Sosiaalityö, mikä siinä kiinnostaa?

Tunnustaako kukaan, että valta kiinnostaa?

Mä olen aina haaveillut ammateista kuten velkaneuvonta, ulosotto ja muutenkin laskujen ja numeroiden kanssa hommailusta. Ja jostain syystä tykkään ihan hirveästi hoitaa myös lähipiirin laskuja, tai järjestellä heidän asioita jos vain antavat.. Siitä kai se on lähtenyt kiinnostus sosiaalityöhön.

Eli tykkään hoitaa muiden (taloudellisia) asioita.

Vierailija kirjoitti:

Just tällaisten asiakkaiden takia on alan vaihto edessä :D

No asiakkaat edustaa sitä uuvuttavinta ja avuttominta osaa väestöstä, jotka purevat auttajien kättä. Mielettömän palkitsevaa? Nuorena olisin voinut hetken jaksaa, keski iässä en enää. Ei oma myötätunto veny noiden hyppyytettäväksi.

Tottakai valta kiehtoo. Käytän työssäni julkista valtaa joka päivä, niinkuin monet muutkin virkamiehet. En kuitenkaan kulje perheissä ottamassa lapsia huostaan mielivaltaisesti, niinkuin joku saattaisi kuvitella. Olennaista on, antaako vallankäytöstä tulla työn sisältö vai työväline. Mielivaltaisista päätöksistä vastaisin hallinto-oikeudessa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnustaako kukaan, että valta kiinnostaa?

No siis kunnan sosiaalityössä valta on äärimmäisen tärkeä työväline, joten kyllä, tottakai se kiinnostaa. Eipä minunkaan työstäni olisi juuri mitään hyötyä, jos en voisi käyttää valtaani myöntää ehkäisevää toimeentulotukea, tehdä päätöstä tuetun asumisen palvelusta tai perhetyöstä tai kyllä - äärimmäisessä tapauksessa - huostaanotosta ja kiireellisestä sijoituksesta. Jos haluaa vaan jutustella ihmisten vaikeista elämänkokemuksista niin voi ihan ilman koulutusta parkkeerata itsensä AV:lle lukemaan surullisia ketjuja tai pestautua vapaaehtoiseksi ties minne. Julkisessa sosiaalityössä käytetään valtaa ja sen kanssa on tultava toimeen.