Arka lapsi

Nuo lähtee kasvatuksesta. Oletteko opastaneet lasta miten käyttäydytään, että ei saa kääntää katsetta pois.

Jos ette komenna lasta niin eihän silloin opi käytöstapoja. Naapuritalossa asuu venäläinen perhe. Ne lapset tulee sieltä talosta jonossa selät suorana. Osaavat tervehtiä ja pitää ovea auki.

Itse olin ja mun viidestä lapsesta kaksi oli pienenä juuri tuollaisia. Hoitolapsissanikin on ollut muutamia hyvin ujoja tapauksia. Lapsi saa olla mikä on eikä ujous katoa koskaan kokonaan mihinkään. Vähitellen lapsi voi tulla ulos kuorestaan, mutta ei pakottamalla. Mitään huippurohkeita heistä kuitenkaan tuskin koskaan tulee. Maailma tarvii näitä jarruttajia.

Vierailija kirjoitti:

Nuo lähtee kasvatuksesta. Oletteko opastaneet lasta miten käyttäydytään, että ei saa kääntää katsetta pois.

Jos ette komenna lasta niin eihän silloin opi käytöstapoja. Naapuritalossa asuu venäläinen perhe. Ne lapset tulee sieltä talosta jonossa selät suorana. Osaavat tervehtiä ja pitää ovea auki.

Ei auta 3v sanoa että muistahan sitten katsoa muskarissa tätiä silmiin kun ei nuin pieni pysty vielä hallitsemaan reaktiotaan.

Ap

Lapsi on helposti arka, jos ei ole tottunut perheessään sosiaalisuuteen. Eli kyläilettekö, käykö teillä perhetuttuja ja vanhempien ystäviä ja sukulaisia? Niistä kannattaa aloittaa.

En suosittele, että ainakaan yrität liikaa muuttaa lasta sosiaaliseksi. Oma äitini teki minulle niin lapsuudessa ja kärsin voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden ahdistuksesta. Suosittelen että anna pienelle aikaa ja sosiaalista lasta rauhallisesti ja esim. porukassa tekemisen kautta voi huomaamattaan olla enemmän yhteydessä muihin ja juttukin voi alkaa luistaa. Nykyään ei suositella sanomaan : älä ujostele. Lapset ottavat asiat kirjaimellisesti ja mustavalkoisesti, joten voi kokea huonommuutta ja ahdistusta, jos häntä jatkuvasti kehotetaan olemaan erilainen, kuin hän luontaiselta tempperementiltaan on.  Sosiaaliset taidot voi kehittyä myöhemmin tosi hyviksi, vaikka ujo oliskin. Onhan meitä täällä kaikenlaisia tallaajia ja saa ollakkin.

Meilläkin tosi ujo ja arka kolmevuotias. Yritetään kannustaa, mutta eihän sitä väkisin voi toisen luonnetta muuttaa. Tavataan kyllä kavereita (nyt ei tietenkään kyläillä), mutta aina kun joku on meillä kylässä, lapsi on hiljainen ja apaattinen. Harmittaa kun tietää, miten helppo arkaa lasta on kiusata, mutta onneksi ollaan ilmoitettu Steineriin, niin ehkä ei ole niin vaikeaa koulussa. 

Olen itse ollut arka, ja poika on meillä myös, ja minun mielestä tärkeintä on, ettei lapselle anneta kuvaa, että hänessä on jotain vikaa ja täytyisi olla erilainen. Minulle tehtiin lapsena niin. Ei se minua yhtään rohkaissut, mutta sai tuntemaan jatkuvaa ahdistusta ja tunnetta, etten kelpaa kellekään enkä minnekään, koska olen vääränlainen. Omalle pojalle on tehty selväksi että ihmiset on temperamentiltaan erilaisia ja kaikenlaiset temperamentit, myös varovaiset ja hitaasti lämpiävät, ovat ok. Että ihmisten täytyy oppia elämään erilaisten persoonien kanssa, ja jokainen saa olla sellainen kuin on, kunhan käyttäytyy asiallisesti.

Päiväkodissa tuosta saatetaan tehdä ongelma, jos siellä on joku verenmaku suussa suorittava opettaja. Sellaiselle voi olla ongelma, jos lapsi on erilainen eikä keskiverto. Teettää liikaa töitä kun joku vaatii erilaista kontaktia ja rohkaisua.

Minulla todella arka lapsi. On sitä edelleen. Yritin jo pienenä sosiaalistaa, vein kerhoihin ja yritin nähdä ihmisiä. Ei se luonne siitä muuttunut. Nyt kouluikäisenä moikkaa muttei kaipaa seuraa. Ei juttele mielellään kuin läheisille. Paras päätös on ollut viedä joukkueurheiluun. On hyväksytty täysin puhumattomana ja vetäytyvänä poikaporukoihin. Eikä kiusata koulussakaan. Etenkin poikien maailmaan pääsee helposti, jos on urheilullinen.

Vierailija kirjoitti:

Nuo lähtee kasvatuksesta. Oletteko opastaneet lasta miten käyttäydytään, että ei saa kääntää katsetta pois.

Jos ette komenna lasta niin eihän silloin opi käytöstapoja. Naapuritalossa asuu venäläinen perhe. Ne lapset tulee sieltä talosta jonossa selät suorana. Osaavat tervehtiä ja pitää ovea auki.

Voiko noin tietämätöntä ihmistä olla olemassakaan?

Vierailija kirjoitti:

Minulla todella arka lapsi. On sitä edelleen. Yritin jo pienenä sosiaalistaa, vein kerhoihin ja yritin nähdä ihmisiä. Ei se luonne siitä muuttunut. Nyt kouluikäisenä moikkaa muttei kaipaa seuraa. Ei juttele mielellään kuin läheisille. Paras päätös on ollut viedä joukkueurheiluun. On hyväksytty täysin puhumattomana ja vetäytyvänä poikaporukoihin. Eikä kiusata koulussakaan. Etenkin poikien maailmaan pääsee helposti, jos on urheilullinen.

Näinpä. Ei todellakaan ole kasvatuksesta kiinni, vaan luonteesta. 

Itse olin erittäin arka lapsi, josta kuitenkin kasvoi ihan rohkea aikuinen.  Oma lapseni (myös nyt 3v) on nyt myös todella hitaasti lämpenevä ja arka.

Äitini sanoi aikanaan uskoneensa, että hän oli ujo pelottavan isänsä vuoksi ja kuvitelleensa, että hänen lapsistaan tulee rohkeita ja reippaita, kun perheessä on kannustava ja lempeä ilmapiiri. (Ja todella oli, meillä oli hyvä lapsuus.) Äiti tajusi olleensa erehtyneensä, kun ujoja meistä silti tuli. :D

Mulla ei sitten ollut enää näitä harhakuvitelmia. Hitaasti lämpiävyys on jossain syvällä geeneissä ja on nyt sattunut välittymään useassa sukupolvessa, vaikka tietysti toisinkin olisi voinut käydä. 

9. jatkaa. Ehdottomasti veisin sinunkin lastasi ihmisten ilmoille, mutta nyt en stressaisi. Opeta kohteliaita käytöstapoja ja vaadi niitä lempeästi kun pahin vaihe ohi ja selitä miksi. Esim. kiittäminen TAI moikkaaminen tavoitteeksi. Suosittelen myös harrastusta tai kerhoa, jolloin on hieman harjoitellut ennen koulunaloitusta.

Minulla ei ole kokemusta ujon lapsen kasvattamista mutta olin itse ujo lapsi. Jälkeenpäin ajatellen olisi hyvä, että kasvattaville aikuisille mainitaan lapsen olevan temperamentiltaan hitaasti lämpenevä uusissa sosiaalisissa ympäristöissä. Pitäisi ehkäistä se, että lapselle tulee jatkuvasti epäonnistumisen ja kelpaamattomuuden kokemuksia eli että hänen käyttäytymistään ja eleitään tulkitaan väärin.

Nykyään onneksi ollaan tietoisempia ja avoimempia tiedolle erilaisista temperamenteista kuin 80-luvulla.

Ja vaikka ap. tämän varmaan tietää, niin omien kokemusteni perusteella sanon, että sekin on tärkeää, että lasta ei pakoteta tilanteisiin, joihin hän ei ole valmis tai joihin häntä pelottaa mennä. Jos lapsen vain sysää tilanteeseen, jota hän arastelee, siinä voi pahimmillaan käydä niin että hän lamaantuu eikä esim. kommunikoi ollenkaan ja saa taas kummastelua osakseen. Minulla oli lapsena joitain hyvää tarkoittavia sukulaisia ja naapureita, jotka yrittivät karaista minua, ja sitten kävi noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo lähtee kasvatuksesta. Oletteko opastaneet lasta miten käyttäydytään, että ei saa kääntää katsetta pois.

Jos ette komenna lasta niin eihän silloin opi käytöstapoja. Naapuritalossa asuu venäläinen perhe. Ne lapset tulee sieltä talosta jonossa selät suorana. Osaavat tervehtiä ja pitää ovea auki.

Voiko noin tietämätöntä ihmistä olla olemassakaan?

Voi

Minulla arka 6v, on sitä ollut aina ja tulee varmaankin aina olemaan. Itse olen myös ollut ujo, nytkään en ole sosiaalisemmasta päästä, mutta ihan pärjäävä.

Meillä on lasta viety kylään, kerhoihin ja harrastuksiin. Päiväkodissakin on ollut jo 4 vuotta. Hänellä on useita hyviä ystäviä, mutta en taatusti mene porukoihin, jos ei kunnolla tunne. On miellyttävää seuraa ja ihan pidetty leikkikaveri. Harrastukset jne. saattaa jännittää alussa, mutta on sitten hyvin mukana loppujen lopuksi.

Päiväkodissa on oltu aina ymmärtäväisiä mutta sen yhden kammottavan kohtasi, joka piti 3v lasta jotakuinkin autistisena kun ei lähtenyt pihalla spontaanisti isompien lasten hippaleikkiin mukaan.

Tämähän on aika pitkälle geneettistä. Omat vanhempani olivat myös aika ujoja ihmisiä. Lapsen kanssa on elänyt koko ajan samassa kodissa hänen velipuolensa joka on taas liiankin sosiaalinen. Tuppautuu joka paikkaan. Sama malli ja ympäristö heillä on ollut.