Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet eivät ole kiinnostuneita naispuolisista insinööreistä parisuhdemielessä?
05.06.2020 |
Olen insinööri ja IT-alalla töissä. Joskus miehet tekevät aloitteita ilmeisesti ulkoisen olemukseni (olen naisellisen näköinen) perusteella, mutta työpaikkani ja koulutukseni on niin paha turn-off heille, että mukavasti alkanut kommunikointi ja chattaily jäävät yleensä siihen, kun vastaan heidän kysymykseensä siitä, mitä teen työkseni ja/tai mitä olen opiskellut.
Voi toki olla niinkin, että muutenkin juttelen liian asiallisesti ja järkevästi, mikä voi olla tylsää miesten näkökulmasta. En osaa flirttailla oikein ja suhtaudun miehiin kuten "vertaisiini". Mikä tuohon dissaamiseen on oikeasti syynä ja mitä kohdallani olisi sille tehtävissä? Pitääkö peittää "nolo" taustani tai jopa valehdella asiasta miehille?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu kysymys. Mulla on päinvastainen tilanne, eli olen mies hyvin naisvaltaisella alalla. Olisi silti mielestäni kummallista avata ketju, jossa kysyisin mikseivät naiset ole kiinnostuneita sosiaalialalla olevasta miehestä.
Silloinhan minä luokittelisin itseni ennen kaikkea ammattini edustajaksi enkä omaksi itsekseni. Eli näkisin itseni vain sen kautta mitä teen työkseni. Samalla tekisin oletuksen, että kaikkia ammattikuntani edustajia koskevat samat asiat kuin minua.
Olet sinänsä ihan oikeassa siinä, ettei itseään kannata määritellä ammatin kautta. Luulen kuitenkin, että jos tekisit A/B-testausta kahdella muuten identtisellä deittiprofiililla, joista toisessa kerrot olevasi sosiaalialalla (nimike mainiten) ja toisessa et, jälkimmäinen menestyisi paremmin. Oletukset "väärän sukupuolen" ammattisissa toimivista ihmisistä ovat ihan oikea deittimahdollisuuksiin vaikuttava voima.
Eroa olisi varmaan suoraan matchien määrässä mutta ei välttämättä siinä miten todennäköisesti saat sitten niiden kanssa aikaan parisuhteen. Ihminen ei muutu ihmisenä sillä, kertooko ammattinsa vai ei. Ja ihmiseen kuitenkin ihastutaan lopulta sen kokonaisuuden takia.
Pointtina kuitenkin, ettet koskaan saa mahdollisuutta tutustua ihmisenä niihin, jotka heti torjuvat sinut omien alavalintaasi liittyvien oletusten ja stereorypioiden vuoksi vaikka olisivat muuten sinulle sopivia. Jos muutenkin tapaat kiinnostavia ihmisiä harvakseltaan, voivat tällaiset ennakko-oletukset ja niistä johtuvat torjunnat hyvinkin tuplata sen ajan, joka sinulta kestää saada parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naiset vielä current yearinakin kuvittelevat koulutuksensa olevan miehiä kiinnostava asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla on ehkä jonkinlainen kilpailuhalu ja besserwisseröinti päällä puolituttujen ja vieraampien ihmisten seurassa. Siksi kirjoitan chatissakin tosi muodollista kieltä ja olen tarkka kaikista faktoista ja jään niihin vähän jumiin epämuodollisessakin keskustelussa.
Taas vastasit omaan kysymykseesi.
Onko se tosiaan niin ärsyttävää? 😮 Miten voisin "feikata" olevani rennompi? "Fake it until you make it" -periaate vois toimia.
Rentoutta ei tarvitse alkaa feikata, ole oma asiallinen itsesi. Sen sijaan besserwisseröinnistä ja kilpailunhalusta voisit yrittää päästä eroon, koska ne ovat molemmat piirteitä, joista ihmiset eivät yleisesti ottaen pidä. Eivät kumppaniehdokkaissa kuten eivät ystävissäänkään. En itsekään haluaisi tutustua ihmiseen, joka takertuu joka sanaani, korjaa alentuvasti mielestään kömpelöitä ilmaisujani tai alkaa inttää ja jankata jostain sivulauseessa heitetystä kielikuvasta. Asiallisen ja asiakeskeisen ihmisen kanssa sen sijaan keskustelen mielelläni ja voisin tällaisesta kiinnostua myös romanttisessa mielessä.
Täysin samaa mieltä. Mielestäni besserwisseröinti kertoo enemmän sosiaalisen pelisilmän puutteesta ja että henkilöllä on päässään paljon nippelitietoa kuin älykkyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu kysymys. Mulla on päinvastainen tilanne, eli olen mies hyvin naisvaltaisella alalla. Olisi silti mielestäni kummallista avata ketju, jossa kysyisin mikseivät naiset ole kiinnostuneita sosiaalialalla olevasta miehestä.
Silloinhan minä luokittelisin itseni ennen kaikkea ammattini edustajaksi enkä omaksi itsekseni. Eli näkisin itseni vain sen kautta mitä teen työkseni. Samalla tekisin oletuksen, että kaikkia ammattikuntani edustajia koskevat samat asiat kuin minua.
Olet sinänsä ihan oikeassa siinä, ettei itseään kannata määritellä ammatin kautta. Luulen kuitenkin, että jos tekisit A/B-testausta kahdella muuten identtisellä deittiprofiililla, joista toisessa kerrot olevasi sosiaalialalla (nimike mainiten) ja toisessa et, jälkimmäinen menestyisi paremmin. Oletukset "väärän sukupuolen" ammattisissa toimivista ihmisistä ovat ihan oikea deittimahdollisuuksiin vaikuttava voima.
Eroa olisi varmaan suoraan matchien määrässä mutta ei välttämättä siinä miten todennäköisesti saat sitten niiden kanssa aikaan parisuhteen. Ihminen ei muutu ihmisenä sillä, kertooko ammattinsa vai ei. Ja ihmiseen kuitenkin ihastutaan lopulta sen kokonaisuuden takia.
Pointtina kuitenkin, ettet koskaan saa mahdollisuutta tutustua ihmisenä niihin, jotka heti torjuvat sinut omien alavalintaasi liittyvien oletusten ja stereorypioiden vuoksi vaikka olisivat muuten sinulle sopivia. Jos muutenkin tapaat kiinnostavia ihmisiä harvakseltaan, voivat tällaiset ennakko-oletukset ja niistä johtuvat torjunnat hyvinkin tuplata sen ajan, joka sinulta kestää saada parisuhde.
Parisuhteissa ei kuitenkaan ratkaise määrä tai sen saamisen nopeus vaan suhteen laatu. Jos joku valitsee sinut kaikista ennakkoluuloista huolimatta, se suhde on suurella todennäköisyydellä paljon parempi kuin se jossa siihen suhteeseen on rynnätty kun toinen on ollut jossain kauhean kiinnostavassa ammatissa.
Yleensäkin pariutumisessa painotetaan nykyään ihan liikaa määrää ja matcheja ikäänkuin ne olisivat joku hyvän seuraelämän merkki sinänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla on ehkä jonkinlainen kilpailuhalu ja besserwisseröinti päällä puolituttujen ja vieraampien ihmisten seurassa. Siksi kirjoitan chatissakin tosi muodollista kieltä ja olen tarkka kaikista faktoista ja jään niihin vähän jumiin epämuodollisessakin keskustelussa.
Taas vastasit omaan kysymykseesi.
Onko se tosiaan niin ärsyttävää? 😮 Miten voisin "feikata" olevani rennompi? "Fake it until you make it" -periaate vois toimia.
Rentoutta ei tarvitse alkaa feikata, ole oma asiallinen itsesi. Sen sijaan besserwisseröinnistä ja kilpailunhalusta voisit yrittää päästä eroon, koska ne ovat molemmat piirteitä, joista ihmiset eivät yleisesti ottaen pidä. Eivät kumppaniehdokkaissa kuten eivät ystävissäänkään. En itsekään haluaisi tutustua ihmiseen, joka takertuu joka sanaani, korjaa alentuvasti mielestään kömpelöitä ilmaisujani tai alkaa inttää ja jankata jostain sivulauseessa heitetystä kielikuvasta. Asiallisen ja asiakeskeisen ihmisen kanssa sen sijaan keskustelen mielelläni ja voisin tällaisesta kiinnostua myös romanttisessa mielessä.
Täysin samaa mieltä. Mielestäni besserwisseröinti kertoo enemmän sosiaalisen pelisilmän puutteesta ja että henkilöllä on päässään paljon nippelitietoa kuin älykkyydestä.
Ne pari tuntemaani miespuolista ikisinkkua ovat juurikin näitä hieman ärsyttäviä besserwissereitä. Ei auta komeus tai rahakaan jos sitä ihmistä ei kestä selvinpäin edes viittä minuuttia ilman että savu alkaa nousta korvista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En erityisemmin hae minkään tietyn koulutuksen omaavaa naista. Toisaalta tosin monen viestittelykumppanin kanssa ei ole tullut puheeksi hänen koulutuksensa. Toki joillakin ammatti kertoo jo koulutusta. Siltä osin en tiedä olenko tullut sorsineeksi insinöörejä erikseen. En koe toisen ihmisen koulutuksella olevan merkitystä. Työllä on merkitys arkea ajatellen, jos toinen reissaa 200 päivää vuodesta niin vaikea nähdä suhteen toimivan jne.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku valitsee sinut kaikista ennakkoluuloista huolimatta, se suhde on suurella todennäköisyydellä paljon parempi kuin se jossa siihen suhteeseen on rynnätty kun toinen on ollut jossain kauhean kiinnostavassa ammatissa.
Niin, mutta edelleenkään tätä tilaisuutta ei tule, jos ne ennakkoluulot saavat jonkun torjumaan kumppaniehdokkaan heti kättelyssä. Siksi ne ennakkoluulot ovat minusta vaikuttava ja myös melko negatiivinen juttu, eivät mitenkään yhdentekevä asia. Tämä on se minun pointtini.
Ja kyllä minusta on ainakin todella paljon eroa siinä, joutuuko olemaan sinkkuna kaksi vuotta vai peräti neljä vuotta. Se vaikuttaa omaan onnellisuuteen ja hyvinvointiin, ja etenkin lisääntymisiässä oleville naisille, jotka haluavat kumppanin ja lapsia, tällä on todella suuri merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin kyllä kiinnostunut. Harvoin tulee sinkkuina vastaan. Olen itse amk-insinööri, voi olla ettei DI-naiselle kelpaa edes.
M37
Ap kuulostaa aika jännältä persoonalta. Insinöörinä osaan kuvitella tuon ja tulisin varmasti juttuun pintapuolisesti kanssasi, mutta mitään syvempää en voisi, sillä kuulostat myös hyvin ärsyttävälle. Harvoin kukaan tykkää ihmisestä, joka jää vatvomaan ja esittää muka nokkelaa. Voin hyvin kuvitella kuinka esität myös tämän nokkeluutesi toista alentavasti jopa tiedostamattasi. Hyvä kuitenkin, jos et tuota tee.
Insinöörinä sanon myös, että on tullut nähtyä vaikka mitä hiihtäjää ja osa kestää ammattini, osa ei. Enemmän on kyllä jäänyt persoonasta kiinni: Olen outo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen naisinsinööri.
Opiskeluaikana seurustelin insinööriksi opiskelevan pojan kanssa. Myöhemmin seurustelin työkaverin kanssa joka oli duunari. Kun tiet erosi hänestä ja olin vaihtanut työpaikkaa törmäsin uudessa työssä kiinnostavaan insinööriin. Kyllä sille piti flirttailla muutama kuukausi ennenkuin pyysi illalla tapaamiseen. No nyt on oltu naimisissa jo 20 vuotta. Kummallakin on omat speciaalijutut joista tietää enemmän kuin toinen. Mutta me ei olla kilpailtu vaan enempi kumpikin opettaa omaa erikoisalaa toiselleen ja auttaa aina jos voi. Huumorintaju on samanlainen ja yhdessäolo helppoa kun ymmärtää miten toinen asiat ajattelee.
Ehkä insinööri on naisena joillekkin miehille hieman kova pala. Mutta monissa työpaikoissa on duunarit ihastuneet minuun ja koettaneet iskeä. Oman kokemukseni mukaan jotkut miehet tykkäävät matemaattisesti ja loogisesti ajattelevasta naisesta mutta osalle se on iso uhka joten eivät halua tutustua.
Eroa olisi varmaan suoraan matchien määrässä mutta ei välttämättä siinä miten todennäköisesti saat sitten niiden kanssa aikaan parisuhteen. Ihminen ei muutu ihmisenä sillä, kertooko ammattinsa vai ei. Ja ihmiseen kuitenkin ihastutaan lopulta sen kokonaisuuden takia.