Mikä on yksilön vastuu

Ei mikään. Valtion vastuulla on järjestää nuo.

Elämästään, onnellisuudesta ja tarpeistaan ihminen on vastuussa itse. Toimeentulosta voi ainakin väliaikaisesti olla muut esim. yhteiskunta osavastuullinen.

Jokainen yksilö on ensisijaisesti vastuussa itsestään ja läheisistään(esim. lapset) ja sitten yhteisvastuussa heikommassa asemassa olevista yhteiskunnassa. Yhteiskunnan tulisi auttaa heitä, jotka eivät kykene itsestään huolehtimaan. Ensisijaisesti siinäkin tavoitteena saada heidät jaloilleen, jotta voivat itsestään huolehtia.

Oma onnellisuus on ihan jokaisen itsensä omalla vastuulla, kukaan ei ole velvollinen tekemään toista ihmistä onnelliseksi.

Tämähän nyt riippuu ihan siitä mitkä kortit on elämä jakanut. Jos on kaikki kunnossa, eli ei sairauksia, vakavia traumoja jne niin yksilöllä itsellään on enempi vastuuta. Toki tässäkin vaikuttaa vielä tausta mistä ponnistaa. 

Sivistysyhteiskunnan velvollisuus on pitää kaikki mukana hyvävointisina, eli taata riittävä hoito, tuki ja toimeentulo niille, joille se syystä tai toisesta on haasteellista itse hoitaa joko väliaikaisesti, tai pysyvästi. Tähän sisältyy se, että ei pidetä vain niukin naukin elossa, vaan tosiaan elämän pitäisi olla elämisen arvoista. Liian vähän on etenkin mt-puolella apua niille ihmisille, joilta sairaus vie toimintakykyä. Sen sijaan, että vuodesta toiseen hoetaan että mene ja tee, pitäisi olla tukihenkilö jonka kanssa niitä asioita hoidetaan alkuun tuetummin ja vähä vähältä itsenäisemmin. Kuitenkin niin, ettei ihminen jää tyhjän päälle.

Ajoissa tehdyt riittävät tukitoimet vähentävät niiden tarvetta myöhemmin, joten tähän pitäisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen yksilö on ensisijaisesti vastuussa itsestään ja läheisistään(esim. lapset) ja sitten yhteisvastuussa heikommassa asemassa olevista yhteiskunnassa. Yhteiskunnan tulisi auttaa heitä, jotka eivät kykene itsestään huolehtimaan. Ensisijaisesti siinäkin tavoitteena saada heidät jaloilleen, jotta voivat itsestään huolehtia.

Oma onnellisuus on ihan jokaisen itsensä omalla vastuulla, kukaan ei ole velvollinen tekemään toista ihmistä onnelliseksi.

Näin juuri. Valtio tekee riittävästi jo järjestäessään puitteet, joiden sisällä yksilö voi tavoitella elinkeinoaan, onneaan. On lait ja järjestys, koulutusmahdollisuudet. Suurempi puuttuminen johtaisi pelkästään yksilön lamaantumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän nyt riippuu ihan siitä mitkä kortit on elämä jakanut. Jos on kaikki kunnossa, eli ei sairauksia, vakavia traumoja jne niin yksilöllä itsellään on enempi vastuuta. Toki tässäkin vaikuttaa vielä tausta mistä ponnistaa. 

Sivistysyhteiskunnan velvollisuus on pitää kaikki mukana hyvävointisina, eli taata riittävä hoito, tuki ja toimeentulo niille, joille se syystä tai toisesta on haasteellista itse hoitaa joko väliaikaisesti, tai pysyvästi. Tähän sisältyy se, että ei pidetä vain niukin naukin elossa, vaan tosiaan elämän pitäisi olla elämisen arvoista. Liian vähän on etenkin mt-puolella apua niille ihmisille, joilta sairaus vie toimintakykyä. Sen sijaan, että vuodesta toiseen hoetaan että mene ja tee, pitäisi olla tukihenkilö jonka kanssa niitä asioita hoidetaan alkuun tuetummin ja vähä vähältä itsenäisemmin. Kuitenkin niin, ettei ihminen jää tyhjän päälle.

Ajoissa tehdyt riittävät tukitoimet vähentävät niiden tarvetta myöhemmin, joten tähän pitäisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän. 

Tätä tukeahan on saatavilla. On sosiaaliohjaajia auttamassa vaikka kaavakkeiden täyttämisissä, asuntohauissa.