En halua järjestää häitä, koska minulla ei ole kavereita

Hyvä jos olette vastuullisia ja ette järjestä juhlia koronan aikana. Kannattaa olla rehellinen ihmiselle, jonka kanssa olet valmis viettämään elämäsi. Eiköhän hän hyväksy sinut sellaisena kuin olet.

Ymmärrän sinua.

Itselläkin vain muutamia yksittäisiä kavereita elämän varrelta, ei ns. ”naisporukkaa”.

Miehellä taas tosi paljon kavereita ja erilaisia harrastusporukoita.

Samaa itsekin miettinyt, kun häistä puhuttu, että mitä ajattelevat kun morsiamella paikalla vain pari kaveria 🙄 Polttareitakaan tuskin saisin, vaikkei sillä nyt niin hirveästi väliä itselleni olisikaan..

Minulla on myös vähän ystäviä ja lisäksi pieni suku. Kavereita ei ole montaa, koska olen aika introvertti ja minusta on kivampi, että on vain muutamia ystäviä, eikä valtavan laaja ystäväpiiriä ylläpidettävänä. Miehellä taas on suuri suku ja erilaisia harrastusporukoita. Tämän epäsuhdan ja sen aiheuttaman häpeän takia olen jättänyt menemättä naimisiin ja häät on edelleen pitämättä. Ollaan avoliitossa.

Mikset ap mene maistraatissa naimisiin?

Mulla oli sama ongelma. No, oli mulla pari kaveria jotka kutsuin häihin. Iso osa miehen kavereista ei tuntenut toisiaan, eikä vihkiminen ollut perinteinen (jossa mennään morsiamen/sulhasen puolelle istumaan), joten eipä sitä kukaan tiennyt ovatko ikäisemme ihmiset miehen vai minun kavereitani.

Kaikki oli hyvin, kunnes joku päätti järjestää yllätysleikin. "Nyt huiskuttaa kaikki morsiamen kaverit." No, häät oli muuten ihanat joten kaipa sinne yksi ahdistava hetki mahtui joukkoon. :D

En halua järjestää häitä, koska minulla ei kumppania.

t. kilttis

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jos olette vastuullisia ja ette järjestä juhlia koronan aikana. Kannattaa olla rehellinen ihmiselle, jonka kanssa olet valmis viettämään elämäsi. Eiköhän hän hyväksy sinut sellaisena kuin olet.

Niinhän olenkin ollut rehellinen ja mies nimenomaan hyväksyy minut sellaisena kuin olen eikä hänestä ole noloa, että häissämme ei olisi minun kavereitani. Se olen minä, jonka mielestä se on noloa :D

Ja sitä paitsi en ole puhunut koronan aikaan juhlien järjestämisestä. Jos pitäisimme juhlat, ne menisivät joka tapauksessa parin vuoden päähän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikset ap mene maistraatissa naimisiin?

Miten tuo nyt liittyy yhtään mihinkään? :D Jos menemme naimisiin, niin aiomme kutsua virkamiehen juhlapaikalle meidät vihkimään, oli läsnä sitten ainoastaan me ja todistajat tai vaihtoehtoisesti koko suku ja naapurikylä siihen päälle. Eihän naimisiinmenotapa liity millään tavalla juhlien kokoon.

Ja tiesitkös, että kirkossa voi mennä myös naimisiin? Mukana ei tarvitse olla kuin todistajat eikä juhlia ole pakko järjestää.

Ap

Häpeät turhaan. Ja miksi ylipäänsä häpeät, omaa valintaasi olla pitämättä yhteyttä kavereihin. Eri juttu ehkä olisi, jos kavereita ei koskaan olisikaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sama ongelma. No, oli mulla pari kaveria jotka kutsuin häihin. Iso osa miehen kavereista ei tuntenut toisiaan, eikä vihkiminen ollut perinteinen (jossa mennään morsiamen/sulhasen puolelle istumaan), joten eipä sitä kukaan tiennyt ovatko ikäisemme ihmiset miehen vai minun kavereitani.

Kaikki oli hyvin, kunnes joku päätti järjestää yllätysleikin. "Nyt huiskuttaa kaikki morsiamen kaverit." No, häät oli muuten ihanat joten kaipa sinne yksi ahdistava hetki mahtui joukkoon. :D

Toi on muuten todella ärsyttävää. Oon itsekin ollut tollaisissa häissä jossa joku vieras ottaa ns ohjat omiin käsiinsä ja alkaa selvittää mistä tunnette morsiamen sulhasen jne kaikilta julkisesti.

Kaasolle tai bestmanille kannattaa sanoa että tuollaisen voi torpata heti alkuunsa.

En tajua tuollaisia ihmisiä..

Älä ap turhaan häpeile! Minulla oli ihan sama tilanne. Hädin tuskin alle 5 kaveria keksin, joita kutsua häihimme ja niistäkin pari oli semmoisia, että en tunne heitä kovin hyvin ja olisin pärjännyt ilmankin 😃. Miehellä taas todella paljon kavereita ja pidän heistä kyllä paljon. En tiedä, ihmettelikö kukaan häissämme asiaa, mutta etukäteen vähän mietin, että entä jos joku ajattelee, että "eikö tuolla morsiammella ole oikeasti kavereita?" tai jotain vastaavaa. Itse hääpäivänä olin kuitenkin niin muissa maailmoissa ja keskittynyt itse tilaisuuden merkitykseen, ettei asia enää edes käynyt mielessä.

Joten en nolostelisi tuollaista. Koska häissänne olisi vain ihmisiä, jotka ajattelevat teistä pääasiassa hyvää ja toivovat teille parasta, ei kukaan ala supisemaan jostain noin pikkumaisesta asiasta. Kaikki haluavat vain juhlistaa yhdessä juuri teitä ja teidän rakkauttanne! 🙂

Vierailija kirjoitti:

Älä ap turhaan häpeile! Minulla oli ihan sama tilanne. Hädin tuskin alle 5 kaveria keksin, joita kutsua häihimme ja niistäkin pari oli semmoisia, että en tunne heitä kovin hyvin ja olisin pärjännyt ilmankin 😃. Miehellä taas todella paljon kavereita ja pidän heistä kyllä paljon. En tiedä, ihmettelikö kukaan häissämme asiaa, mutta etukäteen vähän mietin, että entä jos joku ajattelee, että "eikö tuolla morsiammella ole oikeasti kavereita?" tai jotain vastaavaa. Itse hääpäivänä olin kuitenkin niin muissa maailmoissa ja keskittynyt itse tilaisuuden merkitykseen, ettei asia enää edes käynyt mielessä.

Joten en nolostelisi tuollaista. Koska häissänne olisi vain ihmisiä, jotka ajattelevat teistä pääasiassa hyvää ja toivovat teille parasta, ei kukaan ala supisemaan jostain noin pikkumaisesta asiasta. Kaikki haluavat vain juhlistaa yhdessä juuri teitä ja teidän rakkauttanne! 🙂

Ihana kommentti, piristi kovasti :) Niinhän se asia varmaan loppujen lopuksi on, että tuskin kukaan alkaisi selän takana supisemaan. Minulle on vain jäänyt kummittelemaan miehen siskon kommentti vuosien takaa, kun kerroin, etten ole facebookissa ja hän kummasteli, että miten sitten seuraat kavereiden elämää ja pidät heihin yhteyttä, jolloin jupisin vain jotain että kyselen kuulumisia whatsappissa ja vaihdoin äkkiä puheenaihetta :D

Ap

Mua ahdisti sama asia. No kutsuin sellaisia jotka ovat vuosien varrella jääneet mutta joista pidän ja välitän. Polttareissa sitten halusivat pitää esittelykierroksen että miten kukakin mut tuntee. Siinä vaiheessa kun liian moni on sanonut että yllättyi kutsusta, ei oikeen tunne mua hyvin, kaveruus on vähän jäänyt tms teki mieli vajota maan alle.

Viihdyn hyvin itsekseen ja välitän näistä ihmisistä vaikkei pidetäkään kauhean usein yhteyttä. Ilmeisesti heillä on eri käsitykset..

Mulla sama kun suunnittelen että tekisin väitöskirjan. Jos se joskus valmistuisi, ei olisi ketään jota kutsua kuuntelemaan. Suku hajallaan, yhteyksissä ei olla kuin yhden ihmisen kanssa, kaksi kaveria, ei perhettä. 

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdisti sama asia. No kutsuin sellaisia jotka ovat vuosien varrella jääneet mutta joista pidän ja välitän. Polttareissa sitten halusivat pitää esittelykierroksen että miten kukakin mut tuntee. Siinä vaiheessa kun liian moni on sanonut että yllättyi kutsusta, ei oikeen tunne mua hyvin, kaveruus on vähän jäänyt tms teki mieli vajota maan alle.

Viihdyn hyvin itsekseen ja välitän näistä ihmisistä vaikkei pidetäkään kauhean usein yhteyttä. Ilmeisesti heillä on eri käsitykset..

Todella ajattelematonta heiltä vastata noin. :/ Olen itse myös ollut vieraana yllätynyt siitä että minut on kutsuttu. Uteluihin vastasin että "olemme tunteneet jo teineistä asti" ja jätin kertomatta, ettei yhteyttä ole vähään aikaan pidetty.

Kuulostaa omilta häiltäni. Ei siellä tainnut kukaan ajatella jakaumaa. Jakakaa vieraiden ruokaan menevät kulut sen mukaan, kuinka paljon kummankin puoli kustantaa, ja sitten käytät ne säästyneet rahat johonkin kivaan :)

Asian voi ajatella niinkin, että ei se määrä vaan se laatu. Jotkut meistä eivät halua isoa tuttavapiiriä. Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Olen ollut häissä, jossa toisella oli iso suku ja paljon kavereita ja toisella ei juuri ketään. Kirkossa pari sulhasen ystävää ohjasi vieraita sulhasen ja morsiamen puolelle niin, että kummallakin puolella oli suunnilleen saman verran väkeä. En usko kenenkään kummeksuneen, että joutui "väärälle puolelle", kivat häät olivat.

Tosi ihme kun äsken maalailin seinää ja aatoksissa palasin nuoruuteen ja muistin, että mulla ei ole yhtäkään pitkäaikaista ystävää, joka olisi jäänyt lapsuudesta tai nuoruudesta. Hävettää. Olen ihan mukava kaikille, mutta jotenkin olen tullut aina petetyksi naisten taholta. Alkoi jo ala-asteella. Mulla oli esim. yksi tyttö, jonka kanssa olin tosi hyvä kaveri ekaluokalta lähtien. Yhtäkkiä joskus 5:llä luokalla hän vaihtoi kaveripiiriä ja jäin yksin. Muistan vieläkin sen, kun seisoin ahdistuneena yksin välitunnit koulun portailla. No sitten sain uuden ystävän, joka samalla tavalla teki oharit seiskaluokan jälkeen. Onneksi sain taas uusia ystäviä ja heidän kanssaan suunniteltiin samaan lukioon menemistä. Lukio oli vähän kauempana, joten siellä oli asuntolat. Yhtäkkiä tää seiskaluokalla oharit tehnyt tyttö halusikin hakea samaan lukioon ja "pakotti" kämppäkaveriksi uudelle paikkakunnalle. Olin niin hölmö kun suostuin. Tietenkin ne tytöt, joiden kanssa alun perin lukioon haettiin lopettivat yhteydenpidon. Siitä eteen päin elämä onkin ollut yhtä alamäkeä. Tää kämppistyttö oli kova bilettämään ja lukio-opiskelusta ei tullut oikein mitään. Lukion jälkeen hävisi kuin pieru saharaan eikä enää pitänyt yhteyttä. 

Olen saanut kuulla tosi paljon aika kielteisiä kommentteja. Tää tyttö, jonka kaveri epätoivoisesti olin, haukkui rumaksi. Kaikenlaista olen saanut kuulla itsestäni enkä viitsi niitä tähän enää muistella. Mutta mun on ollut todella vaikea luottaa kehenkään naispuoliseen henkilöön. En tiedä onko mulla ollut vaan huono tuuri, että olen törmännyt ystäviin, jotka eivät sitten olletkaan kovin ystäviä. 

Nosto

Häitä en ole järjestämässä, mutta voin samaistua tuohon. Minulla on paljon harrastustuttuja mutta ei ns. kaveriporukkaa. Jos laittaisin hääkutsuja tutuilleni, varmaan moni hämmästyisi koska monella heistä ei tulisi mieleenkään kutsua minua omiin häihinsä. Myöskään minulla ei ole sellaista kaveria, jota kehtaisi pyytää kaasoksi.