Miksi persoonallisen näköisiä ja oloisia ihmisiä yleensä vihataan?

No kannattaako luulla olevansa muita parempi, kuin yrittää väkisin erottautua joukosta? Ainakin armeijassa opetetaan jo miehille yhtenäisyys asiassa kun asiassa, eikä tätä vastaan nillitetä. No ehkä naisten ja ladipoikien on vaikeata käsittää moisia asoita joten sanon vaan: näkemiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilaisuuden sietokyky tahtoo olla ihmisillä olematon, varskinkin suurten ikäluokkien edustajien joukossa, tosin omasta sukupolvestani osa on perinyt sen vanhemmiltaan myös. Totta puhuen, taitaa olla ihan suomalainen luonteenpiirre joka kulkee sukupolvelta toiselle. Ei ole ollut vielä sitä sukupolvea joka olisi kertakaikkiaan kokenut suvaitsemattomuuden niin hävettäväksi piirteeksi että olisi hankkiutunut siitä eroon, tai edes vähemmälle.

Tässä on myös alueellisia eroja. Olen Pohojanmaalta, ja siellä ei vaatteilla parannut koreilla. Tai mitenkään erottua. Mutta persoonallisuuksien eroja siedettiin hyvinkin paljon, ja sait olla aika hullu että sinut olisi koettu täysin sietämättömäksi. Koin myös että mielipide-eroja suvaittiin.

Nykyään asun Lounais-Suomessa, ja täällä taas ulkonäkösi saa olla rauhassa ja saat olla vaikka kuin joulukuusi, mutta kaikkien pitää käyttäytyä samalla tavalla, ajatella samalla tavalla ja olla kaikkien kanssa samaa mieltä. Minkäänlaisia persoonallisuuksia ei suvaita, ja kaikkien pitää olla samanlaisia huumorintajuttomia tosikkoja kuin paikallisväestö. Ja tätä en voi liikaa painottaa: Aina, aina pitää olla samaa mieltä kaikkien kanssa. Omia mielipiteitä ei sallita, ei varsinkaan naisilta.

En tätä allekirjoita. Olen uus-turkulainen, eivätkä kanta-asukkaat ole mielestäni huumorintajuttomia tosikkoja. Onhan meillä Jetikin (, jonka huumori ei minua henk koht huvita yhtään).

Sen sijaan Turussa en kehtaa mennä kotirytkyissä kaupungille. Kaikki ovat niin tyylikkäitä.

Turussa pärjää, vaikka on oma itsensä, kunhan pitää päänsä. Kunnioitus ja arvostus on aina ansaittava! Muualta tulleet joutuvat aina tarkkailun ja arvioinnin alle. Kannattaa tunnustaa reilusti värinsä ja samalla suhtautua toisiin positiivisesti, hyväksyen.

Ei ole enää. Kävin pari viikkoa sitten ja tunsin itseni ylipukeutuneeksi siinä tuulipuku/verkkari väen keskellä. Jos olisin tiennyt, että Turkulaiset on omaksuneet koronan myötä 80-90 lukujen junttityylit niin olisin itsekin tullut isolle kirkolle kotivaatteissa.

Hahaa, minäkin olen huomannut että koronan aikaan katukuva on muuttunut Turussa! Yleensä en ole kehdannut liikkua missään kotiverkkareissa meikittä lähikauppaa kauemmas (hyvä jos edes sinne), mutta viime kuukausina tuulitakki ja urheiluhousut ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus. Mietin juuri yksi päivä, että enpä ole ennen tuntenut Turussa oloani ylipukeutuneeksi jossain peruskesämekossa.

Uskon, että ihmiset inhoavat erilaisuutta sekä samalla ovat kateellisia jos joku uskaltaa olla oma itsensä sekä yleensäkin erilainen. Kaikki pitäisi pakottaa samaan muottiin ja se on "oikea tie" jos ei poikkea massasta. Ehkä nämä ihmiset tavallaan toisia haukkumalla puolustelevat omaa "massamaisuuttaan" ja korottavat itsensä sen erilaisen "oudon" yläpuolelle. Siinä kyllä enemmänkin paljastuu juuri se kateus, koska sellainen ihminen joka on sinut itsensä kanssa ei ryhdy pilkkaamaan toisia. Kyllä minäkin joskus näin esim tyyliltään ihmeellisen henkilön, mutta ei tulisi mieleenkään alkaa pilkkaamaan ja joskus oikein häpeää kun näkee miten ihmiset käyttäytyvät jos kohtaavat jotain heidän mielestään "outoa ja ihmeellistä". Itse yleensä vain ihailen niitä, jotka uskaltavat olla erilaisia.

Nuorempana olisin halunnut pukeutua hyvinkin erilailla ja erottua muista. Kuuntelemani musiikkikin vaikutti tähän paljon. En kuitenkaan ollut koskaan tarpeeksi rohkea ja jos joskus yritin jotain niin muiden ihmettely pilasi kaiken. OIin tosin muutenkin kiusattu ja senkin takia en halunnut tavallaan herättää liikaa huomiota muutenkaan. Nyt kun jälkeenpäin miettii niin vielä nykyisinkin mietin aina vaatteita ostaessa mitähän muut niistä ajattelevat ja jäänyt päälle se ajatus etten pysty pukeutumaan aina niinkuin haluan jos en koe oloani varmaksi siinä asussa. Tämän takia tulee itsekin ostettua niitä tylsiä vaatteita monesti, ettei vaan pisti silmään liikaa. Tämäkin aika ikävää ja senkni vuoksi ihailen aina niitä, jotka uskaltavat olla rohkeita ja joilla oma tyyli. Tietysti sama juttu myös ajatusten ja ihmisen persoonan kanssa ja on hyvä, että joillakin on rohkeutta myös niiden suhteen. Itse olen vieläkin aika nuori ihminen, mutta en varmaan koskaan ole täysin olla sinut itseni kanssa. En silti koskaan arvostele muita vaan mieluummin ihailen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntemani "persoonallisen näköinen" (mm. gootti, rastat, erikoisväritukka, kroppa täynnä lävistyksiä/tatuointeja, erikoinen näyttävä pukeutumistyyli yms.) ovat luonteeltaan sellaisia hieman lapsellisia, puhuvat mitä sylki suuhun tuo, juuri sellaisia jotka kutsuvat itseään "räväkäksi". Saattavat sanoa ihmisille päin naamaa töykeästi, ja perustelevat käytöksensä sillä että "mä vaan oon tällainen että sanon asiat suoraan". Eivät omaa mitään kovin kummoisia sosiaalisia taitoja tai käytöstapoja. Sitten kun ihmiset eivät viihdy heidän seurassaan, niin valittavat että heitä syrjitään sen erikoisen ulkonäön perusteella, vaikka todellinen syy porukasta ulos jäämiseen on vittumainen luonne eikä ulkonäkö.

En todellakaan sano että kaikkien kohdalla asia olisi tietenkään näin, mutta todella monta tällaista tapausta olen elämäni aikana kohdannut.

Ja et ole sitten ikinä tavannut töykeitä taviksen näköisiä ihmisiä?

Sellaiset taviksen näköiset, epäluuloisesti nenänvarttaan pitkin tuijottelevat keski-ikäiset tädit saattavat olla itse asiassa kaikkein pahimmasta päästä.

Yleensä persoonallisen näköiset ja muista selvimmin erottuvat (myös todella kauniit) ihmiset ovat avarakatseisia ja ymmärtäväisiä sekä rentoja. Nuoremmissa ihmisissä ja toisaalta ihan 80+ vanhuksissa on myös kivoja ja empaattisia sekä avarakatseisia ihmisiä.

Mulla on taas hyviä kokemuksia tädeistä! Eli keski-ikäisistä ja sitä vanhemmista naisista. Kauheimmat syrjijät, kiusaajat ja paskan puhujat ovat olleet n. 30 vuotiaita. Sitä nuoremmat taas ovat kokemuksen mukaan avarakatseisempia (kulttuurin muutos).

Minun tuttavapiirissäni se, joka sanoo suoraan, että haluaa olla erilainen kuin muut, on myös hyvin tyly, epäkohtelias ja itsekäs tyyppi.

Äitinsä ainakin syytelee, kun hänen lastaan ei hyväksytä erilaisuuden vuoksi. Mutta se ei pidä paikkansa. Hänen erilaisuutensa ei ole ongelma vaan nuo muut asiat.

Juur se kateus. Ei saa olla tuolla sitä ja sitä kivaa ku ei oo minullakaa !!!

🤕

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viha on aika vahva sana. Millä tavalla tämä viha tulee esille?

Minulle on ainakin sanottu monesti ihan suoraan, että ensinäkemältä on inhonnut minua ja näytän ihan k*usipäälle. Minun naama on vain sellainen, että minua heti vihaa kun näkee. Sitten on kuulemma tosi iso yllätys, kun olenkin mukava ihminen.

Olen kokenut vastaavaa. Ihmiset, joiden kanssa en ole koskaan ollut missään tekemisissä (korkeintaan tiedämme toisemme ulkonäöltä) ovat suoraan sanoneet etteivät pidä minusta. Koskaan en ole tehnyt heille mitään, en sanonut sanaakaan. Olen myös kuullut olevani ylimielinen, luulen itseäni täydelliseksi ja muuta vastaavaa. Ja edelleen nämä kommentit käytännössä vierailta ihmisiltä. En koskaan ole suuremmin jaksanut pahoittaa mieltäni kommenteista vaan olen aina enemmänkin ihmetellyt, mikä noita kommentteja laukovan ihmisen motiivi oikein on. Ja luuleeko hän oikeasti, että minua kiinnostaisi jonkun käytännössä randomin kaverin mielipide? Jos luulee, on pahasti väärässä.

Täsmälleen näin ja samaa olen ihmetellyt. Että sanotaan tuollaista eikä ikinä olla sanaakaan vaihdettu. Jotkut täysin uppo-oudot ihmiset voi lähestyä kadullakin pelkästään kertoakseen että ei pidä minusta. Ja minä teen tällä tiedolla mitä? Tajuaako he itse kuin järjettömiltä kuulostavat?

Minulla on tismalleen samanlaisia kokemuksia! :D Lisäksi jos olen jollekin sanonut siitä, niin monesti näitä sanojia puolustellaan tai kokemustani vähätellään. Törmäsin vaikka kuinka monta kertaa siihen, että joku tulee laukomaan totuuksia minusta, vaikka emme edes tunne. Miten huvittavaa. 

Ihmiset on pinnallisia idiootteja ja ennakkoluulosia juntteja. Tälläkin palstalla saa todeta kyseisen faktan joka päivä, samoin kuin kaikissa facebookin keskusteluryhmissä ym. Toisinaan live-elämässäkin, silloin kun jollakin on tarpeeksi pokkaa myöntää se päin naamaa.