Miksi persoonallisen näköisiä ja oloisia ihmisiä yleensä vihataan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viha on aika vahva sana. Millä tavalla tämä viha tulee esille?

Minulle on ainakin sanottu monesti ihan suoraan, että ensinäkemältä on inhonnut minua ja näytän ihan k*usipäälle. Minun naama on vain sellainen, että minua heti vihaa kun näkee. Sitten on kuulemma tosi iso yllätys, kun olenkin mukava ihminen.

Minulle myös. Jopa sanottu, että näytän pissikseltä (nuorempana), vaikka aina olen ollut se kiusattu ruma ankanpoikanen huonolla itsetunnolla ja masennuksella varustettuna. Miksi ihmiset ei koskaan mieti mitä sanovat?

Vierailija kirjoitti:

Jaa niinku vaikka Romu-Markusta?

Ei häiritse erilaisuus, vaan homssuinen ulkoasu. Sitäpaitsi hän ei suvaitse ketään, joka ei suvaitse häntä.

Erilaisuuden sietokyky tahtoo olla ihmisillä olematon, varskinkin suurten ikäluokkien edustajien joukossa, tosin omasta sukupolvestani osa on perinyt sen vanhemmiltaan myös. Totta puhuen, taitaa olla ihan suomalainen luonteenpiirre joka kulkee sukupolvelta toiselle. Ei ole ollut vielä sitä sukupolvea joka olisi kertakaikkiaan kokenut suvaitsemattomuuden niin hävettäväksi piirteeksi että olisi hankkiutunut siitä eroon, tai edes vähemmälle.

Tässä on myös alueellisia eroja. Olen Pohojanmaalta, ja siellä ei vaatteilla parannut koreilla. Tai mitenkään erottua. Mutta persoonallisuuksien eroja siedettiin hyvinkin paljon, ja sait olla aika hullu että sinut olisi koettu täysin sietämättömäksi. Koin myös että mielipide-eroja suvaittiin.

Nykyään asun Lounais-Suomessa, ja täällä taas ulkonäkösi saa olla rauhassa ja saat olla vaikka kuin joulukuusi, mutta kaikkien pitää käyttäytyä samalla tavalla, ajatella samalla tavalla ja olla kaikkien kanssa samaa mieltä. Minkäänlaisia persoonallisuuksia ei suvaita, ja kaikkien pitää olla samanlaisia huumorintajuttomia tosikkoja kuin paikallisväestö. Ja tätä en voi liikaa painottaa: Aina, aina pitää olla samaa mieltä kaikkien kanssa. Omia mielipiteitä ei sallita, ei varsinkaan naisilta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen joutunut nuoresta saakka hyökkäysten kohteeksi, sekä sanallisten että fyysisten. Olen pitkä aika hyvännäköinen nainen. Nuorena jos joku kundi haki tanssimaan firman pikkujouluissa, niin johan tuli päälle saman osaston typy joka alkoi haukkua minua " missiksi ". Asiaa sitten selviteltiin seur. viikolla työpaikalla. Viimeisin ja pahin hyökkäys oli viime syksynä kun olin saanut uuden työn, poikkesin niin paljon kaupungin vakiokalustosta, että savustivat minut ulos !!! Olin iloinen, onnellinen työpaikasta pitkän työttömyyden jälkeen ja sehän oli noille tantoille ihan liikaa. Kyse oli Vantaan kaupungin ytimestä. 

Myös täällä kokemusta sanallisista ja fyysisistä hyökkäyksistä (ruman ulkonäköni vuoksi, luonteelta olen todella arka enkä ota kontaktia ihmisiin). Ihmiset ovat petoja.

Kaikki ihmiset kritisoivat muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset kritisoivat muita ihmisiä.

On pieni vähemmistö, jotka hyväksyvät erilaisuuden, eivätkä koe tarvetta muiden arvostelulle :)

Koska ne ei oo lampaita

Vierailija kirjoitti:

Syy miksi muutin Helsinkiin pikkukaupungista. Saan olla oma itseni. Paras päätös koskaan.

Itse teen (taas kerran) samoin, kunhan ensin valmistun ammattiin ja saan sieltäpäin töitä.

Moni tuntemani "persoonallisen näköinen" (mm. gootti, rastat, erikoisväritukka, kroppa täynnä lävistyksiä/tatuointeja, erikoinen näyttävä pukeutumistyyli yms.) ovat luonteeltaan sellaisia hieman lapsellisia, puhuvat mitä sylki suuhun tuo, juuri sellaisia jotka kutsuvat itseään "räväkäksi". Saattavat sanoa ihmisille päin naamaa töykeästi, ja perustelevat käytöksensä sillä että "mä vaan oon tällainen että sanon asiat suoraan". Eivät omaa mitään kovin kummoisia sosiaalisia taitoja tai käytöstapoja. Sitten kun ihmiset eivät viihdy heidän seurassaan, niin valittavat että heitä syrjitään sen erikoisen ulkonäön perusteella, vaikka todellinen syy porukasta ulos jäämiseen on vittumainen luonne eikä ulkonäkö.

En todellakaan sano että kaikkien kohdalla asia olisi tietenkään näin, mutta todella monta tällaista tapausta olen elämäni aikana kohdannut.

Ei kannata pitää mitään yhteyttä muita haukkuviin ihmisiin

"Lampaat ne tekee niinkuin lampaat tekee, tekis mieli repii lampaiden hampaat veke"

Erilaisuus pelottaa. Samanlaisuus taas on tuttua ja luo turvallisuuden tunnetta. Tämä on ihan inhimillinen ja sisäsyntyinen ominaisuus. Ihminenkin on laumaeläin. Suomalaisissa tämä ehkä korostuu siksi, että vielä 100 vuotta sitten olimme aika pitkälti vain keskenämme kukin yhteisö  omissa kylissään. Muukalaisiin suhtauduttiin pääasiassa epäluuloisesti ja varovaisesti. Ei tiedetty, onko muukalaisella hyvät vai pahat mielessä. Joitakin yksilöitä kuitenkin kiehtoi muukalaisen erilaisuus, mutta valtaosa suhtautui epäluuloisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Syy miksi muutin Helsinkiin pikkukaupungista. Saan olla oma itseni. Paras päätös koskaan.

Helsingissä on myös yllättävän paljon ahdasmielisiä ja rajoittuneita ihmisiä ja tilanne tuntuu pahentuneen koronakriisin myötä, kun ihmisten piirit ovat supistuneet entisestään. Olen itse päätynyt todella inhottavalla tavalla kiusatuksi aikuisiällä, vaikka olen ihan tavallinen ja asiallinen ihminen. Ilmeisesti en ole siltikään riittävän keskiverto ikäluokassani kuitenkaan, niin olen päätynyt parin ihmisen hampaisiin ja piinattavaksi sekä syrjityksi.

Ymmärrän entistäkin paremmin rasismin ja syrjimisen uhreja, sillä olen joutunut ihan kohtuuttoman kiusaamisen kohteeksi ulkoisista syistä, vaikka olen kantasuomalainen itse. Se kiusaaminen on ollut lähinnä uhkailua, naureskelua, tuijottelua ja porukan ulkopuolelle jättämistä sekä juoruilun kohteeksi joutumista.

Mitä pienenmpi paikkakunta sitä vähemmän erilaisuutta yleensä siedetään. Itse asun nykyään Lontoossa ja täällä on niin paljon erilaisuutta, että ei kukaan välitä jos joku pukeutuu persoonallisesti, pikemminkin erilaisuus koetaan positiiviseksi asiaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syy miksi muutin Helsinkiin pikkukaupungista. Saan olla oma itseni. Paras päätös koskaan.

Helsingissä on myös yllättävän paljon ahdasmielisiä ja rajoittuneita ihmisiä ja tilanne tuntuu pahentuneen koronakriisin myötä, kun ihmisten piirit ovat supistuneet entisestään. Olen itse päätynyt todella inhottavalla tavalla kiusatuksi aikuisiällä, vaikka olen ihan tavallinen ja asiallinen ihminen. Ilmeisesti en ole siltikään riittävän keskiverto ikäluokassani kuitenkaan, niin olen päätynyt parin ihmisen hampaisiin ja piinattavaksi sekä syrjityksi.

Ymmärrän entistäkin paremmin rasismin ja syrjimisen uhreja, sillä olen joutunut ihan kohtuuttoman kiusaamisen kohteeksi ulkoisista syistä, vaikka olen kantasuomalainen itse. Se kiusaaminen on ollut lähinnä uhkailua, naureskelua, tuijottelua ja porukan ulkopuolelle jättämistä sekä juoruilun kohteeksi joutumista.

Oman kokemuksen mukaan kantasuomalaiset ovat kovia syrjimään omiaan.

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntemani "persoonallisen näköinen" (mm. gootti, rastat, erikoisväritukka, kroppa täynnä lävistyksiä/tatuointeja, erikoinen näyttävä pukeutumistyyli yms.) ovat luonteeltaan sellaisia hieman lapsellisia, puhuvat mitä sylki suuhun tuo, juuri sellaisia jotka kutsuvat itseään "räväkäksi". Saattavat sanoa ihmisille päin naamaa töykeästi, ja perustelevat käytöksensä sillä että "mä vaan oon tällainen että sanon asiat suoraan". Eivät omaa mitään kovin kummoisia sosiaalisia taitoja tai käytöstapoja. Sitten kun ihmiset eivät viihdy heidän seurassaan, niin valittavat että heitä syrjitään sen erikoisen ulkonäön perusteella, vaikka todellinen syy porukasta ulos jäämiseen on vittumainen luonne eikä ulkonäkö.

En todellakaan sano että kaikkien kohdalla asia olisi tietenkään näin, mutta todella monta tällaista tapausta olen elämäni aikana kohdannut.

Ja et ole sitten ikinä tavannut töykeitä taviksen näköisiä ihmisiä?

Kaikki ihmiset haluaisivat olla huomion keskipisteenä. Siksi erilaisia ihmisiä, jotka huomataan halveksutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syy miksi muutin Helsinkiin pikkukaupungista. Saan olla oma itseni. Paras päätös koskaan.

Itse teen (taas kerran) samoin, kunhan ensin valmistun ammattiin ja saan sieltäpäin töitä.

Helsingissäkin on mulkeroita ja todella ahdasmielisiä ja pikkusieluisia kiusaajia, jotka sopisivat johonkin sisäänpäinlämpiävään juoruilevaan ja ulkopuolisia hiostavaan kyläpahaseen paremmin. Kannattaa olla siis varuillaan täälläkin.

Joillekin ihmisille vihaan riittää jo se, että on erilaiset hiukset. Suomessakin, etenkin pienissä- ja keskisuurissa kaupungeissa, elää vieläkin näitä idiootteja, jotka kuvittelee mitä lyhyemmät hiukset on, niin sitä miehekkäämpi on. Ja sit vielä näillä tämmösillä junteilla on vaimot ja monesti lapsia. Miehenä alkaa pakostikin ihmetyttää, mikä joitain naisia vaivaa.

Erilaisuutta pelkäävillä ihmisillä on ongelmia oman identiteettinsä kanssa ja he kokevat turvallisuuden tunnetta siitä, että kaikki muut ovat samannäköisiä ja tekevät asiat samalla lailla kuin he.