Mistä saisin elämään otetta?
Olen 17v lukiolainen ja elämäni on hakoteillä.
Olen lintsannut suurimman osan ajan opinnoista ja kursseja on käyty vasta 25 vaikka ensi vuosi on abivuosi ja lisäksi en jaksa huolehtia itsestäni yhtään.
Olen yrittänyt tosissani opiskella mutta en pysty mennä kouluun ja kesätöitäkään en nyt saanut aikaiseksi haettua.
Lisäksi ahdistaa oma ulkonäkö, painan varmaan jo 120kg, iho kauheassa kunnossa ja hiukset yksi koppurainen kasa ja meikkiä en jaksa käyttää, suihku ja hampaiden harjaus toteutuu pitkin hampain pari kertaa viikossa.
Syön lähinnä keksejä ja mikropitsoja ja juon kahvia.
terapia ei auta enkä jaksa enää mitään.
Mistä apua kun psykologikaan ei ole osannut auttaa?
Kommentit (18)
Olin samassa tilanteessa jokin aika sitten, koulu ahdisti ja kursseja uupui paljon, elämäntavat olivat huonot ja päivät kuluivat sängyssä maaten ja roskaruokaa syöden.
Ajattelin, etten voisi koskaan nousta siitä suosta, en jaksanut olla kesätöissä ja opinnot takkusivat todella.
Kamelin selkä katkesi kun kuraattori ihmetteli äidilleni, miksi olin niin paljon poissa koulusta ja kursseja puuttui enkä ollut tavoitettavissa.
Olin itse kuittaillut poissaolojani Wilmasta ja äiti ei tiennyt tästä mitään, esitin aamulla meneväni kouluun ja oikeasti olin aamut läheisessä metsässä ja odotin että äiti menisi töihin.
Koululla istuttiin sitten palaverissa ja yhdessä todettiin, että ehkä koulun vaihtaminen olisi minulle parhaaksi.
Syksyllä aloitan opinnot amiksessa oikeasti kiinnostavalla alalla, minulla on jo lukiosta hyväksilukuja ja olen tehnyt alan vapaaehtoistöitä ja sain heinäkuulle myös palkallisen kesätyön, kaikki on nyt hyvin.
Samalla tein elämäntaparemontin, nykyään lenkkeilen päivittäin ja paino on tippunut tasaiseen tahtiin.
Meikata ei ole mikään pakko, mutta perushygieniasta kannattaa pitää huolta jo terveyden vuoksi.
Ole syksyllä yhteydessä opoosi ja kuraattoriin, miettikää yhdessä ratkaisua tilanteeseesi.
Älä jää huolien kanssa yksin, et ole ainoa.
Tsemppiä kovasti ja muista rakastaa itseäsi! <3
N18
Lihavuus vaikuttaa hurjan paljon jaksamiseen joten ensisijaisesti kannattaa pyrkiä pudottamaan painoa, käy myös verikokeissa diabeteksen ja kilpirauhassairauksien poissulkemiseksi.
Psykiatrian potilaaksi (eri asia kuin psykologi) + etsivä/"tavallinen" nuorisotyö.
Vanhempia ei kiinnosta ollenkaan, isään en ole ollut yhteydessä vuosiin ja äiti on aina töissä eikä muutenkaan ole ollut minusta kiinnostunut juuri ikinä. Olen nuorisopsykan asiakas mutta ei siitä ole ollut apua ja verikokeet myös on olleet kunnossa eli olen tervekin.
En tiedä mikä ala minua kiinnostaisi, lukioon menin että saisin aikaa miettiä.
Ei mikään tunnu omalta eikä oikein kiinnosta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meditointi auttaa keskittymään paremmin ja auttaa myös masennukseen ja ahdistukseen.
Kompaan tätä. Meditoinnilla on todella positiivinen vaikutus ihmisen mieleen. Aluksi se saattaa tuntua tylsältä, mutta kun muutaman kuukauden teet vaikka 15 minuuttia päivässä YouTuben harjoitusten avulla, huomaat varmasti eron.
Ole yhteydessä kuntasi etsivään nuorisotyöhön nyt kesällä.
Hienoa, että tunnistat ongelmasi. Siitä se alkaa, elämänmuutos. Voit aloittaa elämäntaparemontin hyvin pienin askelin, jätä vaikka kahvi vähemmälle ja korvaa muutama kupillinen kahvia vedellä, sillä kahvi vie yöunet. Yritä myös saada ruokailurytmi säännölliseksi ja jos on pakko saada herkkuja, syö aamulla, niin kulutat kalorit iltapäivällä. Yritä lisätä liikuntaa kevyesti, käy vaikka kilometrin lenkki alkuun ja ota kuulokkeet mukaan, kuuntele lempimusiikkiasi.
Siitä kuntokin hiljalleen kasvaa.
Mitä sitten tulee opintoihin, niin suosittelen olemaan yhteydessä opoon tai etsivään nuorisotyöhön. Voi olla, että lukio ei sovi sinulle ja jokin muu ala tai iltalukio olisi parempi vaihtoehto.
Sitten kannattaa myös hoitaa ihoa apteekin tuotteilla ja hiuksille laadukkaat hoitoaineet ja shampoot.
Yritä pakottaa itsesi pesulle ja hampaiden harjaukseen ainakin 5 kertaa viikossa.
Meditoi, kuuntele musiikkia, piirrä, mitä tahansa, mistä tulee sinulle hyvä olo.
Kaikki kääntyy vielä parhain päin, kunhan uskallat hakea apua, kukaan ei tuomitse sinua.
Pidän itseäni rumana ja itsetuntoni on huono ja minua hävettää ulkonäköni niin etten oikein kehtaa ees poistua kotoa.
Ap
Ap on hyvä keksimään tekosyitä miksei voi tehdä mitään.
Ap, sun pitäisi päästä kiinni jotenkin siihen, mistä sun paha ja mitäänsanomaton olo kumpuaa. Mistä tulee huono itsetunto. Miksi et pysty menemään kouluun. Voit käydä terapiassa pitkään ilman hyötyjä ja sitten jokin vain naksahtaa ja pääset vaikeuksiesi jäljille. Perhetaustasi kuulostaa aika raskaalta. Onko sinulla kavereita, ystäviä, jotain yhteisöä netissä tai livenä johon koet kuuluvasi ja jossa sinusta välitetään? Entä aikuisia joille voisit kuvitella puhuvasi (muita kuin psyk-ammattilaiset)? Merkityksellisyyden tunne elämässä syntyy niin paljon muiden ihmisten kautta. Onko sulla mitään luovia taipumuksia? Kirjoittaminen, piirtäminen, valokuvaaminen tai mikä vain voi olla loistava tapa työstää omia ongelmia ja saada yhteys itseensä. Mietin vielä sitä että opiskelu, etenkin itsekseen, on oikeasti aika haastavaa hommaa mielenterveydelle. Mitä jos etsisitkin jotain töitä joissa tunnet itsesi tarpeelliseksi eikä tarvitse pystyä ihmeisiin? Olet vielä nuori, kasvukipuilut on vielä ihan kesken. Mulla ainakin elämä ja olo alkoi kunnolla helpottaa vasta 25+. Apua on saatavilla, kaikkea hyvää sulle!
Ei siitä olekaan apua jos et itse ota apua vastaan. Ja ei, kukaan ei voi sua vaan parantaa ulkoapäin, sun pitää itse olla myös siinä mukana.
Ap täällä. Minusta tuntuu että olen koko elämän ajan ollut masentunut ihan kroonisesti enkä oikein voi tälle mitään.
Mikään ei auta.
Ap
Ainakin itselleni hyvää oloa tuottaa nimenomaan itseensä ja hyvinvointiin ja ulkonäköön panostaminen.
Meditointi auttaa keskittymään paremmin ja auttaa myös masennukseen ja ahdistukseen.