Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet eivät ole kiinnostuneita naispuolisista insinööreistä parisuhdemielessä?
05.06.2020 |
Olen insinööri ja IT-alalla töissä. Joskus miehet tekevät aloitteita ilmeisesti ulkoisen olemukseni (olen naisellisen näköinen) perusteella, mutta työpaikkani ja koulutukseni on niin paha turn-off heille, että mukavasti alkanut kommunikointi ja chattaily jäävät yleensä siihen, kun vastaan heidän kysymykseensä siitä, mitä teen työkseni ja/tai mitä olen opiskellut.
Voi toki olla niinkin, että muutenkin juttelen liian asiallisesti ja järkevästi, mikä voi olla tylsää miesten näkökulmasta. En osaa flirttailla oikein ja suhtaudun miehiin kuten "vertaisiini". Mikä tuohon dissaamiseen on oikeasti syynä ja mitä kohdallani olisi sille tehtävissä? Pitääkö peittää "nolo" taustani tai jopa valehdella asiasta miehille?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Ilmiö on totta, tinderissä tulee paljon matchejä, jos profiilista ei näe koulutustani (DI). Muutoin samalla profiililla, mutta koulutustieto näkyvissä, tulee ehkä viidesosa matchejä siitä mitä ilman koulutustietoa. Eli kyse ei ole ainakaan pelkästään siitä, että vaikuttaisit kuivalta keskusteluissa, vaan jo puhtaasti tieto insinöörihommista pelottaa ison osan miehistä pois.
Tietysti se toimii näin. Jokainen lisätieto karsii matcheja, mutta samalla matchit ovat laadullisesti parempia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla on ehkä jonkinlainen kilpailuhalu ja besserwisseröinti päällä puolituttujen ja vieraampien ihmisten seurassa. Siksi kirjoitan chatissakin tosi muodollista kieltä ja olen tarkka kaikista faktoista ja jään niihin vähän jumiin epämuodollisessakin keskustelussa.
Taas vastasit omaan kysymykseesi.
Onko se tosiaan niin ärsyttävää? 😮 Miten voisin "feikata" olevani rennompi? "Fake it until you make it" -periaate vois toimia.
Huono itsetunto?
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa mennä irkkiin. Saat privan täyteen viestejä miehiltä. Juttu on katsos siinä, että insinöörinaisista pitävät miehet (joita on oikeasti tosi paljon) eivät yleensä oikeassa elämässä ole aloitteellisia kenellekään.
Onkohan kanava #42 vielä hengissä? Siellä törmäsin mieheeni vuonna 1999, nyt jo 20 vuotta naimisissa.
Minäkin suosittelisin irkkiä sen perusteella, että nörtit tuntuvat käyttävän sitä. Uskoisin, että sieltä löytyy helpommin niitä, joille IT-ala ei ole ongelma, kun itsekin ovat sillä alalla.
Kyllä DI naisilla on ollut vientiä. Itse löysin mieheni jo opiskeluaikoina.
Myönnän, että minulla on insinööreistä omat ennakkoluuloni. Haluan kumppanikseni herkän, taiteellisen ja hedonistisen naisen, ja jotenkaan en osaa edes kuvitella insinööriä, jolta nuo ominaisuudet löytyisivät.
Flirttailun puute ja liika kaverillisuus ("yksi jätkistä"-kommunikaatiotyyli) ovat myös sellaisia juttuja, jotka eivät varsinaisesti lisää todennäköisyyttä detailuun. En myöskään voi sietää kilpailuhenkisiä ja yliasiallisia ihmisiä. Huumoria ja iloa täytyy olla, jotta kiinnostun.
Tässä nyt muutama hajamiete yhdeltä mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi kyllä mutta kiinnostako sinua insinöörinaisema metalliduunari?
M33
Vierailija kirjoitti:
Ja Mensan jäsenyyden maininta on totaalinen turn-off kummallakin sukupuolella. En kestä onttoa itsekehua ja ylimielisyyttä.
Samaa mieltä. Kyllä se älykkyys tulee esiin keskusteluissa muutenkin, kun tutustutaan. Tuota Mensan jäsenyyttä ei todellakaan kannata mainita. Enemmänkin se on sellainen asia mikä on hyvä tiedostaa, että voi olla ongelma löytää älyllisesti oman tasoistaan kumppania, tai edes riittävän lähellä olevaa.
Tuo faktoihin jumittuminen on hieman asperger-piirteistä. Itselläni on sitä samaa, vaikken asperger olekaan. Se on ärsyttävä ominaisuus, kun kokee tarvetta korjata virheet yksityiskohdissa. Siinä menee moni hyvä hauska juttu pilalle kun alkaa liikaa korjailemaan.
Ap:n pitäisi nyt ennen kaikkea löytää mies, jolle älykäs nainen ei ole ongelma, vaan pikemminkin mahtava juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovathan ne :D Mikä siinä onkin, että tuntuu, että jokainen kohdattu mies kiinnostuu ja yrittää? Into kiiltää silmissä, kun saavat tietää, mikä olen koulutukseltani ja mitä teen työkseni.
T. ICT-insinööri
Osalla miesinsinörejä on niin huono asiantuntemus omasta alastaan että häpeävät sitä alan naisten edessä. Miehet lukevat insinööreiksi usein siksi etteivät tiedä mitä alkaisi opiskella, mutta tekniset vehkeet ovat aina kiinnostaneet. Moni mies sopisi paremmin vaikka kokiksi mutta valitsee mielummin turvallisen teknisen alan. Ongelmia tulee sitten jos osoittautuu että on huono matikassa ja luonnontieteissä, ja pusketaan opinnot loppuun vaikka väkisin. Nainen ei lähde lukemaan insinööriksi ellei tiedä että on hyvä matikassa, fysiikassa ja kemiassa, ja siksi he pärjäävät myös työurallaan usein miehiä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n pitäisi nyt ennen kaikkea löytää mies, jolle älykäs nainen ei ole ongelma, vaan pikemminkin mahtava juttu!
Älykkyys ei ole kenellekään miehelle itseisarvoinen ominaisuus. Oleellsita on se, mitä älykkyydellä tekee. Esimerkiksi terävä nokkeluus, kielellinen ilmaisukyky, hyvät keskustelutaidot ja kyky ottaa haltuun uusia asioita ovat esimerkkejä älykkyyden mahdollistamista asioista, joita mies voi pitää arvokkaana. Sen sijaan besserwisseröinti ja detaljien jankkaaminen ovat turn-offeja sellaisellekin miehelle, jolle kumppanin älykkyys on välttämätön juttu.
Hassu kysymys. Mulla on päinvastainen tilanne, eli olen mies hyvin naisvaltaisella alalla. Olisi silti mielestäni kummallista avata ketju, jossa kysyisin mikseivät naiset ole kiinnostuneita sosiaalialalla olevasta miehestä.
Silloinhan minä luokittelisin itseni ennen kaikkea ammattini edustajaksi enkä omaksi itsekseni. Eli näkisin itseni vain sen kautta mitä teen työkseni. Samalla tekisin oletuksen, että kaikkia ammattikuntani edustajia koskevat samat asiat kuin minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassu kysymys. Mulla on päinvastainen tilanne, eli olen mies hyvin naisvaltaisella alalla. Olisi silti mielestäni kummallista avata ketju, jossa kysyisin mikseivät naiset ole kiinnostuneita sosiaalialalla olevasta miehestä.
Silloinhan minä luokittelisin itseni ennen kaikkea ammattini edustajaksi enkä omaksi itsekseni. Eli näkisin itseni vain sen kautta mitä teen työkseni. Samalla tekisin oletuksen, että kaikkia ammattikuntani edustajia koskevat samat asiat kuin minua.
Olet sinänsä ihan oikeassa siinä, ettei itseään kannata määritellä ammatin kautta. Luulen kuitenkin, että jos tekisit A/B-testausta kahdella muuten identtisellä deittiprofiililla, joista toisessa kerrot olevasi sosiaalialalla (nimike mainiten) ja toisessa et, jälkimmäinen menestyisi paremmin. Oletukset "väärän sukupuolen" ammattisissa toimivista ihmisistä ovat ihan oikea deittimahdollisuuksiin vaikuttava voima.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä DI naisilla on ollut vientiä. Itse löysin mieheni jo opiskeluaikoina.
Opiskeluaikoina varmaan luontevammin tulee sellaista luontevaa yhdessäoloa, jossa pääsee tutustumaan toisiin vähän paremmin kuin jollain jäykillä treffeillä.
Oma tyttäreni kävi nörttilukion, jossa opiskellaan sisäoppilaitostyylisesti aamusta iltaan ja nukutaankin koululla. Siellä siis oikeasti tutustuu kunnolla niihin koulukavereihin ja myös vuotta vanhempiin ja nuorempiin. Tyttöjä on paljon vähemmän kuin poikia ja melkein kaikki tytöt pariutuvat lukion aikana. On ihan poikkeus, jos joku tyttö selviää sinkkuna lukiosta ulos.
Mutta ihmettelen kyllä sitäkin, ettei IT-alalla työskennellessä muka miestä löydy? Mieheni työpaikalla on noin 70 työntekijää ja pari sihteeriä päälle. Näistä 70 koodaajasta vain yksi on nainen. Jos hänellä olisi tarvetta pariutumiseen, niin ei luulisi olevan vaikea juttu vähän tutustua niihin saman työpaikan ihmisiin vaikka kahvinkeittimen äärellä? Tai lyöttäytyä jonkun lounasseurueen mukaan, kun lähtevät ulos syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ei ole kenellekään miehelle itseisarvoinen ominaisuus. Oleellsita on se, mitä älykkyydellä tekee. Esimerkiksi terävä nokkeluus, kielellinen ilmaisukyky, hyvät keskustelutaidot ja kyky ottaa haltuun uusia asioita ovat esimerkkejä älykkyyden mahdollistamista asioista, joita mies voi pitää arvokkaana. Sen sijaan besserwisseröinti ja detaljien jankkaaminen ovat turn-offeja sellaisellekin miehelle, jolle kumppanin älykkyys on välttämätön juttu.
Tämä on tietenkin totta. Taisin muotoilla hieman huonosti, kun tarkoitin että nyt tarvitaan sellaista miestä, joka ei koe älykästä naista uhkaavana. Monelle miehelle on vaikea pala, jos huomaa naisen olevan itseä älykkäämpi, saati jos nainen pärjää töissä ja tienaa hyvin.
Tosikkamaisuus ja huono itsentunto on turn off piirteitä niin miehissä kuin naisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ei ole kenellekään miehelle itseisarvoinen ominaisuus. Oleellsita on se, mitä älykkyydellä tekee. Esimerkiksi terävä nokkeluus, kielellinen ilmaisukyky, hyvät keskustelutaidot ja kyky ottaa haltuun uusia asioita ovat esimerkkejä älykkyyden mahdollistamista asioista, joita mies voi pitää arvokkaana. Sen sijaan besserwisseröinti ja detaljien jankkaaminen ovat turn-offeja sellaisellekin miehelle, jolle kumppanin älykkyys on välttämätön juttu.
Tämä on tietenkin totta. Taisin muotoilla hieman huonosti, kun tarkoitin että nyt tarvitaan sellaista miestä, joka ei koe älykästä naista uhkaavana. Monelle miehelle on vaikea pala, jos huomaa naisen olevan itseä älykkäämpi, saati jos nainen pärjää töissä ja tienaa hyvin.
Joo, totta kyllä. Mutta kyllä AP on aika hyvällä itsetietoisuudella jo tuonut esiin niitä asioita, jotka todennäköisemmin seisovat hänen ja miesmenestyksen välissä. Suurin osa miehistä ei oikeasti pelkää älykkäitä naisia, jotka osaavat tehdä insinöörintöitä hyvin, mutta kuivakan asiallinen ja täysin flirtitön nainen on vaikea lähestyttävä monelle sellaisellekin, joka voisi olla muuten kiinnostunut.
DI Sukulaiasnainen löysi miehen nuorena, teki pari lasta opiskeluaikana ja on nyt kansainvälisissä tehtävissä. Mies näyttää,edelleen olevan kiinnostunut. DI myös hän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu kysymys. Mulla on päinvastainen tilanne, eli olen mies hyvin naisvaltaisella alalla. Olisi silti mielestäni kummallista avata ketju, jossa kysyisin mikseivät naiset ole kiinnostuneita sosiaalialalla olevasta miehestä.
Silloinhan minä luokittelisin itseni ennen kaikkea ammattini edustajaksi enkä omaksi itsekseni. Eli näkisin itseni vain sen kautta mitä teen työkseni. Samalla tekisin oletuksen, että kaikkia ammattikuntani edustajia koskevat samat asiat kuin minua.
Olet sinänsä ihan oikeassa siinä, ettei itseään kannata määritellä ammatin kautta. Luulen kuitenkin, että jos tekisit A/B-testausta kahdella muuten identtisellä deittiprofiililla, joista toisessa kerrot olevasi sosiaalialalla (nimike mainiten) ja toisessa et, jälkimmäinen menestyisi paremmin. Oletukset "väärän sukupuolen" ammattisissa toimivista ihmisistä ovat ihan oikea deittimahdollisuuksiin vaikuttava voima.
Tämä on varmasti totta. Tiedän omastakin kokemuksesta jo sen, että ainakin osalla naisista on ennakkoluuloja, jotka perustuvat jo ammattikuntaan. Olen kuullut esimerkiksi yleistyksiä siitä, millaisia sosiaalialalla olevat miehet ovat ja miksi he eivät ole yhtä kiinnostavia kuin esim. lääkärimiehet. Ne luokittelut ovat aina tuntuneet huvittavilta, koska meitä alan miehiäkin on moneen junaan.
Mutta samaa logiikkaa noudattaen on yhtä lailla mahdollista, että joku menettäisi kiinnostuksensa ap:hen ammatin kuultuaan, mutta toisaalta haluaisin uskoa, että enemmistö ei kuitenkaan toimisi niin.
Ilmiö on totta, tinderissä tulee paljon matchejä, jos profiilista ei näe koulutustani (DI). Muutoin samalla profiililla, mutta koulutustieto näkyvissä, tulee ehkä viidesosa matchejä siitä mitä ilman koulutustietoa. Eli kyse ei ole ainakaan pelkästään siitä, että vaikuttaisit kuivalta keskusteluissa, vaan jo puhtaasti tieto insinöörihommista pelottaa ison osan miehistä pois.