Annatteko anteeksi joillekin ihmisille siksi, että ovat sukulaisia?
Ja pitäisikö näin tehdä? Esim. jos paljastuu yli kymmenen vuoden vehkeily ja kukaan aktiivisista osapuolista ei tiedä, eikä muista (klassinen rikollisten selitys kuulusteluissa). Tiedän, miten itse toimin, mutta kiinnostaisi kuulla toisten kokemuksia myös. Ehkä omat silmät avautuvat näkemään asioita laajemmin.
Kommentit (6)
En anna, jos ikävä käytös tai muu vastaava on tahallista. Varsinkaan, jos ei edes pyydetä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, oma sisareni on tehnyt sen verran rasittavia asioita elämässään, että jos ei olisi sisareni niin olisin varmaan jatkanut enemmänkin hänen exänsä ystävänä kuin hänen itsensä. Nyt koska on sisar, olen hänen tukena ja välit exäänsä on viilenneet.
.
Tai sitten se eksä onkin narsisti ja se joka on tehnyt väärin mutta lavastanut siskosi väärintekijäksi. Niin nähty mitä siitäkin seuraa.
En hel*etissi... Paitsi jos maksaa mulle korvauksia tommosesta 50000 eurosta eteenpäin. Jos on rahaa niin voi saada anteeksi. :D
En ole antanut anteeksi mutta pysynyt jonkinlaisissa väleissä lasten sukulaisuuden takia.
Kun henkilöt, jotka ovat olleet paikalla todistamassa perheväkivaltaa, valehtelevat oikeutta myöten, haukkuvat ja levittävät valheellista tietoa suojellakseen väkivallan tekijää, se ei ikinä unohdu.
Olenko antanut anteeksi? Mielestäni kyllä, mutta en silti halua olla minkäänlaisissa tekemisissä. Ymmärrän, että näillä henkilöillä on ollut syynsä toimia tavallaan, koska eivät itse halua joutua väkivallan kohteiksi. Heidän toimintansa ei kuitenkaan ole hyväksyttävää.
Nykyään tunnen sukulaisiani kohtaan lähinnä sääliä. Ovat pilanneet oman maineensa puolustelemalla rikollista ja joutuvat koko ajan pelkäämään, milloin tämä henkilö kohdistaa vihansa heihin.
Joo, oma sisareni on tehnyt sen verran rasittavia asioita elämässään, että jos ei olisi sisareni niin olisin varmaan jatkanut enemmänkin hänen exänsä ystävänä kuin hänen itsensä. Nyt koska on sisar, olen hänen tukena ja välit exäänsä on viilenneet.