Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa mua ihmiset :((
07.07.2006 |
Olen elänyt koko elämäni perheväkivallan ja vanhempieni huonon suhteen varjossa. Lukion jälkeen pakenin kotoani niin kauas kuin pippuri kasvaa ja hankin oman kunnollisen elämän :( Opiskelin ammatin ja toisenkin ja nyt olen päässyt suht nuorena hyvää työpaikkaan.
Ainut vaan ala on sosiaaliala, jossa arvostellaan perheitä rankasti ja puhutaan asiakkaista ja " juorutaan" milloin kenestäkin ja kauhistellaan ihmisten toilailuja. Kiva olla töissä uutena nuorena työntekijänä ja toivoa ettei oma karu kohtalo ikinä selviäisi.
Olen yrittänyt pitää vanhempiini etäiset välit, mutta tekemisissä en PYSTY ENKÄ HALUA olla mitenkään paljon... Mitä teen kun vanhempani ahdistelevat minua ja ovat väkisin tekemisissä ja haluavat tukkia elämääni. Taas tänään menin paniikkiin kun äidiltäni tuli valitusviesti, että " sä välttelet mua, jokainen osansa valitsee.." tyyliin uhkailua ym ja hän kieltäytyy ymmärtämästä miten ovat vaikuttaneet elämääni ja jopa työllistymiseni on vaarassa, koska jotain kautta tieto aina leviää " asiakkaista! :(((( kuolen suruun tämän tilanteen kanssa.
Kommentit (6)
mene käymään lääkärissä ja kerro huolesi. Pääset keskustelemaan asiasta jonkun ulkopuolisen kanssa. Toivottavasti asut tarpeeksi kaukana vanhemmistasi. Oletko onnistunut saamaan ystäviä tai kumppania, jonka kanssa voisit puhua. Sinä et ole syyllinen siihen, että vanhempasi ovat olleet inhottavia. Lpasi on aina syytön vanhempiensa väkivaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki huonot perheolot on kamala asia, mutta toisaalta vastustan myös sitä toisista juoruamista ja kauhistelua. Kunnon sosiaalityöntekijän toimenkuvaan ei mielestäni kauhistelu kuulu, vaan halu auttaa vilpittömästi. Ymmärrän kyllä että olet ahdistunut siitä että perhetaustasi tulisi selville tässä ympäristössä. Toisaalta, olisit voinut valita toisenkin tien. Helpoin ehkä olisi se että kerrot taustasi, tuomitset vanhempasi ja liityt kauhistelijoiden kuoroon. Vaikeampi tie ehkä olisi yrittää todella ymmärtää miksi jotkut ihmiset valitsevat tai ajautuvat " väärille teille" , surra sitä ääneen ja miettiä mistä tällaiset ihmiset saisivat voimaa edes haluta jotain parempaa ja miten te voisitte tukea heitä saavuttamaan tämän haluamansa.
Tsemppiä sinulle valitsemallasi uralla. Omat vaikeutensa voi kääntää myös vahvuuksiksi ja ymmärtää asioita syvemmin kuin jokapaikannarisijat.
Aika harva pystyy kuuntelemaan päivät päästään toisten karmeita elämäntarinoita ilman, että ottaa niihin etäisyyttä. Ja sitä otetaan käytännössä nimenomaan puhumalla asioista ronskisti suljetussa porukassa, jossa sen voi tehdä ilman että asiat leviävät työpaikan ulkopuolelle. Tällä juoruilulla on hyvin tärkeä työntekijöiden mielenterveyttä suojaava tehtävä. Työnohjaus olisi tietenkin parempi keino hoitaa näitä ahdistuksia, mutta harva työpaikka tarjoaa siihen mahdollisuuden.
Sinulle tämä toisille välttämätön tunteiden purku aiheuttaa ahdistusta. Tarvitsisit ehdottomasti jonkun, jolle voisit turvallisesti uskoutua ja kertoa tilanteestasi. Jos työpaikallasi on minkäänlaista työnohjausta saatavissa, käytä ihmeessä sitä hyväksesi.
Se lisää näkemystä työhön! Ole avoin ja käännä taustasi vahvuudeksi työssä!:)
Et voi sortua samanlaiseen ulkokultaisuuteen kuin moni muu. Tiedät sisältäpäin, miltä esim. lapsista vastaavassa tilanteessa voi tuntua ja millaista apua he voisivat tarvita, vaikka eivät osaa pyytää.
Alue: Aihe vapaa
Yritä nousta asian yläpuolelle. Olet hienosti taiteillut elämässäsi eteenpäin paskoista lähtökohdista huolimatta! Mennyt on mennyttä, älä sure sitä. Et ole syypää mihinkään, älä välitä äitisi syyllistämisyrityksistä. Tsemppiä halitusten kera!