Lue keskustelun säännöt.
Häpeän omaa herkkyyttä
07.06.2020 |
Keskustelin yhden läheisen ihmisen kanssa sairaista vanhuksista ja hän puhui niin kauniisti heistä että aloin itkemään. En voinut sille mitään mutta oli niin liikuttavaa kuulla häneltä hyviä asioita kun kaikki väittää että hän puhuu vaan pahaa.
Sanoin olevani itkupilli mutta tietyissä asioissa on vaikea peitellä omia tunteita.
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisilta se on hyväksyttyä.
On se miehiltäkin ihan yhtä lailla.
No minäkin olen. Ja kyynelehdin vähän väliä. Mutta en häpeä sitä, en todellakaan. En tee siitä minkäänlaista numeroa, pyyhin vaan kyyneleet ja jatkan elämää. Se on minulle luonnollinen reaktio ja jos jollakulla on ongelma sen kanssa että jonkun silmät vetistää helposti niin olkoon.