Lue keskustelun säännöt.
Kamala ajatella et joku menee naimisiin ilman esiaviollista seksiä. sitten voi paljastua
07.07.2006 |
- miehen penis on 5 cm pitkä
- nainen on frigidi
- seksi = pimeässä peiton alla
- suuseksi on likaista
- saako naisetkin orkkuja?
- se on perverssiä, mitä ehdotat
- kyllä kerran kuussa riittää
- kyllä 5 kertaa päivässä on liian vähän
- riittää että hedelmöittyy
- eihän yli 25 vuotiaat sitä enää tee, aikuistu!
Kommentit (42)
Olen mennyt neitsyenä naimisiin. Ensimmäinen yhdyntä oli hääyönä.
Sitä ennen olin miehen vehkeen nähnyt kun seurusteltiin. Suudeltiin ja hyväiltiin muttei menty pidemmälle.
Aikansa opeteltiin ja seksi todella hyvää.
ps. erottiin myöhemmin ja sen jälkeen on tuota vertailupohjaa karttunut ja tuo mies on edelleen yksi niistä parhaista rakastajista. Seksikään ei kaikkeen riitä hyvä seksi toki jatkoi avioliittomme pituutta. Suhde kaatui muista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mutta miettikääpä sitäkin, jos menisitte naimisiin miehen kanssa, joka saa kiksinsä vain ja ainoastaan todella rajusta seksistä, kun itse olisitte romanttisen, hellän seksin kannattajia. Siinäpä vasta hyvä alku seksielämälle. Luopuuko toinen puoliso silloin mielihaluistaan ja harrastaa loppuelämänsä epätyydyttävää seksiä vai alistuvatko kummatkin vuorokerroin seksiin, joka pahimmassa tapauksessa kuvottaa heitä?
Juuri tuota olen minäkin usein miettinyt!
Että miten sitä tietää kokematta, että se seksi mistä tykkää onkin jotain rajua s/m seksiä ja toinen tykkääkin hellästä hali-suukko seksistä?!!?!!
Ja juuri se että miten sellaisesta sitten selviää puhumalla????? Voihan siitä toki puhua, mutta ei se asiaa miksikään muuta.
Muuten voisin kuvitella, että ehkä jonkun muun kanssa seksistä jopa saisin jotain itsellenikin.... nyt tiedän että se on minulle aivan turhaa puuhaa (paitsi lapsentekomielessä).
ja ei tarvi mennä kovin kauas suomen historiassa kun avopareja ei tunnettu.
suhteessa vihkimiseen, joten senhän oli pakko olla silloin keskonen, kun eihän kukaan nyt ennen avioliittoa seksiä harrastanut. Muuten vaan mentiin aika nopeaan tahtiin naimisiin..
Vierailija:
ja ei tarvi mennä kovin kauas suomen historiassa kun avopareja ei tunnettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mieheni olimme molempien ensimmäiset. Mukava oli yhdessä opetella ja seksielämä sujuu erittäin hyvin.
Vuosia takana 8v.
En voisi arvostaa miestä joka on hyppinyt sängystä toiseen.
me mentiin heti samana iltana sänkyyn, oltiin jotain 10 vee avosuhteessa ja sitten naimisiin ja nyt on takana 20 vee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ja ei tarvi mennä kovin kauas suomen historiassa kun avopareja ei tunnettu.
Ei tietenkään ollut avopareja näin virallisesti.
Mutta kyllä sitä silti harrastettiin esiaviollista seksiä kaikissa muodoissa. Isäntä pani nuorta piika tyttöä, nuoret harrastivat seksiä keskenään ja eivät kaikki heti tulleet raskaaksi, tai sitten käyttivät keskeytettyä yhdyntää. Ja jos tulivatkin raskaaksi, jotkut saivat keskenmenoja tai sitten yksinkertaisesti syntyi aviottomia lapsia, kyllä niitäkin oli ennenaikaan!
Ei ihminen ole tässä ajassa miksikään muuttunut!
Vierailija:
En voisi arvostaa miestä joka on hyppinyt sängystä toiseen.
Mitään välimuotojahan ei tietenkään voi olla, joko nai jokaista vastaantulijaa tai odottaa avioliittoon... vai mitä? Mustaa ja valkoista....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kaikkea sellaista seksiä saa harrastaa joka ei ole varsinaisesti yhdyntää.
Jotkut katso myös keskutelevat eivätkä vain hyppää sänkyyn.=)
Mutta miettikääpä sitäkin, jos menisitte naimisiin miehen kanssa, joka saa kiksinsä vain ja ainoastaan todella rajusta seksistä, kun itse olisitte romanttisen, hellän seksin kannattajia. Siinäpä vasta hyvä alku seksielämälle. Luopuuko toinen puoliso silloin mielihaluistaan ja harrastaa loppuelämänsä epätyydyttävää seksiä vai alistuvatko kummatkin vuorokerroin seksiin, joka pahimmassa tapauksessa kuvottaa heitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin useamman vuoden naimisissa olleena, kolme lasta, opiskelu, talon rakentamisen ym. kokeneena olen huomannut, että se, mitä oli alussa, on vaihdellut aikojen saatossa moneen kertaan.
Miehen opiskellessa, lopputyötä tehdessa ja talon rakentamisen aikaan, hän ei halunnut rakastella kuin kerran viikossa, jos sitäkään. Tällä hetkellä kerta päiväänkin tuntuu vähältä;)
Itse oli aivan poikki oman firmani alkuaikoina, ja halusin pelkästään olla vain sylissä, kun taas firman lähdettyä kunnolla käyntiin myös seksuaaliset haluni hyrräsivät täysillä.
Välillä haluamme pikapanoja ja välillä pitkään kestäviä sessioita, valillä halut sattuvat samaan aikaan , valillä ei sitten mikään täsmää
Mieheni penis on ihan OK, mutta olen myös törmännyt pienempiikin. Olenko ollut sitten niin tiukka, että hyvältä on vain tuntunut. Kolmen lapsen jälkeen on ehkä oma värkkinikin hieman muuttunut, mutta samalla myös henkinen puoleni. Tarkeintä ei välttämättä ole tiukka työntö, vain se kokonaisuus. Ja kokonaisuus kattaa myös sen arkipäivä elämän, sillä jos joku hiertää, näkyy se pitkällä ajalla myös seksissä.
Haluan tällä vain sanoa, että aikojen saatossa kaikki saattaa muuttua, halut, tavat, asennot, että semikä nyt on se ainoa oikea, vois muulloin olla se kolmanneksi paras
En voisi arvostaa miestä joka on hyppinyt sängystä toiseen.
Mitään välimuotojahan ei tietenkään voi olla, joko nai jokaista vastaantulijaa tai odottaa avioliittoon... vai mitä? Mustaa ja valkoista....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ja ei tarvi mennä kovin kauas suomen historiassa kun avopareja ei tunnettu.
vuosien 1900 ja 1911 välillä isomummoni sai viisi lasta, ainakin kolmelle eri isälle, olematta kertaakaan naimisissa.... varmaan sikisi pyhästä hengestä, kun eihän vanhaan hyvään aikaan kukaan harrastanut esiaviollista seksiä. Toinenkin mummoni varmaan valehteli, kun kertoi olleensa kolmannella kuulla kun meni naimisiin vuonna -46... myös kaikki hänen 8 siskoaan saivat esikoisensa keskosena, varmaan juoksee suvussa...
Ihmisiä on eri kokoisiakin, fyysisesti. Minulle olisi mahdotonta harrastaa seksiä suurik***sen miehen kanssa, jollekin taas tyytyminen pieneen vehkeeseen muodostuisi suhteen kompastuskiveksi.
Vierailija:
Minulle olisi mahdotonta harrastaa seksiä suurik***sen miehen kanssa, jollekin taas tyytyminen pieneen vehkeeseen muodostuisi suhteen kompastuskiveksi.
Miten sitä voi keskustella etukäteen, kun ei tiedä mistä pitää?
Esimerkkinä: Jaana ja Kalle menevät naimisiin. Aluksi he harrastavat ihan tavallista seksiä, kunnes eräänä kertana Jaana vahingossa raapaisee Kallea selästä seksin aikana. Kalle huomaa pitävänsä siitä ja vaatii Jaanaa aina raapimaan. Pian Kalle alkaa pyytää jo kovempia otteita, koska vähitellen huomaa nauttivansa eniten silloin kun piiskataan ja sidotaan kiinni yhdynnän aikana.
Jaana on tästä ihan kauhuissaan ja surullinen. Hän ei missään nimessä pysty satuttamaan toista tai ruoskimaan verille asti, niinkuin Kalle haluaisi. Hän haluaisi seksiltä hellyyttä ja on nyt kokeilujen myötä huomannut, että parhaiten saa tyydytyksen suuseksillä. Kalle taas inhoaa suuseksin antamista.
Lopputuloksena on, että aina jompikumpi joutuu myöntymään toisen tahtoon jos haluaa, että toinen saa tyydytystä ja lopulta molemmilla on aina seksin jälkeen vähän paha mieli. Miten näistä asioista olisi voinut etukäteen keskustella, kun ei ollut kokemusta millaisista asioista seksuaalisesti pitää?
Seksi hiertää Jaanan ja Kallen välejä, mutta he eivät voi edes erota, koska uskonto kieltää sen.
Vierailija:
Eli kaikkea sellaista seksiä saa harrastaa joka ei ole varsinaisesti yhdyntää.
Jokainenhan laittaa rajan siihen mihin haluaa, mutta en ole itse koskaan ymmärtänyt miksi itseä pitäisi säästellä avioliittoon.
Kyllähän se on ihan tosiasia että toisten kanssa seksi sujuu ja toisten kanssa ei.
No onhan siinä tietysti se puoli että jos kumppanin kanssa ei oikein sujukkaan toivotulla tavalla niin toisaalta ei tiedä myöskään paremmasta jos on säästänyt itseään avioliittoon.
Voihan sitä sitten uskotella itselleen ettei se kenenkään muunkaan kanssa olisi sen kummempaa.
Ja mä ainakin olen sen verran laiska ihminen, etten jaksaisi joka kerta ottaa huomioon, että mistäs kulmasta se arska nyt nakkiaan tunkeekaan sisään. Suokaa anteeksi tyly kielenkäyttöni, mutta toisille meistä se peniksen koko on jopa siinä määrin merkittävä, että estää suhteen muodostumisen. Olen kerran kokeillut seurustelua ihanan, varakkaasta perheestä tulevan, mukavan miehen kanssa, jolla oli pieni kikkeli. Sen kolmen seurustelukuukauden aikana hypin seinille, kun seksi ei tuntunut missään! Eikä ole siitä kiinni, että olisin itse mikään norsu, sillä mieheni keskimääräistä hiukan suurempi penis on joskus melkein liiankin iso. Olen vain nirso. :)
Mutta miettikääpä sitäkin, jos menisitte naimisiin miehen kanssa, joka saa kiksinsä vain ja ainoastaan todella rajusta seksistä, kun itse olisitte romanttisen, hellän seksin kannattajia. Siinäpä vasta hyvä alku seksielämälle. Luopuuko toinen puoliso silloin mielihaluistaan ja harrastaa loppuelämänsä epätyydyttävää seksiä vai alistuvatko kummatkin vuorokerroin seksiin, joka pahimmassa tapauksessa kuvottaa heitä?