Olen 29 ja tuntuu että elämä on jo ohi

Huonolta vaikuttaa..

Täällä toinen ahdistunut 29v! Oon tajunnut, että olen vaan liian tyhmä korkeakouluttamaan itseäni. Töitä ei löydy kun pätkiä silloin tällöin. Parisuhde on mutta ero on luultavasti tulossa, koska meillä on miehen kanssa niin erilaiset elämänarvot ja tavat. Oon ollut masentunut lapsesta lähtien. 

En näe tulevaisuudessa mitään hyvää.

Tuo on vain omaa itsesäälissä rypemistä. Minä muutin sinun ikäisenäsi ulkomaille, näin maailmaa, sain uusia kokemuksia, ystäviä ja löysin vaimon. Vielä nyt, viisikymppisenä elämässäni on jatkuvasti uusia mahdollisuuksia ja onnenkokemuksia. 

Miksi sinulla ei olisi?

Olen vähän alle viiskymppinen ja mun elämä on vasta puolivälissä.

Voi prkl.

Ihan hyvin voit vielä pyrkiä teatterikorkeakouluun. On sinne hakenut sinua vanhempiakin. Näyttelijän työhön ei ole ikärajaa :)

Minä olen 30v vakavasti masentunut ja pahasti sisäilmaongelmainen. Myös hajusteet oireiluttaa. Muuten menee yhtä paskasti ku sulla. Ole iloinen, jos kykenet olemaan sisätiloissa ja kestät hajusteita. Vielä on mahiksia masennuksesta huolimatta!

Ps. Ikä on vain numero. Itselläni kaksi amk-tutkintoa. Juuri hain kolmanteen, tee sinäkin etänä?

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen ahdistunut 29v! Oon tajunnut, että olen vaan liian tyhmä korkeakouluttamaan itseäni. Töitä ei löydy kun pätkiä silloin tällöin. Parisuhde on mutta ero on luultavasti tulossa, koska meillä on miehen kanssa niin erilaiset elämänarvot ja tavat. Oon ollut masentunut lapsesta lähtien. 

En näe tulevaisuudessa mitään hyvää.

Samoja ajatuksia. Tai en tiedä olenko liian tyhmä, mutta aikaansaamaton. Lisäksi pääsykokeet tuntuvat rakettitieteeltä... :(

Joka vuosi yliopistossa aloittaa sun ikäisiä. Ei niitä ainakaan mun opiskeluaikoina pidetty mitenkään säälittävinä, vaikka ehkä ne siitä villeimmästä biletyksestä olivat vähän sivussa. (Käsitin, että omasta tahdostaan.)

Harva meistä tietää nuorena mitä tekee elämällään :) Ei ne lapsuudenhaaveet monellakaan toteudu. Olet oikeastaan todella nuori ja jos vain otat itseäsi niskasta kiinni, voit saavuttaa vaikka mitä. (jopa päästä miljonääriksi:D)

Huonosti voiva 47v?

Hah, lapset kriiseilee.

M40.

Entä jos lopettaisit kumppaninetsinnän ja hakisit sinne kouluun mihin haluaisit. Jos vaikka opintojen kautta löytäisit kumppanin? ;)

Haaveista totta kirjoitti:

Tuo on vain omaa itsesäälissä rypemistä. Minä muutin sinun ikäisenäsi ulkomaille, näin maailmaa, sain uusia kokemuksia, ystäviä ja löysin vaimon. Vielä nyt, viisikymppisenä elämässäni on jatkuvasti uusia mahdollisuuksia ja onnenkokemuksia. 

Miksi sinulla ei olisi?

Oletan että olet mies. Miksipä ei elämässäsi olisikin jatkuvasti uusia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia?

Varsinkin jos olet vielä valkoinen eli kantasuomalaisen näköinen.

Että juu, olet etuoikeutettu, tajuamme. 

Elämä ohi vaikka oma aikuinen elämäsi on vasta alkanut? :D

No ei täällä mene sen vahvemmin. Avioero samanikäisenä ja jäin kolmen lapsen yh:ksi. Ja vain yksi tutkinto alla jota vihaan: olen merkonomi.

Harva on päässyt unelma-ammattiinsa. Minäkin halusin arkkitehdiksi, muttei ollut taiteellisia lahjoja. Sitten halusin diplomi-insinööriksi, mutten ollut matikassa tarpeeksi hyvä. 90-luvun lamassa hakijamäärät lisääntyivät niin paljon, etten päässyt edes insinööriksi opiskelemaan. Pääsin kuitenkin lopulta lukemaan rakennusmestariksi. Nyt teen töitä insinöörien ja diplomi-insinöörien kanssa samalla palkalla.

Oikeastaan mitään muuta ongelmaa ei ole kuin asenteesi. Olet vielä nuori ja mahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat. Vain sinä olet itsesi esteenä, ei kukaan muu!

Mustakin tuntuu että elämä on ohi ja oon 26 :( huonossa parisuhteessa ja paskassa ammatissa mutta ei oo varaa opiskella muutakaan

Entä jos aloittaisit jollain harrastelijanäyttelijäkurssilla ? Voisit jo ensi kesänä olla kesäteattereiden estradeilla.

Voi ap, olet vielä hirvittävän nuori. Jos nyt jo uppoat tuollaiseen ajatusmaailmaan, niin millaista elämäsi onkaan 40-vuotiaana? Tai 60-vuotiaana? Nykypäivänä kenenkään elämä ei ole kiveen hakattu ja yhä vanhempi pyrkii opiskelemaan tai vaihtaa alaa, jopa sinua 20 vuotta vanhemmat henkilöt. Näyttelijäntyö ei varsinkaan ole sidoksissa ikään, vaan rooleja löytyy sekä teatterin että tv:n puolella kaikenikäisille! Kansan- ja työväenopistot tarjoavat hurjasti näyttelemiseen ja itseilmaisuun liittyviä kursseja, suosittelen kurkkaamaan ainakin imonet.fi, jos asut Pääkaupunkiseudulla. Itse aloitin klassisen laulun harrastamisen tosissani 27-vuotiaana ja olen muutaman vuoden sisään päässyt näyttelemään useammassa eri musikaalissa :) Rohkaistu yrittämään ap, kaikki polut on vielä avoinna!