Haluaisitko tietää puolisosi pettäneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin haluaisin. En haluaisi elää valheessa. On vain yksi elämä ja jos tuhlaan sitä valehtelijan kanssa, se on hyvin surullista.

Kovin on mustavalkoinen ja naiivikin sinun ajatusmaailmasi. Kuvitellaan, että olet ollut 15 vuotta onnellinen puolisosi kanssa. Hän lähtee poikien kanssa jollekin reissulle ja erehtyy yhden kerran harrastamaan seksiä toisen naisen kanssa. Katuu mielessään, unohtaa aikanaan, kuluu jälleen vuosia. Onnellisia vuosia. Sitten joku jotenkin ja jostain käsittämättömästä syystä tulee kertomaan sinulle tapahtuneesta.

Ihan oikeastiko koet, että olet tuhlannut elämäsi valehtelijan kanssa? Mitätöikö se kaikki ne onnelliset vuodet, joita sinulla on ollut puolisosi kanssa?

Ja ennen kuin vanhaan tuttuun tapaan minua epäillään pettäjäksi niin kerron jo, että en ole pettänyt enkä usko pettäväni. Olen kuitenkin jo sen verran vanha ja kokenut ihminen, kohta 60-vuotias, että en enää suhtaudu asioihin noin lapsellisesti.

Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja jos hän olisi pettänyt minua tämän aikana, niin se olisi siinä. Tuskinpa kerta olisi edes jäänyt yhteen, joten vierasta olisi tehnyt mieli useinkin ja vieras olisi ollut mielessä usein. Sitä paitsi mieheni ei edes juo, eli homma olisi tehty ajatuksella.

Aivan samoin ajattelisi myös mieheni, siitä olisin tasan varma. Jos minä olisin nainut vieraan kanssa suhteemme aikana, niin voisin jatkossa naida ketä vain, mutta suhteemme ei olisi enää häiritsemässä toimintaa.

Onnelliset vuodet olisivat siis vain tietämättömyyden vuosia ja niistä putoaisi pohja nopeasti. Luottamus olisi mennyt ikuisesti.

Sinä puolustelijakirjoittaja voit kääntää ihan mitä vain, mutta muiden puolesta et voi sanoa mitään. Lapsellisuus on sinulle hyvä hyökkäyssana ilmeisesti omaa kevytkenkäisyyttäsi puolustamaan. Olen pahoillani siis, jos olet pilannut elämäsi ja muidenkin elämän tekemällä pahaa.

Jos mieheni nyt pettäisi, haluaisin tietää heti ja luultavasti sen vaistoisinkin, sillä tunnemme mieheni kanssa toisemme hyvin. On aivan sama kuka siitä kertoisi, juttelisin asiasta joka tapauksessa mieheni kanssa heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin haluaisin. En haluaisi elää valheessa. On vain yksi elämä ja jos tuhlaan sitä valehtelijan kanssa, se on hyvin surullista.

Kovin on mustavalkoinen ja naiivikin sinun ajatusmaailmasi. Kuvitellaan, että olet ollut 15 vuotta onnellinen puolisosi kanssa. Hän lähtee poikien kanssa jollekin reissulle ja erehtyy yhden kerran harrastamaan seksiä toisen naisen kanssa. Katuu mielessään, unohtaa aikanaan, kuluu jälleen vuosia. Onnellisia vuosia. Sitten joku jotenkin ja jostain käsittämättömästä syystä tulee kertomaan sinulle tapahtuneesta.

Ihan oikeastiko koet, että olet tuhlannut elämäsi valehtelijan kanssa? Mitätöikö se kaikki ne onnelliset vuodet, joita sinulla on ollut puolisosi kanssa?

Ja ennen kuin vanhaan tuttuun tapaan minua epäillään pettäjäksi niin kerron jo, että en ole pettänyt enkä usko pettäväni. Olen kuitenkin jo sen verran vanha ja kokenut ihminen, kohta 60-vuotias, että en enää suhtaudu asioihin noin lapsellisesti.

Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja jos hän olisi pettänyt minua tämän aikana, niin se olisi siinä. Tuskinpa kerta olisi edes jäänyt yhteen, joten vierasta olisi tehnyt mieli useinkin ja vieras olisi ollut mielessä usein. Sitä paitsi mieheni ei edes juo, eli homma olisi tehty ajatuksella.

Aivan samoin ajattelisi myös mieheni, siitä olisin tasan varma. Jos minä olisin nainut vieraan kanssa suhteemme aikana, niin voisin jatkossa naida ketä vain, mutta suhteemme ei olisi enää häiritsemässä toimintaa.

Onnelliset vuodet olisivat siis vain tietämättömyyden vuosia ja niistä putoaisi pohja nopeasti. Luottamus olisi mennyt ikuisesti.

Sinä puolustelijakirjoittaja voit kääntää ihan mitä vain, mutta muiden puolesta et voi sanoa mitään. Lapsellisuus on sinulle hyvä hyökkäyssana ilmeisesti omaa kevytkenkäisyyttäsi puolustamaan. Olen pahoillani siis, jos olet pilannut elämäsi ja muidenkin elämän tekemällä pahaa.

Jos mieheni nyt pettäisi, haluaisin tietää heti ja luultavasti sen vaistoisinkin, sillä tunnemme mieheni kanssa toisemme hyvin. On aivan sama kuka siitä kertoisi, juttelisin asiasta joka tapauksessa mieheni kanssa heti.

Olen eri, mutta kyllä tuo minustakin kuulostaa jotenkin kehittymättömältä ajattelutavalta. Tiedän kyllä että noin ajattelevia on paljon. Itse en anna seksille noin suurta merkitystä ihmisen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin haluaisin. En haluaisi elää valheessa. On vain yksi elämä ja jos tuhlaan sitä valehtelijan kanssa, se on hyvin surullista.

Kovin on mustavalkoinen ja naiivikin sinun ajatusmaailmasi. Kuvitellaan, että olet ollut 15 vuotta onnellinen puolisosi kanssa. Hän lähtee poikien kanssa jollekin reissulle ja erehtyy yhden kerran harrastamaan seksiä toisen naisen kanssa. Katuu mielessään, unohtaa aikanaan, kuluu jälleen vuosia. Onnellisia vuosia. Sitten joku jotenkin ja jostain käsittämättömästä syystä tulee kertomaan sinulle tapahtuneesta.

Ihan oikeastiko koet, että olet tuhlannut elämäsi valehtelijan kanssa? Mitätöikö se kaikki ne onnelliset vuodet, joita sinulla on ollut puolisosi kanssa?

Ja ennen kuin vanhaan tuttuun tapaan minua epäillään pettäjäksi niin kerron jo, että en ole pettänyt enkä usko pettäväni. Olen kuitenkin jo sen verran vanha ja kokenut ihminen, kohta 60-vuotias, että en enää suhtaudu asioihin noin lapsellisesti.

Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja jos hän olisi pettänyt minua tämän aikana, niin se olisi siinä. Tuskinpa kerta olisi edes jäänyt yhteen, joten vierasta olisi tehnyt mieli useinkin ja vieras olisi ollut mielessä usein. Sitä paitsi mieheni ei edes juo, eli homma olisi tehty ajatuksella.

Aivan samoin ajattelisi myös mieheni, siitä olisin tasan varma. Jos minä olisin nainut vieraan kanssa suhteemme aikana, niin voisin jatkossa naida ketä vain, mutta suhteemme ei olisi enää häiritsemässä toimintaa.

Onnelliset vuodet olisivat siis vain tietämättömyyden vuosia ja niistä putoaisi pohja nopeasti. Luottamus olisi mennyt ikuisesti.

Sinä puolustelijakirjoittaja voit kääntää ihan mitä vain, mutta muiden puolesta et voi sanoa mitään. Lapsellisuus on sinulle hyvä hyökkäyssana ilmeisesti omaa kevytkenkäisyyttäsi puolustamaan. Olen pahoillani siis, jos olet pilannut elämäsi ja muidenkin elämän tekemällä pahaa.

Jos mieheni nyt pettäisi, haluaisin tietää heti ja luultavasti sen vaistoisinkin, sillä tunnemme mieheni kanssa toisemme hyvin. On aivan sama kuka siitä kertoisi, juttelisin asiasta joka tapauksessa mieheni kanssa heti.

Tämä kuulostaa siltä että ylpeys on se minkä annat määritellä miten elät. Sinua olisi loukattu ja sen takia vetäisit vessasta alas kaiken hyvän.

Jos pettäminen on satunnainen ja ei pidetä yhteyttä toiseen en haluaisi tietää. Paitsi ainoastaan jos oma suhde olisi jo muutenkin siinä vaiheessa, että pettäminen olisi sysäys aiheelliselle erolle.

Jos mukana tunteita, rakastumista toiseen ja yhteydenpitoa niin haluaisin tietää.

Silloin pitää kissa nostaa pöydälle ja keskustella mitä mieltä kumpikin on suhteemme jatkosta. Ja miten ja millä eväillä voisi jatkaa jos haluaisimme kuitenkin jatkaa.

Up

Tässä tilanteessa kyllä. Jos olisin mieheni kanssa todella onnellinen niin sitten en haluaisi.

Umpimielisiä mäkättäjiä maailmaan riittää mutta kuka niitä tarvitsee?

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti en, jos kyse olisi yksittäisestä haksahduksesta eli pelkästä seksistä. Kaikkein viimeiseksi haluaisin kuulla joltain ulkopuoliselta tai petoskumppanilta.

Olemme aikuisia ihmisiä ja harrastaneet elämässämme tuhansia kertoja seksiä. En tiedä, monenko kanssa puolisoni on ollut, mutta en taatusti ole hänen elämänsä ainoa seksikumppani. Siinä mittakaavassa yksittäinen erehtyminen jonkun toisen sänkyyn ei ole niin iso asia, että haluaisin siitä kuulla. Se ei tarkoita, että hyväksyisin pettämisen, en todellakaan hyväksyisi, koska kyseessä olisi keskinäisen lupauksen pettäminen ja rikkominen. Ajattelen kuitenkin niin, että mitä ei tiedä, se ei voi loukata, ja siksi olisin mieluummin tietämättä.

Jos mieheni rakastuisi toiseen niin silloin haluaisin kuulla ja nimenomaan häneltä itseltään.

Entä jos rakastuisi ja pettäisi, mutta suhde ei etenisi. Ukko jatkaisi kanssasi kuten ennenkin. Mitäs sitten?

Minä en tiedä. Ehkä jos kaikki muutkin ovat asiasta tietoinen, niin en haluaisi olla ainoa tietämätön. Minua ei ole tietääkseni koskaan petetty. En tiedä pettäisinkö itse.

Tietenkin. Miksi tuollaista pitää edes kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin haluaisin. En haluaisi elää valheessa. On vain yksi elämä ja jos tuhlaan sitä valehtelijan kanssa, se on hyvin surullista.

Kovin on mustavalkoinen ja naiivikin sinun ajatusmaailmasi. Kuvitellaan, että olet ollut 15 vuotta onnellinen puolisosi kanssa. Hän lähtee poikien kanssa jollekin reissulle ja erehtyy yhden kerran harrastamaan seksiä toisen naisen kanssa. Katuu mielessään, unohtaa aikanaan, kuluu jälleen vuosia. Onnellisia vuosia. Sitten joku jotenkin ja jostain käsittämättömästä syystä tulee kertomaan sinulle tapahtuneesta.

Ihan oikeastiko koet, että olet tuhlannut elämäsi valehtelijan kanssa? Mitätöikö se kaikki ne onnelliset vuodet, joita sinulla on ollut puolisosi kanssa?

Ja ennen kuin vanhaan tuttuun tapaan minua epäillään pettäjäksi niin kerron jo, että en ole pettänyt enkä usko pettäväni. Olen kuitenkin jo sen verran vanha ja kokenut ihminen, kohta 60-vuotias, että en enää suhtaudu asioihin noin lapsellisesti.

Kyllä, jos puolisoni (nainen) lähtisi poikien kanssa viettämään iltaa ja päätyisi samaan sänkyyn jonkun naisen kanssa, ja jättäisi kertomatta asiasta minulle, kokisin että hän ei ole rehellinen kanssani. Jos hän voisi "unohtaa" tuollaisen välikohtauksen, se vain osoittaisi miten vähän hän minua arvostaa. Olen mielelläni naiivi ja lapsellinen, kun on kyse rakkaudesta. Mielestäni rakkaus on puhdasta, hyväntahtoista, rehellistä ja viatonta. Mielestäni kyynisyys, valehteleminen, salailu tai laskelmointi eivät kuulu rakkauteen. Jos salaa pettämisen, ei rakasta ja jos ei rakasta, ei ole syytä olla yhdessä.

En. Kantakoon häpeänsä itse.

Toiselle kerrotaan siksi, että ei pysty elämään salaisuutensa kanssa.

Sehän on sama asia että haluaisitko tietää että puolisosi ei enää rakasta sinua. Totta helvetissä haluaisin tietää, en minä sen kanssa huvikseen saman katon alla elä, vaan sen takia että me rakastetaan toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin haluaisin. En haluaisi elää valheessa. On vain yksi elämä ja jos tuhlaan sitä valehtelijan kanssa, se on hyvin surullista.

Kovin on mustavalkoinen ja naiivikin sinun ajatusmaailmasi. Kuvitellaan, että olet ollut 15 vuotta onnellinen puolisosi kanssa. Hän lähtee poikien kanssa jollekin reissulle ja erehtyy yhden kerran harrastamaan seksiä toisen naisen kanssa. Katuu mielessään, unohtaa aikanaan, kuluu jälleen vuosia. Onnellisia vuosia. Sitten joku jotenkin ja jostain käsittämättömästä syystä tulee kertomaan sinulle tapahtuneesta.

Ihan oikeastiko koet, että olet tuhlannut elämäsi valehtelijan kanssa? Mitätöikö se kaikki ne onnelliset vuodet, joita sinulla on ollut puolisosi kanssa?

Ja ennen kuin vanhaan tuttuun tapaan minua epäillään pettäjäksi niin kerron jo, että en ole pettänyt enkä usko pettäväni. Olen kuitenkin jo sen verran vanha ja kokenut ihminen, kohta 60-vuotias, että en enää suhtaudu asioihin noin lapsellisesti.

Aina nämä 60-vuotiaat matamit yrittävät kaupitella nuoremmilleen kynnysmattona olemista ja yrittävät ylipuhua siihen, että on liikaa vaatia kumppanilta uskollisuutta, vaikka itse uskollinen olisikin. Haukkuvat lapselliseksi, jos ei hyväksy mieheltään erinäisiä irtosuhteita ja ole tarpeeksi anteeksiantava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin haluaisin. En haluaisi elää valheessa. On vain yksi elämä ja jos tuhlaan sitä valehtelijan kanssa, se on hyvin surullista.

Kovin on mustavalkoinen ja naiivikin sinun ajatusmaailmasi. Kuvitellaan, että olet ollut 15 vuotta onnellinen puolisosi kanssa. Hän lähtee poikien kanssa jollekin reissulle ja erehtyy yhden kerran harrastamaan seksiä toisen naisen kanssa. Katuu mielessään, unohtaa aikanaan, kuluu jälleen vuosia. Onnellisia vuosia. Sitten joku jotenkin ja jostain käsittämättömästä syystä tulee kertomaan sinulle tapahtuneesta.

Ihan oikeastiko koet, että olet tuhlannut elämäsi valehtelijan kanssa? Mitätöikö se kaikki ne onnelliset vuodet, joita sinulla on ollut puolisosi kanssa?

Ja ennen kuin vanhaan tuttuun tapaan minua epäillään pettäjäksi niin kerron jo, että en ole pettänyt enkä usko pettäväni. Olen kuitenkin jo sen verran vanha ja kokenut ihminen, kohta 60-vuotias, että en enää suhtaudu asioihin noin lapsellisesti.

Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja jos hän olisi pettänyt minua tämän aikana, niin se olisi siinä. Tuskinpa kerta olisi edes jäänyt yhteen, joten vierasta olisi tehnyt mieli useinkin ja vieras olisi ollut mielessä usein. Sitä paitsi mieheni ei edes juo, eli homma olisi tehty ajatuksella.

Aivan samoin ajattelisi myös mieheni, siitä olisin tasan varma. Jos minä olisin nainut vieraan kanssa suhteemme aikana, niin voisin jatkossa naida ketä vain, mutta suhteemme ei olisi enää häiritsemässä toimintaa.

Onnelliset vuodet olisivat siis vain tietämättömyyden vuosia ja niistä putoaisi pohja nopeasti. Luottamus olisi mennyt ikuisesti.

Sinä puolustelijakirjoittaja voit kääntää ihan mitä vain, mutta muiden puolesta et voi sanoa mitään. Lapsellisuus on sinulle hyvä hyökkäyssana ilmeisesti omaa kevytkenkäisyyttäsi puolustamaan. Olen pahoillani siis, jos olet pilannut elämäsi ja muidenkin elämän tekemällä pahaa.

Jos mieheni nyt pettäisi, haluaisin tietää heti ja luultavasti sen vaistoisinkin, sillä tunnemme mieheni kanssa toisemme hyvin. On aivan sama kuka siitä kertoisi, juttelisin asiasta joka tapauksessa mieheni kanssa heti.

Olen eri, mutta kyllä tuo minustakin kuulostaa jotenkin kehittymättömältä ajattelutavalta. Tiedän kyllä että noin ajattelevia on paljon. Itse en anna seksille noin suurta merkitystä ihmisen elämässä.

Sä taas vaikutat siltä, että et anna uskollisuudelle, sitoutumiselle ja luottamukselle suurta merkitystä elämässä. Ihmisiä on tosiaan erilaisia. Ethän ala suhteeseen ihmisen kanssa, joka toivoo kumppaniltaan luotettavuutta?

Tottakai haluan tietää, jotta tiedän tyhjentää firman tilit, muuttaa omistukset rahaksi ja heittää äijän pellolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin haluaisin. En haluaisi elää valheessa. On vain yksi elämä ja jos tuhlaan sitä valehtelijan kanssa, se on hyvin surullista.

Kovin on mustavalkoinen ja naiivikin sinun ajatusmaailmasi. Kuvitellaan, että olet ollut 15 vuotta onnellinen puolisosi kanssa. Hän lähtee poikien kanssa jollekin reissulle ja erehtyy yhden kerran harrastamaan seksiä toisen naisen kanssa. Katuu mielessään, unohtaa aikanaan, kuluu jälleen vuosia. Onnellisia vuosia. Sitten joku jotenkin ja jostain käsittämättömästä syystä tulee kertomaan sinulle tapahtuneesta.

Ihan oikeastiko koet, että olet tuhlannut elämäsi valehtelijan kanssa? Mitätöikö se kaikki ne onnelliset vuodet, joita sinulla on ollut puolisosi kanssa?

Ja ennen kuin vanhaan tuttuun tapaan minua epäillään pettäjäksi niin kerron jo, että en ole pettänyt enkä usko pettäväni. Olen kuitenkin jo sen verran vanha ja kokenut ihminen, kohta 60-vuotias, että en enää suhtaudu asioihin noin lapsellisesti.

Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja jos hän olisi pettänyt minua tämän aikana, niin se olisi siinä. Tuskinpa kerta olisi edes jäänyt yhteen, joten vierasta olisi tehnyt mieli useinkin ja vieras olisi ollut mielessä usein. Sitä paitsi mieheni ei edes juo, eli homma olisi tehty ajatuksella.

Aivan samoin ajattelisi myös mieheni, siitä olisin tasan varma. Jos minä olisin nainut vieraan kanssa suhteemme aikana, niin voisin jatkossa naida ketä vain, mutta suhteemme ei olisi enää häiritsemässä toimintaa.

Onnelliset vuodet olisivat siis vain tietämättömyyden vuosia ja niistä putoaisi pohja nopeasti. Luottamus olisi mennyt ikuisesti.

Sinä puolustelijakirjoittaja voit kääntää ihan mitä vain, mutta muiden puolesta et voi sanoa mitään. Lapsellisuus on sinulle hyvä hyökkäyssana ilmeisesti omaa kevytkenkäisyyttäsi puolustamaan. Olen pahoillani siis, jos olet pilannut elämäsi ja muidenkin elämän tekemällä pahaa.

Jos mieheni nyt pettäisi, haluaisin tietää heti ja luultavasti sen vaistoisinkin, sillä tunnemme mieheni kanssa toisemme hyvin. On aivan sama kuka siitä kertoisi, juttelisin asiasta joka tapauksessa mieheni kanssa heti.

Olen eri, mutta kyllä tuo minustakin kuulostaa jotenkin kehittymättömältä ajattelutavalta. Tiedän kyllä että noin ajattelevia on paljon. Itse en anna seksille noin suurta merkitystä ihmisen elämässä.

Sä taas vaikutat siltä, että et anna uskollisuudelle, sitoutumiselle ja luottamukselle suurta merkitystä elämässä. Ihmisiä on tosiaan erilaisia. Ethän ala suhteeseen ihmisen kanssa, joka toivoo kumppaniltaan luotettavuutta?

En nyt ole alkamassa yhtään mihinkään. Olen ollut saman miehen kanssa 20 vuotta, tietääkseni kummallakaan ei ole ollut muita sinä aikana. En tosiaan heittäisi tätä kaikkea menemään jostain jota toinen tekee hetken mielijohteesta.

En halua tietää.

Kertominen on itsekäs teko keventää omaa omaatuntoa ja saada toinen hajalle. Olen onnellinen mieheni kanssa eikä mua satuta jos hän harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa, ellen tiedä siitä. Jos siihen seksiin tulee tunteet mukaan ja mies käy pohdintaa jäädäkö vai lähteäkö, niin siinä tapauksessa haluan tietää. Parisuhteessa on paljon muutakin kuin seksi, koen sen hyvin syvänä tunteena ja yhteytenä, jota ei joku seksikerta muualla pilaa. En eroaisi ja hajottaisi perhettä sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin haluaisin. En haluaisi elää valheessa. On vain yksi elämä ja jos tuhlaan sitä valehtelijan kanssa, se on hyvin surullista.

Kovin on mustavalkoinen ja naiivikin sinun ajatusmaailmasi. Kuvitellaan, että olet ollut 15 vuotta onnellinen puolisosi kanssa. Hän lähtee poikien kanssa jollekin reissulle ja erehtyy yhden kerran harrastamaan seksiä toisen naisen kanssa. Katuu mielessään, unohtaa aikanaan, kuluu jälleen vuosia. Onnellisia vuosia. Sitten joku jotenkin ja jostain käsittämättömästä syystä tulee kertomaan sinulle tapahtuneesta.

Ihan oikeastiko koet, että olet tuhlannut elämäsi valehtelijan kanssa? Mitätöikö se kaikki ne onnelliset vuodet, joita sinulla on ollut puolisosi kanssa?

Ja ennen kuin vanhaan tuttuun tapaan minua epäillään pettäjäksi niin kerron jo, että en ole pettänyt enkä usko pettäväni. Olen kuitenkin jo sen verran vanha ja kokenut ihminen, kohta 60-vuotias, että en enää suhtaudu asioihin noin lapsellisesti.

Olen eri, mutta tuossa esimerkissähän se puoliso on nimenomaan huijannut vuosia? Minusta oleellisempi kysymys olisi se, voiko antaa anteeksi jos puoliso heti itse tunnustaa. Mutta tuo sinun esittämäsi skenaario on juuri sitä mitä itse ainakin tarkoitan valheella elämisellä. Puoliso olisi tahallaan salannut sellaisen seikan jonka tietää vaikuttavan halukkuuteeni jatkaa parisuhdetta. Kumppani on silloin kävellyt minun ylitseni, päättänyt minun puolestani minun elämästäni. Se osoittaa niin syvää halveksuntaa minua kohtaan etten minä ainakaan pääsi sellaisesta yli. Itse teosta ehkä, mutta en siitä etten olisi itse saanut päättää anteeksiannosta ja suhteen jatkamisesta.

No se, jos mies lakkaisi kokonaan rakastamasta minua ja se olisi pysyvä olotila ja pitkä prosessi, ei se olisi yhden hetken päätös. Ja se rakastamattomuus vaikuttaisi myös parisuhteeseen.

Sillloin haluaisin tietää. Näitä ei voi verrata keskenään jos jättää satunnaisen pettämisen kertomatta tai ei siitä halua kuulla.

Satunnainen pettämiskerta ei vaikuttaisi välttämättä pidemmän päälle meidän suhteeseen jos sitä en tietäisi. Kun se jäisi siihen

Siksi ei aina ole tarve tietää, elämässä sattuu ja tapahtuu, ihan kenelle tahansa.

Nämä, jotka ovat kovin ehdottomia taitavat olla myös kovin varmoja, etteivät itse joskus hairahdu.

Pitää olla joskus armollinen toiselle ja itselleen. Se ei ole kynnysmattoilua vaan elämänkokemusta.

Ja joskus paljon viisaampaa kuin ehdottomuus ja mustavalkoisuus.