Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halua järjestää häitä, koska minulla ei ole kavereita
06.06.2020 |
Poikaystävä/avomies on viime aikoina puhunut naimisiinmenosta ja miettinyt, että olisipa samalla mukava järjestää kemut lähipiirille, mutta minä en ole yhtään innoissani. Syynä se, että minulla ei ole kavereita. Olemme olleet jo monta vuotta yhdessä, mutta suuria pippaloita emme ole ikinä järjestäneet, joten miehen perhe ja kaverit ovat autuaan tietämättömiä, että minulla ei ole omia kavereita. Lapsuudenkavereideni ja opiskelukavereideni kanssa yhteydenpito on jäänyt ja nykyiset työkaverit eivät nappaa ja olen muutenkin yksin viihtyvä. Miehen kavereista ja puolisoista tykkään kyllä hurjan paljon ja heille ei varmaan tulisi mieleenkään, että en jaksa itse ylläpitää mitään kaverisuhteita.
Mies on sanonut, että eihän sillä ole mitään väliä, jos juhlissa on minun puoleltani vain vanhemmat ja sisarukset perheineen, mutta minua se hävettää ja ahdistaa. Häpeänkö turhaan?
Kommentit (43)
Ei mulla ja mun tulevalla miehelläkään ole erikseen kavereita. Ihan yhteiset kaverit vaan.
Ei kai siinä mitään noloa ole, aika luontevaa, että tykkäätte samanlaisista ihmisistä niin pariskuntana teillä on ne samat ihmiset kavereina.
Ja eihän kirkossa tarvi eritellä puolia sen kun ohjaatte vaikka joka toisen parin/perheen/ihmisen aina vuorotellen molemmille puolille tai annatte ihmisten istua mihin haluavat.
Ei oo tullu edes mieleen häissä seurailla kuka tuntee kumman alunperin tai ajatellu, että joku mun tulevissa häissä sellasta miettis.
Anna mennä vaan, ihanat juhlat varmasti saatte aikaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla ei tulisi edes sitä perhettäkään. Huonot välit ollut aina ja tuskin voisivat olla aidosti onnellisia puolestani, päinvastoin. Vanhemmistakin toinen kuollut ja toinenkin jo iäkäs, huonokuntoinen. Ei näillä spekseillä varman kyllä tule mitään häitäkään ikinä, mutta lohduttaudu edes sillä pienellä suvullasi jonka voit kutsua paikalle.
Symppaan sua ap, mun häissä miehen sisko tuli juttelemaan niitä näitä ja kyseli, että niin nuokos ne sinun vanhemmat on, ja nuo on ilmeisesti sisaruksiasi perheineen, ja nuo on meidän x:n (eli minun tuoreen aviomieheni) kavereita, mutta missäs ne sinun kaverisi ovat? Kysymyksessä oli pientä ivaa. Hän ei ole koskaan minusta pitänyt. Sanoin, että pahoittelut, on vessahätä ja menin vessaan itkemään. Mies tuli jossain vaiheessa minua etsimään ja suostuin ulos kopista, ja häät jatkui jotenkuten, mutta sen siskon kanssa en ole sen jälkeen ollut tekemisissä.
Menin vaimoni kanssa naimisiin maistraatissa ja se siitä. Juhlat on edelleen pitämättä kun tuli lapsi eikä enää jaksa/kiinnosta kumpaakaan :D
Niin ja minulla ei juurikaan ole kavereita.
Tuskinpa niitä sulhasen sukulaisia oikeasti kiinnostaa, onko siellä kymmeniä kavereitasi vai pelkästään lähisukulaisesi. Jokaisella on omat läheisensä ja tärkeintä on, että sinä saat viettää juhlaa heidän kanssa, jos niin haluat. Meidän häissämme oli miehen puolelta noin 50 vierasta. Minun puoleltani 10 (isä, äiti ja sisarukset perheineen). Ei ollut mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ja mun tulevalla miehelläkään ole erikseen kavereita. Ihan yhteiset kaverit vaan.
Ei kai siinä mitään noloa ole, aika luontevaa, että tykkäätte samanlaisista ihmisistä niin pariskuntana teillä on ne samat ihmiset kavereina.
Ja eihän kirkossa tarvi eritellä puolia sen kun ohjaatte vaikka joka toisen parin/perheen/ihmisen aina vuorotellen molemmille puolille tai annatte ihmisten istua mihin haluavat.Ei oo tullu edes mieleen häissä seurailla kuka tuntee kumman alunperin tai ajatellu, että joku mun tulevissa häissä sellasta miettis.
Anna mennä vaan, ihanat juhlat varmasti saatte aikaan :)
Kirkkohäät on niin nähty! Aina se sama kaava ja joku lukee Raamatusta ne samat v*tun jakeet. Yöks!
Maistraattihäissäkin on tasan sama kaava joka kerta. Aina kysytään ne tahdotko-kysymykset. Yöks!
Menee vähän ohi aiheen, mutta pakko kirjoittaa. En tiedä, onko surullista vai lohdullista huomata, että on muitakin sellaisia, joilla on vähän kavereita. Nyt korona-aikaan huomasin, että eipä tämä vapaa-aikani pahemmin muuttunut, kun kontakteja muutenkin vähän. Kaipaan kyllä ystävää, jonka kanssa jakaa niin ilot kuin surutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäinen kirjoitti:
Menee vähän ohi aiheen, mutta pakko kirjoittaa. En tiedä, onko surullista vai lohdullista huomata, että on muitakin sellaisia, joilla on vähän kavereita. Nyt korona-aikaan huomasin, että eipä tämä vapaa-aikani pahemmin muuttunut, kun kontakteja muutenkin vähän. Kaipaan kyllä ystävää, jonka kanssa jakaa niin ilot kuin surutkin.
Täällä yksi lisää, sama homma :D
Olin samanlainen nuorena, enkä vieläkään vuosikymmeniin ole kaivannut ns, ystäviä.
Menimme naimissa maistraatissa ja todistajat oli siellä viran puolesta. Tehtiin yhdessä mukava pieni häämatka. Näillä on menty vuosikymmeniä.
Tehkää samoin ja ihan muuten vaan järjestätte miehen kaverien kanssa tavalliset pippalot. Vahemmille ilmoitusluontoisena vaan ,että menitte maistraatissa naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen iloinen ap, että teet mielesi mukaan. Aivan kuvottavaa on lukea jatkuvasti pareista, jotka meni naimisiin viettäen suuria ja kalliita häitä, erotakseen alle kahden vuoden. Ihan tyhmiä, ei voi muuta sanoa.
Mullakaan ei ole kavereita. Tämän takia en halua häitä. Mä kyl haluaisin, että mulla olis, joten en ole sillee yksinään viihtyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakaan ei ole kavereita. Tämän takia en halua häitä. Mä kyl haluaisin, että mulla olis, joten en ole sillee yksinään viihtyvä.
Ei minullakaan kavereita ole. Mutta ei se ollut este häiden pitämiselle. Häät voivat olla muutakin kuin bileet kavereille. Meillä ne olivat juhlat lähisukulaisten kanssa.
Meillä on sama ongelma, mutta miehen suunnalla. Miehellä on ehkä pari kaveria, joita näkee kerran kahdessa vuodessa, jotka voisi kutsua häihin.
Näin ollen miehellä tuskin olisi polttateitakaan.
Omien kavereitteni miehet eivät ole tulleet kavereiksi mieheni kanssa. Ehkä johtuu siitäkin, että me tehdään juttuja ja tavataan naisporukalla, ei sekaporukalla. Lasten myötä ne vähäisetkin sekaporukkatapaamiset meni, koska meillä ei ole koskaan ollut lastenhoitoa järjestettävissä iltaisin ja öisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama ongelma, mutta miehen suunnalla. Miehellä on ehkä pari kaveria, joita näkee kerran kahdessa vuodessa, jotka voisi kutsua häihin.
Näin ollen miehellä tuskin olisi polttateitakaan.
Omien kavereitteni miehet eivät ole tulleet kavereiksi mieheni kanssa. Ehkä johtuu siitäkin, että me tehdään juttuja ja tavataan naisporukalla, ei sekaporukalla. Lasten myötä ne vähäisetkin sekaporukkatapaamiset meni, koska meillä ei ole koskaan ollut lastenhoitoa järjestettävissä iltaisin ja öisin.
Lisään vielä, että lähisulaiset meillä on sisarukset ja minun vanhemmat. Eli aika pienet juhlat olisivat.
Vierailija kirjoitti:
Häpeät turhaan. Ja miksi ylipäänsä häpeät, omaa valintaasi olla pitämättä yhteyttä kavereihin. Eri juttu ehkä olisi, jos kavereita ei koskaan olisikaan ollut.
No ei kai sitäkään pitäisi hävetä.
Kyllä se rakas suku riittää. Kyllä sisaruksetkin voivat olla ne parhaat kaverit ja ystävät.
Onnea vain ap ja pitäkää kivat häät. Jos kerran pidät miehesi kavereista, voit laskea heidät yhteisiksi ystäviksi :)
Vierailija kirjoitti:
Tosi ihme kun äsken maalailin seinää ja aatoksissa palasin nuoruuteen ja muistin, että mulla ei ole yhtäkään pitkäaikaista ystävää, joka olisi jäänyt lapsuudesta tai nuoruudesta. Hävettää. Olen ihan mukava kaikille, mutta jotenkin olen tullut aina petetyksi naisten taholta. Alkoi jo ala-asteella. Mulla oli esim. yksi tyttö, jonka kanssa olin tosi hyvä kaveri ekaluokalta lähtien. Yhtäkkiä joskus 5:llä luokalla hän vaihtoi kaveripiiriä ja jäin yksin. Muistan vieläkin sen, kun seisoin ahdistuneena yksin välitunnit koulun portailla. No sitten sain uuden ystävän, joka samalla tavalla teki oharit seiskaluokan jälkeen. Onneksi sain taas uusia ystäviä ja heidän kanssaan suunniteltiin samaan lukioon menemistä. Lukio oli vähän kauempana, joten siellä oli asuntolat. Yhtäkkiä tää seiskaluokalla oharit tehnyt tyttö halusikin hakea samaan lukioon ja "pakotti" kämppäkaveriksi uudelle paikkakunnalle. Olin niin hölmö kun suostuin. Tietenkin ne tytöt, joiden kanssa alun perin lukioon haettiin lopettivat yhteydenpidon. Siitä eteen päin elämä onkin ollut yhtä alamäkeä. Tää kämppistyttö oli kova bilettämään ja lukio-opiskelusta ei tullut oikein mitään. Lukion jälkeen hävisi kuin pieru saharaan eikä enää pitänyt yhteyttä.
Olen saanut kuulla tosi paljon aika kielteisiä kommentteja. Tää tyttö, jonka kaveri epätoivoisesti olin, haukkui rumaksi. Kaikenlaista olen saanut kuulla itsestäni enkä viitsi niitä tähän enää muistella. Mutta mun on ollut todella vaikea luottaa kehenkään naispuoliseen henkilöön. En tiedä onko mulla ollut vaan huono tuuri, että olen törmännyt ystäviin, jotka eivät sitten olletkaan kovin ystäviä.
Mulla on aivan sama juttu! Siis oikeasti. Vähän eri ikäisenä vaan tapahtuneet nuo jättämiset. Hyvää kaveria ei vaan ollut, ja asuin pienellä paikkakunnalla joten piti tyytyä siihen mitä oli. Opin myös että jos kaveri kerran pettää ja vaihtaa bestistä lennosta, se tekee sen uudestaankin. Tai no ei me varmaan bestiksiä oltu, ei mulla koskaan ole sellaista ollut, mutta luulin vähän aikaa että oli. Myös tuollaisia haukkujia on ollut. Ja pari "kaveria" yläasteella sai aikaan että alettiin kiusata koulussa kunnolla.
Jos mä pitäisin häät, ne ois pieni tilaisuus maistraatissa. Todistajatkin sais maistraatin puolelta varmaan. On mulla perhe mutta äitini on samanlainen kiusaajapersoona kuin jotkut mun vanvoista kavereista että en varmaan kutsuisi. En pidä huomion keskipisteenä olemisesta ja olisi vaikeaa olla omissa hääjuhlissa. Joten mulle selvää et en menis juhlissa naimisiin. Maistraatti, ravintolaillallinen, hotelliyö. Tai ulkomailla häät tms. Kerro miehelle toiveesi suoraan.
Meillä myös mies välillä ehdottelee häiden järjestämistä, mutta En ole koskaan ollut innostunut ajatuksesta koska häiden järjestäminen tehdään yhdessä kaasojen kanssa, on polttarit ym. Mutta itselläni on tällä hetkellä tasan kaksi kaveria joita tapaan satunnaisesti. Miehellä On todella suuri kaveripiiri, sekä suku joista olen tavannut ehkä 1/5. Juhlista tulisi siis mitä todennäköisemmin miehen sukujuhlat joissa saisin morsiamena olla melkeinpä ulkopuolinen.
Koen tämän rajoittavana Ja en usko, että koskaan menemme muualla kun maistraatissa naimisiin. Eipä se kyllä edes haittaa, koska en ole yhtään juhlatyyppiä. Miehestä en sitten tiedä...
Mä en halua siksi naimisiin että mies haluaisi häihin varmasti ällöttävät lapsensa ja en halua mennä ”salaa” koska omat rakkaat haluaisin paikalle. Emme siis mene.
Miehen lapset on molemmat mielenterveysongelmaisia epähygienisiä ja epäsosiaalisia enkä kestä heitä missään tilanteessa vähiten jonain tärkeänä päivänä.
Pärjää onneksi ilman avioon astumistakin. Joskus vaan mietin että se olisi kivaa kun olemme olleet yhdessä jo niin kauan.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on vain pari oikeaa kaveria. Vihkimisen hoiti tuttu käräjätuomari meillä kotona naapureiden toimiessa todistajina. Simple.