jonka kaikki tulot menevät viinaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole todellista! Koko elämän ollut pätkäduuneissa ja nyt tilanne meni pahaksi, rahat ei tällä hetkellä riitä ruokaan, tarpeeksi siis.

Minulla ei ole velkoja, olen täysin normaali ihminen, asiat hyvin mutta nyt on vain tällainen tilanne ja PISTE! Mulla on täällä aikuisten oikeasti ollut nälkä!!

Olen tällä hetkellä välinputoajana ja ihan oikeasti rahatilanne on TÄLLÄ HETKELLÄ ihan kammottavaa.

Onko liikaa pyydetty että sais ruokaan kun on nälkä?

Ihan ku mä huvikseen vaa menisin kysyy. Kirkon toiminta on niin nöyryttävää!

Käy eu ruokakassien jakelut. Kaikki ne.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini maksattaa laskut siellä välillä jotta pääsee baariin.

Hahah!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun et avaa asiaa enempää niin vaikea sanoa yhtään mitään.

Pitää nyt kuitenkin muistaa, että seurakunnassa on töissä ihan tavallisia kuolevaisia, ihan yhtä syntisiä ihmisiä kuin kaikki muutkin. Eivätkä ne kaikki työntekijät välttämättä edes ole elävässä uskossa. Ovat vaan töissä siellä.

Sen verran kirkot kerää meiltä pulliaisilta rahaa verojen myötä, että olisi suotavaa käyttää niitä myös ihmisten auttamiseen.

Suurin osa kirkon varoista menee ihmisten auttamiseen. Osa on palkkamenoja (lastenhoitajat, nuorisotyöntekijät, diakonit, lukkarit ja papit ym. ovat palkkatyössä, eivät ilmaistyössä), osa suoraa rahallista tukea (kauppa, tavara, laskut), osa ruoka-apua (ruokakassit, soppajonot), osa asumisapua (esim. srk:n omistamat halvat vuokra-asunnot, asunnottomien majatalot). Osa menoista on kiinteistöihin liittyvää: kirkot eivät lämpene pyhällä hengellä, vaikka joku niin kuvittelee, ja hautausmaiden ylläpitokin maksaa. Huomattavasti suurempi osa tuloista kuluu kotimaisessa lähiavussa kuin ulkomaisessa lähetystyössä.

Älkääpäs yleistäkö on hienojakin diakoneja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin srk on aika turha jos on jotain ongelmia. Tuntuvat keskittyvän kivoihin tapahtumiin ja kerhoihin. Kiva-kiva-nami-nami. Diakoni ei edes vastannut, kun olisin tarvinnut tukea (ihan henkistäkin) papilla ei ollut oikein aikaa kun olisi pitänyt läheiseni hautajaisia suunnitella, vaan pikaisesti käytiin läpi eikä aikaa kuunteluun ollut. Kanttorilla ei ollut aikaa suunnitella hautajaismusiikkia, vaikka hänen tehtäviinsä se kuuluisi jne. jonkun tekstarin lopulta sain hänestä irti. Olisin tarvinnut henkistä tukea ja sitä ei tippunut. Yhtään. Reilusti yli vuoden päästä tosin tuli kirje, että tervetuloa sururyhmään, pikkasen myöhässä. 

No nyt on niin paksua soopaa että huh huh. Olin vuosia kirkon piirissä, alahhan käydä Jumalanpalveluksissa, kerhoissa, raamattupiirissä, tai varaa keskusteluaika papille, aika varmaan pitäisi saada jos sinun tilanteesseesi ei jostain syystä heti saanut, kirkolla on jopa puhelinpäivystys johon voi soittaa. Nää on näitä jotka ei sen arjen keskellä käy kirkossa, raamattupiireissä, ym. Ne " kivat" tapahtumat nimenomaan on jossa voit jutella ja saada kohtaamista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolehtia kerätään joka viikko eri kohteelle, joka mainitaan kolehdinkeruun yhteydessä. Sitä maksetaan esim. lapsityölle (perhekahvila), musiikkityölle (lasten laulukerhot, kirkkokuoron pukuavustus), ulkomaantyölle (lähetystyössä olevat) jne. Ei se kolehti ole mikään rahankeruu säästöpossuun, josta sitten annetaan kysymään tuleville ruokarahaa. Ylipäänsä tavallisessa seurakunnassa kertyy kolehtia suurin piirtein 50 euroa viikossa.

Kolehtia? Minä ainakin maksan huomattavan suurta kirkollisveroa juuri siksi että kirkko pitäisi osaltaan huolta vähäosaisista. Lisäksi kirkko kerää.yhteisöveroja joilla katetaan esim hautausmaita. LISÄKSI kirkolla on valtavasti maaomistuksia.

Kirkolla ei ole valtavasti maaomistuksia. Sen sijaan kirkolla on paljon kannattamattomia kiinteistöomistuksia, joista se on yrittänyt jo vuosia päästä eroon. Seurakuntia yhdistetään, kirkkoherran virkoja lakkautetaan, erilaisia majoitustiloja (rippileirikäytössä olleita) yritetään epätoivoisesti myydä. 

Kirkko ei enää nykyisin kerää yhteisöveroa. Se on lakkautettu. Sen sijaan valtio maksaa kiinteistöavustusta, jolla katetaan osa hautausmaiden ylläpitoa. Valtio saisi maksaa rutkasti enemmän kirkolle, kun ottaa huomioon, että kirkko tarjoaa maksutonta diakoniatyötä ja psykologista apua tarvitseville. Esim. kirkon avioliittoneuvontaan (ihan epäuskonnolliseen sellaiseen) pääsee nopeasti mutta kunnalle täytyy jonottaa kuukausikaupalla. Samoin muu psykologinen apu ja esim. kriisityö  suuren trauman kohdatessa yhteisöä, esim. perhesurma tai kouluampuminen. Silloinhan se nopeasti järjestyvä kriisityö on nimenomaan kirkon järjestämää. Valtio/kunta on jättänyt kouluttamatta ihmisiä sellaiseen työhön, koska kyllä srk hoitaa...

Seurakunnat hoitavat myös yksinäisten vanhusten asioita. Diakonin/diakonissan saa kutsua luokseen juttelemaan ja huolehtimaan asioista vaikka viikottain, samaan aikaan kun kunta epää kotiavun, koska vanhus ei vielä ole tarpeeksi huonokuntoinen avunsaajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööh. Musta aloittaja jättää ihan liikaa kertomatta, jotta tästä osaisi ajatella mitään. Mitä apua sä oot pyytänyt? Mikä tää tilanne on, jota ei oo kuunneltu, ja mitä oletuksia sen pohjalta on tehty? Mikä tän määräaikaisen työn tajuamattomuuden konteksti oikein on?

Nimenomaan. 

Yksi tuttuni on diakoni, ja sanoi, että häntä ärsyttää ihmiset, jotka tulevat seurakuntaan vaatimaan rahaa. (Kyseessä on todella herttainen ja kiltti ihminen, ei mikään luonnehäiriöinen sadisti. Hän on vaan kyllästynyt tuohon vaatimiseen.) Hän sanoi, että nämä ihmiset luulevat hänen olevan joku pankkiautomaatti, ja että hän tuosta noin vaan pystyy antamaan heille käteistä ihan niin paljon kuin he haluavat. Hän sanoi, että usein nämä ihmiset sanovat tarvitsevansa rahaa ruokaan. Kun hän sanoo, ettei ole rahaa antaa mutta ruokaa kyllä saa, lähdetäänpä hakemaan keittiöstä keittoa ja voileipiä, niin yhtäkkiä nämä ihmiset eivät tarvitsekaan ruokaa. 

Hänellä ei siis ole mitään käteisvaroja jaettavana, eikä tuossa seurakunnassa ole mitään käteisten jakelua ylipäänsäkään. Kaksi kertaa vuodessa seurakunnalta voi hakea avustusta johonkin tiettyyn tarkoitukseen, esim. hammaslääkäriin, silmälaseihin jne, mutta sitäkin täytyy erikseen hakea, täyttää hakukaavake ja laittaa todisteita taloudellisesta tilanteesta ja näin. 

En tiedä, miten muissa seurakunnissa toimitaan, mutta tuossa seurakunnassa toimitaan noin.

Meillä sama. Lisäksi ruokakassien jakamisesta on luovuttu, tilalla on yhteinen ateria 3 krt/vko (korona-aikana tätä ei tosin ole ollut, mutta elokuussa jatketaan). Pääsee siis seurakuntatalolle syömään oikeilta astioilta oikeaa ruokaa ja ainoa hinta tästä on ruokarukous. Yllättäen seurakunnalta haettava ruoka-apu pieneni huomattavasti, kun ei enää saanut edelleenmyytävää ruokakassia, vaan lihapulla-annoksen. Seurakunta on saanut tästä hurjasti negatiivsta palautetta, koska näin pakotetaan kirkosta eronneet kuulemaan "turhia jorinoita". Tilalle on vaadittu rahaa korvauksena siitä, että ei halua ruoka-annosta, vaan ruokakassin.

Vierailija kirjoitti:

Siis häh?? Eikö kirkon tehtävä on välillä auttaa väliakaisissa tilanteissa? Tuli mulle yllätyksenä.

Se on yhteiskunnan tehtävä. Kirkko opettaa sulle jeesuksesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kirkon diakoniassa töissä, ja vit.uttaa kaltaisesi almujen ruinaajat. Mitään sekulaaria apua et tule saamaan, jos satun olemaan virkailikasi. Auttakoon Jesse minä en. Siunausta ja lämpöä näin muuten. Amen.

Miksi viestini ja siunauksen toivotukseni ovat saaneet näin kitkerän vastaanoton? Ei ole minun käsissäni tai vastuulla, miksi kaikkivaltias heittää ap:n eteen elämän esteitä. En halua asettua hänen tahtonsa kanssa poikkiteloin, vaan antaa ap:n ratkaista itse ongelmansa. Jeesus päättää nämä asiat en minä. Siksi en auta ja olen nihkeä myös kasvitusten diakoniatyössäni.

"Kantakaa toistenne taakkoja, itkekää itkevien kanssa, iloitkaa iloitsevien kanssa, jos joku pyytää sinulta apua älä sitä häneltä kiellä"  jne ovat Jeesuksen ohjeita/käskyjä ihan tavan uskoville, mitä siis voi odottaa kirkon työntekijöiltä? Seurakunta on Kristuksen ruumis, jos joku osa kärsii kärsii koko ruumis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kirkon diakoniassa töissä, ja vit.uttaa kaltaisesi almujen ruinaajat. Mitään sekulaaria apua et tule saamaan, jos satun olemaan virkailikasi. Auttakoon Jesse minä en. Siunausta ja lämpöä näin muuten. Amen.

Miksi viestini ja siunauksen toivotukseni ovat saaneet näin kitkerän vastaanoton? Ei ole minun käsissäni tai vastuulla, miksi kaikkivaltias heittää ap:n eteen elämän esteitä. En halua asettua hänen tahtonsa kanssa poikkiteloin, vaan antaa ap:n ratkaista itse ongelmansa. Jeesus päättää nämä asiat en minä. Siksi en auta ja olen nihkeä myös kasvitusten diakoniatyössäni.

"Kantakaa toistenne taakkoja, itkekää itkevien kanssa, iloitkaa iloitsevien kanssa, jos joku pyytää sinulta apua älä sitä häneltä kiellä"  jne ovat Jeesuksen ohjeita/käskyjä ihan tavan uskoville, mitä siis voi odottaa kirkon työntekijöiltä? Seurakunta on Kristuksen ruumis, jos joku osa kärsii kärsii koko ruumis.

Tuosta tuli mieleen: minun oli nälkä/jano/kylmä/olin vankilassa ja mtä ne nyt olivatkaan, kaiken minkä teette näille teette myös minulle sama koskee tekemättä jättämistä.

Että kannattaa diakonin nyt miettiä hiukan sitä auttamista tai ainakin asennetta avuntarvitsijoita kohtaan.

Minä maksan kirkollisveroa useita satoja euroja vuodessa, vaikka en ole uskonnollinen ihminen. Olen pitänyt arvossa sitä sosiaalista työtä, mitä kirkko tekee tai mitä olen luullut sen tekevän. Toivon todellakin, että diakoniassa on töissä lämminsydämisiä ja oikeasti auttamishaluisia ihmisiä. Onhan se tunnettu tosiasia, että narkkarit ja juopot käyttävät mistä tahansa lähteestä saamansa rahansa pääasiassa viinaan ja huumeisiin ja koittavat saada sitä lisää valheellisin keinoin, mutta niin se nyt vaan on. Auttajien on tiedettävä, miten tuota peliä pelataan. Narkkarit ovat onnettomia ihmisiä, eivätkä kukaan valitsisi sellaista kohtaloa itselleen, jos vaan olisi voimia ja kykyä tehdä toisenlaisia elämänvalintoja.

Olen itse päivystyksessä töissä ja meilläkin on työntekijöitä, joilla tuntuu olevan missiona se, että voivat mahdollisimman usein osoittaa apua hakeville ihmisille heidän paikkansa. Totta kai ammattilaisen pitää osata pitää rajansa, mutta ihmisten nöyryyttämistä en ymmärrä. En tajua, miten he kehtaavat katsoa itseään peilistä ja esiintyä niin, kuin olisivat ylpeitä hienosta ammatistaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin srk on aika turha jos on jotain ongelmia. Tuntuvat keskittyvän kivoihin tapahtumiin ja kerhoihin. Kiva-kiva-nami-nami. Diakoni ei edes vastannut, kun olisin tarvinnut tukea (ihan henkistäkin) papilla ei ollut oikein aikaa kun olisi pitänyt läheiseni hautajaisia suunnitella, vaan pikaisesti käytiin läpi eikä aikaa kuunteluun ollut. Kanttorilla ei ollut aikaa suunnitella hautajaismusiikkia, vaikka hänen tehtäviinsä se kuuluisi jne. jonkun tekstarin lopulta sain hänestä irti. Olisin tarvinnut henkistä tukea ja sitä ei tippunut. Yhtään. Reilusti yli vuoden päästä tosin tuli kirje, että tervetuloa sururyhmään, pikkasen myöhässä. 

Hei,

Olen pahoillani, että sinulla on huonoja kokemuksia seurakunnan työntekijöistä ja työstä. Korjattavaa aina on.

Kerron sisältäpäin, että fakta vain on että

kanttoreilla ja papeilla on useimmiten kiire ja krooninen työsuma. Vaikka kirkko repii heistä jo kaiken irti pitämällä heidät työaikalain ulkopuolella.

Työpäivillä siis ei ole enimmäismittaa, ei ole mitään lisiä tai pyhäkorvauksia olemassakaan eivätkä vuotuiset 11 kpl arkipyhiäkään ole vapaita kuten muilla. (Palkka on naurettava Akateemisille mutta ei kukaan lähde eikä jaksa, jos palkan tähden olisi.)

Työpäivät ovat aina täyttä työtä aamusta iltamyöhään sen 5pv vko ja yksityis- saati perhe-elämä kärsii - jos sitä voi olla edes. Usein pappien kohdalla kirjoittaminen silti venyy yöhön.

Se että joku on ollut kiireinen sinun kohdallasi, on tietysti hyvin ikävää, mutta voin vakuuttaa, ettei se uupumus johdu työntekijästä itsestään. Ilmeisen väsynyttä porukkaa olet sattunut kohtaamaan.

Sururyhmiä taas ei ala suurimmissakaan seurakunnissa useaa per vuosi. Niistä en paljoa tiedä. Diakonit tekevät meillä ainakin tiukasti toimistotyöaikaa vaikka heilläkin pitäisi olla sama ies kuin toisilla työajattomilla.

Heti menetyksen jälkeen ei ole oikea ajankohta sururyhmälle muutoinkaan. Ideaali aika on 6k

-12kk menetyksestä. Kohdallasi kutsu on ollut juuri oikea-aikainen.

Ryhmässä täytyy kyetä sietämään myös kaikkien muiden ryhmäläisten suru ja tarinat, kriisistään huolimatta tulee jaksaa kuunnella ja ottaa vastaan sekä keskustella myös toisten menetyksistä.

Toivon että olet selvinnyt pahimmasta. Ikävää, ettet saanut apua kirkosta. Pitäisi toki olla toinen kokemus. Mutta työ kirkossa on mitä on ja jättää pidemmän päälle kyllä jäljen ihmiseen ja ihmissuhteisiinsa. Mutta se on myös mukavaa ja merkityksellistä työtä, jossa on valtava imu. Siksi kai tulee jäätyä.

Ruoka-avun ja taloudellisen avun suhteen ihmettelen minäkin, miksi kirjoittajia ei ole autettu.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Ystäväni kotiseurakunta tarjosi keskusteluapua, ihan psykologi oli saatavilla.

Ystäväni oli masentunut, taustalla traumaattinen lapduus oudossa perheessä ja akuutti elämänkriisi.

Psykologi pyysi kertomaan lapsuudesta, mutta keskeytti kertomuksen alkuunsa,.

Psykologi ei uskonut ystäväni kertomusta:

"Tuollaista ei olllut 70-80- luvuilla, tuo on 50- lukua! Täällä on jonossa oikeasti apua tarvitsevia ja sinä tulet tänne sepittämään satuja!"

Törkeää. Kai hän teki valituksen? Avusta tarvittaessa. Ja oli oikea psykologi, ei esim. sosiaalipsykologi? On sitä alalla ihmisiä, joilla ei ole omaatuntoa.

Ei siinä mielentilassa valituksia tehtailla, vaan taistellaan elämästä.

Vanha tapaus, yli 20v.

Nykyisellä kotipaikallani srk kyllä avustaa niin diakoniatyön kuin ruoka-avunkin merkeissä

En itse, eikä em ystäväni ole kylläkään tuota apua tarvinnut.

Yksi eläkkeellä oleva, kroonisesti sairas alkkistuttuni saa ruoka-apua seurakunnalta.

YHTEISKUNNAN vastuulla on auttaa taloudellisesti.

Täällä serkut hakee diakonilta maksusitoumuksen, ostaa koko rahalla kahvia, kissanruoka tms. Ja myyvät ne. Ostavat sitten rahalla kaljaa. Näin tapahtuu monta kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä serkut hakee diakonilta maksusitoumuksen, ostaa koko rahalla kahvia, kissanruoka tms. Ja myyvät ne. Ostavat sitten rahalla kaljaa. Näin tapahtuu monta kertaa viikossa.

Serkut=deekut😄