Rappukäytävässä taas kerran nainen itkemässä.
Oli taas naapuri heittäny pihalle varmaan sadannen kerran, menin ohi ja nainen alko jotain selittään että taas tuli turpaan.
Sanoin suoraan että mitä meet sinne aina uudestaan ja uudestaan ja sopis lähteä nyt pois talosta koska et asu täällä.
Alko vaan itkemään lisää mutta lähti onneksi häiritsemästä.
Mikä teitä naisia vaivaa ku pakko mennä aina uudelleen tuommoisiin tilanteisiin vaikka sama lopputulos aina.
Kommentit (11)
Ja niin kolportööri keräsi varusteensa ja kohosi kaukaiselle viivalle, josta käsin hänen ennustuksiaan suuresti pilkattiin eikä hänelle lähetetty eineksiä kolmeen päivään. Mikä tämän kaiken mahdollisti, sitä ei kukaan metsän vanhoista hengistä pystynyt ymmärtämään, ei edes iltalehden läpi luettuaan.
Tunsin tämän jo peppuni epävireisellä pärinälläni ennakkoon.
Miks teidän miesten pitää AINA yleistää?
Vierailija kirjoitti:
Jännä miehen vetovoima on niin kova. Vaikka turpaan tulisi niin lisää vaan. Penis on varmaan niin jäykän suonikas ja massiivinen, että tuntuu vatsassa saakka.
Sellaiselta ottaa mitä vain, vaikka menettäisi hampaita.
Tämähän se on. Jännitys ja tunne-elämän myrskyinen lento on miehessä tärkeämpää kuin mikään muu.
Vai onko muotisana narsismi tässä kohtaa paikallaan.
Surullista ja koronatilanne pahentaa tätä.
Ihanaa asua yksin juuri nyt.
Siellä sitä keskellä arkipäivää istutaan ja ryypätään ja sitten tulee se klassinen riita viimeisistä juomista ja sitten se fyysisesti heikompi lentää ulos. Mutta jotenkin työttömienkin pitää saada päivänsä täyttymään.
Vierailija kirjoitti:
Vai onko muotisana narsismi tässä kohtaa paikallaan.
Narsismi on aidosta itsestä vieraantuneisuutta. Terve itseäänarvostava ihminen ei jää väkivaltaisiin suhteisiin vaan lähtee. Ei se silti oikeuta väkivaltaa, jotkut eivät osaa vaan kommunikoida muuten. Puhe ei noissa suhteissa toimi. Toista ei edes haluta ymmärtää.
Väkivaltaisissa suhteissa pelko pitää naisia paikoillaan, ei joku mieletön seksi.
Äitini oli juurikin ap:n kuvailema ihminen. 70- ja 80-luvulla isä heitti äitini ulos milloin mistäkin syystä, perheessä oli fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa.
20 vuoden ajan äiti otti turpiin, siinä sivussa myös me lapset saimme selkäämme. Olin jo muuttanut omilleni, kun äiti sai voimia erota... mutta edelleen pitää kunnia-asiana sitä, ettei hajoittanut kotia ja lapsilla oli ehjä koti.
Erostaan vanhemmat syyttivät minua, minä olin kuulema toivonut heidän eroaan koko ajan.
Teini-iässä ollessamme isä heitti meidätkin tasaisin väliajoin ulos. Olin 12 vuotias, kun ensimmäisen kerran jouduin isäni ulosheittämäksi, asuin kavereiden nurkissa viikkojen ajan.
Olen usein miettinyt, miksei kukaan puuttunut tuohon? Koulussa kuulema tiedettiin, että meitä pahoinpideltiin.
En ole tekemisissä isän enkä äidin kanssa. Molemmat ovat ihan terveiden kirjoissa, työelämässä olleet vanhuuseläkeikään saakka. Mutta noilla kahdella ei olisi koskaan pitänyt olla lapsia.
Provo tai ei, mutta tällä palstalla ties kuinka monta ketjua että ei voi lähteä suhteesta yms.
Elintaso,läheisriippuvuus, ihan mikä syy vaan .(tekosyy yleensä)
Sua olikin jo ikävä, Silppu.