Ootko ikäistäsi rupsahtaneempi vai paremmin säilynyt?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä meidän pitäisi mennä toimistolle?

Mee ny vaikka etätyö- ketjuun siitä.

Näytän mielestäni ihan ikäiseltäni. Minulla on aina ollut rasvainen iho joka on näköjään suojannut ryppyyntymiseltä tähän asti ainakin.

Moni kyllä sanoi ettei uskoisi että olen 40-vuotias mutta nämä tilanteet on usein kun olen laittautunut. Viimeksi joku veikkasi iäkseni 32 vuotta.

Mutta olen vähän ylipainoinen ja kiva kaksari löytyy, naama on valahtanut jo alaspäin. Koen olevani jopa normaalia rupsahtaneempi ajoittain ja välillä kauhistun kun näen ikätovereitani, osassa ikä näkyy jo paljon.

Olen kyllä urheilullinen, ryhti on hyvä ja ehkä hieman lihaksikas vartalo, vyötärö on hoikka, allit kuitenkin roikkuu ja reisien nahka on löysä.

En tiedä ja onko sillä väliä.

Rupsahtanut omasta mielestäni. Osaan kylläkin meikata niin, että näytän nuoremmalta. Ilman meikkiä ihan vanha akka. Sen jälkeen kun aloitin Pilateksen ja joogan, vartalosta on tullut jotenkin sutjakampi, vaikken ole laihtunut. Pelkkää vartaloa katsomalla joku voisi luulla nuoremmaksi.

Näytän ikäiseltäni tai hitusen nuoremmalta. Mulla on lievä akne, se hämää joskus joitakin luulemaan mua nuoremmaksi kuin olen... Mieluummin kuitenkin olisin finnitön ja vähän vanhemman näköinen, kuin näppynaamateinin näköinen :D

N30

Minä olen jostain syystä kuulemma aina näyttänyt ikäistäni vanhemmalta. Ilmeisesti kasvonpiirteet vaan ovat sellaiset vaikka en ole rypistynyt tai mitään sellaista. Ainoastaan yksi ihminen on veikannut minua nuoremmaksi kuin mitä olen, ja sekin yritti vain iskeä minua.

29-vee

Luullaan aina nuoremmaksi kuin olen eli en ainakaan pahasti rupsahtanut.

Voi herran jee, törmäsin juuri somessa mieheen johon olin ihastunut yläasteella, 28 vuotta sitten (toinen herran jee, voiko siitä olla niin kauan 😱).

Ensin luulin että olen erehtynyt henkilöstä, harvinainen nimi mutta tyyppi näytti 6-kymppisestä, kuin Remu muutama vuosi sitten. Pienellä tutkimisella selvisi että kyllä, sama mies.

Omiin urheilijapiireihini kuuluvat, entiset luokkatoverini taas menisivät helposti kolmekymppisestä. Omaa nuorekkuuttani en lähde arvioimaan mutta kyllä tässä iässä elämäntavat alkavat tehdä aika isoa eroa samanikäisten ihmisten välille!

N40

Näytän kuulemma parikymppiseltä (lomamatkalla pari vuotta sitten matkatoveri ihmetteli että pidänkö välivuotta opiskeluista vai onko ne jo loppuneet siltä lukukaudelta, tämä tapahtui siis toukokuussa). Oikeasti olen vähän alle 40v. Ei ryppyjä tai harmaata hiuksissa (pikkuveljellä on ollut harmaata jo 30v)

Hyvät geenit, en tupakoi tai juo alkoholia. 90v isoäiti näyttää hädin tuskin 70v ja 60v äiti näyttää 40v.

Paljon täällä on kommentteja, miten heitä luullaan nuoremmiksi. Missä te tapaatte näitä ikäarvuuttelijoita, itselle ei ole tullut yhtäkään vastaan, ikää 40v.

Riippuu keneltä kysyy.

N48

Olen 29v ja näytän naamastani ikäistäni vanhemmalta. Syynä luultavasti stressi, univelka, tupakointi (vähäinen, mutta silti) ja liiallinen sokerin syöminen. Kropan puolesta näytän mielestäni oman ikäiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Paljon täällä on kommentteja, miten heitä luullaan nuoremmiksi. Missä te tapaatte näitä ikäarvuuttelijoita, itselle ei ole tullut yhtäkään vastaan, ikää 40v.

Eli kertoo ainoastaan siitä että näytät ikäistäsi vanhemmalta.

Näytän vanhemmalta. Vielä pari vuotta sitten näytin ikäistäni paljon nuoremmalta. Sitten täytin 40v ja tapahtui suuri rupsahdus ja päälle vielä kolme isoa surua elämässä lyhyen ajan sisällä. Leuan alla on hirveä ryppyinen heltta ja kaulassa muutenkin sellaista silkkipaperi-ihoa, nenästä suupieliin syvät juonteet ja suupielet valuu alaspäin. Hiukset ohentuneet. Viimeksi tänään kirjaimellisesti itkin kun katsoin itseäni peilistä, en vain tunnista itseäni. Tunnen itseni rumaksi.

Haluaisin mennä ottamaan jotain pistoshoitoja tms, ennen väheksyin naisia jotka turvautuivat kauneuskirurgiaan ja botoxiin ja saarnasin vanhenemisen/itsensä hyväksymisen puolesta.

Asun toisessa maassa, minulta on tosi usein kysytty muutinko opiskelujen perässä. Ihmiset vaikuttavat aidosti hämmästyneiltä kun kuulevat ikäni. Muutama vuosi sitten esittelin itseni ja sanoin ikäni 36, ja yksi ei kuullut kunnolla ja kysyi "26?". Ei ole ihan oikeasti ryppyjä eikä värimuutoksia edes käsissä, ei edes kirkkaassa päivänvalossa tutkittuna - kiitos rasvainen iho ja aurinkosuojaus. Kroppa on 20v nuoremman - kiitos lapsettomuuden ja liikunnan, ja tasaisena pysyneen painon. Väitän että menisin täysin kyseenalaistamatta 35- vuotiaasta, ja ehkä hämärässä 3-kymppisestä.

Ja olen siis oikeasti 40...

Numero 75

Nuoremmalta. Syynä oletettavasti lapsettomuus (eli hyvät yöunet eikä raskaus ole pilannut kroppaa) ja päihteettömyys, normaali paino jne. Ja missä tilanteissa tämä tulee esiin, no missä vaan jossa ikä mainitaan muiden kuullen, niin muut reagoi että anteeksi mitä, luulin paljon nuoremmaksi. Olen 37. 

24 ja rypytön. Ikäiseni ovat valtaosin hyvin säilyneitä, joten vertailu laajasti hukkuu marginaaliin. Osalla ikäisistäni olen kyllä havainnut esim. syviä otsaryppyjä (vaakasuuntaisia).

Aika nuorta porukkaa.

Kun 5-kymmentä mittarissa niin se rupsahdus tapahtuu.

Naisille varsinkin.

Näytän varmaan ikäiseltäni.

Vierailija kirjoitti:

Paljon täällä on kommentteja, miten heitä luullaan nuoremmiksi. Missä te tapaatte näitä ikäarvuuttelijoita, itselle ei ole tullut yhtäkään vastaan, ikää 40v.

Hiljattain yhdessä ryhmässä minusta taivasteltiin, kuinka paikalle saapuu aina vain nuorempia. Mutta olen melko varmasti jopa vanhempi kuin ne muut, joihin minua vertasivat.

Vierailija kirjoitti:

Paljon täällä on kommentteja, miten heitä luullaan nuoremmiksi. Missä te tapaatte näitä ikäarvuuttelijoita, itselle ei ole tullut yhtäkään vastaan, ikää 40v.

Kun olen kertonut vanhimman lapseni iän, on ihmetelty, miten sulla voi olla niin vanha lapsi. Olen kuitenkin ollut 25 jo hänet saadessani, en mikään teiniäiti. Kuopuksen taas sain nelikymppisenä ja kun hän aloitti päiväkodissa (ja tuli puhetta siitä esikoisesta), hoitaja sanoi että luuli paljon nuoremmaksi.

Aika paljon ikäarvioista liittyy varmaan kontekstiinkin. Silloin, kun liikkuu kaksin pienen lapsen kanssa, tulee helpommin tulkituksi vaikkapa 30-35-vuotiaaksi kuin yli 40-vuotiaaksi. Ja tyyli tietenkin vaikuttaa. Jos kurvaisin viittä vaille viisi päiväkodille kalliin näköisellä autolla ja kiirehtisin jakkupuvussa hakemaan lapsen, varmaan arvioitaisiin vanhemmaksi kuin farkuissa ja lenkkareissa lasta rattaissa työntämässä. Olen myös opiskellut aikuisiällä ja pyörinyt silloin ympäristöissä, joissa todennäköisemmin törmäisi nuorempiin.