Lue keskustelun säännöt.
Minulla on pään sisällä niin paljon asioita mitkä hävettää ja ahdistaa suuresti mutta en uskalla puhua...
09.06.2020 |
niistä missään, en mt-hoitajalle, en kriisipuhelimessa enkä edes anonyyminä täällä. Moni asia on jo siellä päässä paisunu jos sellaisiin mittoihin että ne kyllä varmaan on muokannut minua psyykkisesti ihan toisenlaiseksi eikä mikään enää korjaa sitä vahinkoa, oli ennen kaikkea näitä asioita niin rikki mutta nyt monta kertaa enemmän.
Lisäksi osa asioista on niin jumissa ja sekaisin ettei niistä voi edes puhua asianomaiselle jota asia koskisi koska minulla räjähtää hermot jos henkilö rupeaa väittämään vastaan, minulla ei ole kuin kaksi asentoa päässä joko en puhu asiasta tai räjähdän ja päästän kaiken voimalla ulos enkä välitä minkälaista kielenkäyttöä tai puhetta sieltä tulee.
Ei minusta ole elämään tässä maailmassa.
Kommentit (11)
Oletko ikinä kokeillut puhua asioita itsesi kanssa. Pelot pitää kohdata ja ongelmat pitää ratkoa, mutta ei huolta. Siinä ei tarvitse kiirehtiä. Jos asioita/tunteita/traumoja patoo sisälleen eikä ikinä selvitä/ratko niitä niin niistä tulee suuri vaiva. Anna kaikille anteeksi, jopa myös itsellesi. Elämä on yhtä suurta juhlaa, kunhan siitä ei itse tee vaikeaa. Monet ovat itsensä pahimpia vihollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna niiden olla. Opettele päästämään irti. Valitettavasti en osaa muuten neuvoa. Paitsi tietenkin se, että voisit koittaa kirjoittaa niistä. Kuvitella asiat ja tapahtumat jollekin toiselle... miltä ne vaikuttaisivat silloin. Ja sit tuo mitä eka kommentoija sanoi: kaikkien meidän päässä on kaikenlaista moskaa ja häpeää, jota kannetaan mukana. Sitä sanotaan elämäksi.
weareallone kirjoitti:
Oletko ikinä kokeillut puhua asioita itsesi kanssa. Pelot pitää kohdata ja ongelmat pitää ratkoa, mutta ei huolta. Siinä ei tarvitse kiirehtiä. Jos asioita/tunteita/traumoja patoo sisälleen eikä ikinä selvitä/ratko niitä niin niistä tulee suuri vaiva. Anna kaikille anteeksi, jopa myös itsellesi. Elämä on yhtä suurta juhlaa, kunhan siitä ei itse tee vaikeaa. Monet ovat itsensä pahimpia vihollisia.
Yleensä se menee niin että alan moittimaan/haukkumaan itseäni vaikka normaalista keskustelusta jonkun kanssa jossa koen että nyt sanoin tuossa ja tuossa väärin ja väärin jne. Lisäksi jos itseni kanssa alan näistä puhumaan saan melko usein raivokohtauksia jne. Kyllähän tässä vähän tulee kiire näiden kanssa kun osa on ollut pään sisällä muhimassa varmaan 20 vuotta ja muutkin vuosia tai kymmenkunta vuotta. Joitain olen saattanut käsitellä jossain mutta jos niihin ei ole saannut kunnon apua niin eipä ne muuksi ole muuttunut. Ja terapiaan ei ole varaa.
ap
Ehkä voi soittaa tuntemattomasta numerosta nimettömänä kriisipuhelimeen ja poista sovellukset ensin jotka voivat kuunnella puheluja tms. Kaikilla ihmisillä on asioita joita hävettävät /ahdistavat, mutta tuskin olet ollut ainoa osapuoli tilanteessa, jossa on sählätty. Joskus se toinen osapuoli tai kolmas voi aiheuttaa nolon tilanteen! Älä miellytä muita liikaa, esim. sitä jonka kanssa haluaisit selvittää asiat, koska ehkä se toinen ei halua selvittää tai käsitellä asiaa enempää. Tai ehkä lyhyt selitys riittää kauempaa. Pitäisikö löytää asiasta muitakin puolia tai näkökulmia? Kun keskityt välillä muuhun
Vaikeissa tapauksissa suuri möykky lähtee vain pilkkomalla se paloiksi.
Voit mielessäsi/ kynällä paperille miettiä ahdistuksen syitä.
Joskus voidaan huomata että "syy" onkin seuraus. Eli etsi se alkusyy. Jos kyseessä on lapsuuden hyväksikäyttö, googlaa apua sillä.
Jo se helpottaa jos osaat tunnistaa ja sanoittaa ongelman on hyvä alku. Oli ongelmasi mikä tahansa, kaikki ei sitä ymmärrä mutta varmasti joku jossain ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, etkä kritisoi liikaa. Kaikki ihmiset tekevät virheitä, huomaavat sen, korjaavat seuraavalla kerralla jos tuntuu siltä. Sen ei tarvitse mennä liiallisiin mittasuhteisiin. Ehkä jotkut ovat aiemmin olleet sinua kohtaan aivan liian vaativia ja se jäi mieleesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystytkö purkamaan ahdistuksen aiheita pienempiin osiin? Joku ikävä muisto esim. Mikä siinä oli ikävää - no kun nolasin itseni - miten nolasin - änkyttämällä - mikä änkyttämiswssä oli noloa - kun toiset nauroi - miksi ne nauroi - koska ne ei tiedä änkyttäminen syitä - jne ja asia muuttuu helpommaksi hallita
Olet liian ankara itsellesi, se on suurempi ongelma kuin mitkään yksittäiset tapahtumat.
En keksi tuohon muuta neuvoa kuin opetella olemaan lempeämpi itseäsi kohtaan. Jos alkaa ahdistaa niin lähdet vaikka ulos kävelemään. Lisäksi opettelet tietoisesti olemaan veivaamatta mielessäsi asioita, jotka ovat ollutta ja mennyttä. Itse olen huomannut, että metsässä kulkiessa murheet jäävät taka-alalle, samoin fyysinen tekeminen vaikka puutarhatyöt vievät murheita hetkeksi pois. Jos tunnen oloni stressaantuneeksi, saatan etsiä youtubessa ulkolaista rentoutus"musiikkia", esim. Valtameren aaltojen loisketta, sateen ropinaa yhdistettynä rauhalliseen musiikkiin yms. Se auttaa myös unettomuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, hyvä kun kirjoitit tänne. Se on jo alku asioiden käsittelyssä, että pystyt tunnustamaan ongelmien olemassaolon. Et ole yksin, koska ahdistus ja häpeä ovat yleisimpiä mielenterveyden ongelmia. Niitä pystyy helpottamaan. Täällä on jo kirjoitettu loistavia neuvoja, mutta annan muutaman lisää omasta kokemuksesta.
Minulla on vähän samanlainen tilanne. Koin opinnoissa epäonnistumisen vuoksi halvaannuttavaa häpeää yli 10 vuotta. Pikkuhiljaa olen pääsemässä sen yli. Pystyn nyt kirjoittamaan asiasta ilman, että alkaa oksettaa :).
En halunnut kalliiseen, aikaa vievään terapiaan ja tiesin, että Kela ei myöntäisi tukeakaan. Tajusin kuitenkin, että tarvitsen apua, koska en halua kärsiä koko elämääni.
Tänä keväänä olen vihdoin käynyt muutaman kerran psykologilla, ja se on ollut avaava kokemus. Olisinpa älynnyt mennä jo aikaisemmin. Yksi käynti maksaa noin 100 euroa. Minulle 3 käyntiä riitti siihen, että pystyin tekemään ison opintokokonaisuuden loppuun. Sovin psykologin kanssa, että pidetään pieni tauko, ja tartun näillä voimilla toiseen kesken jääneeseen tutkintoon. Voin varata häneltä uuden ajan, jos ja kun maailma tuntuu taas kaatuvan päälle. Eli ammattiapua voit saada myös ilman lääkärin lähetettä ja ilman sitoutumista vuosien terapiaan.
Tiedän, että muutama satanen kuulostaa isolta summalta, kun rahaa on vähän, mutta säästä vähitellen. Jossakin vaiheessa sinulla on tarpeeksi rahaa muutamaan käyntiin. Oma mielenterveys on parasta, mihin voit käyttää rahaa.
Ennen psykologilla käyntiä voit työstää asiaa myös itse.
Minulle oli tärkeä oivallus, että ei saa identifioitua omiin ajatuksiin ja tunteisiin: minä en ole ne. Minulla voi olla vahingollisia ajatuksia, tiedostan ne, ja annan niiden tulla ja mennä. Kun tulee paha olo, tarkastelen tunnetilaa mutta en takerru siihen. Se menee ohi. Tässä auttavat mindfulness-harjoitukset (kansalaisopistoilla on edullisia kursseja ja netissä on videoita ilmaiseksi) ja esim. Eckhart Tollen kirja Läsnäolon voima, jonka saa kirjastosta ja voi kuunnella myös äänikirjapalveluissa edullisesti.
Luin paljon ahdistuksesta, jotta ymmärsin, minkä kanssa kamppailen. Netissä on aiheesta paljon artikkeleita ja videoitakin sekä suomeksi että englanniksi. Lisäksi päiväkirja on ollut tärkeä keino purkaa ahdistusta ja jäsentää poukkoilevia ajatuksia.
Kun näin kohtaat vaikeat ajatukset ja tunteet ja opettelet sanottamaan niitä ensin itsellesi, olet valmiimpi juttelemaan psykologille sitten aikanaan. Saat käynneistä enemmän irti eikä aikaa mene siihen, että etsit sanoja, eli rahallinen panostus tulee hyödynnettyä tehokkaasti.
Tärkeintä on, että tiedät, että apuja löytyy ja edessä on iloisempi tulevaisuus. Rohkeutta ja kaikkea hyvää sinulle!
Enpä usko että sieltä päästäsi löytyy mitään sen ihmeempää kuin muiltakaan. Jos vaan alat loikoilemaan riippumatossa ja nauttimaan kesästä.