Syömisestä ei tule enää mitään kun kaksivuotias heittää joka kerta ruoan lattialle

Laita lautanen kauemmaksi ja syötä hänet. Ei tule sotkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiellät heittämästä. Istut vieressä ja heti kun näyttää pienintäkään merkkiä heittämisestä niin otat lautasesta kiinni ja pidät sitä paikoillaan. Alkaa kiukuttelemaan mutta heti kun on rauhoittunut, kehut kuinka hienosti osaa olla ja tsemppaat syömään lisää. Tätä kun toistaa muutaman ruokailukerran niin loppuu heittely.

Meillä on viisi ateriaa päivässä. Tätä heittelyä on jatkunut jo monta viikkoa. Noin teen kuten ehdotit ja olen tehnyt koko ajan. Mutta koska syön itse samalla kun lapsi syö, niin hän odottaa sitä hetkeä, että olen ottamassa omaan haarukkaan ruokaa lautaseltani tai leikkaamassa omaa ruokaani, ja heittää silloin. Se tapahtuu niin sekunnissa, että en ehdi estää. Osaan toki ennakoida, että kun syön itse, niin heittää silloin, mutta en voi syömättäkään olla. Ap

Aikuisena pärjännet kyllä sillä hetkellä syömättäkin, kun lapsi täyttää vatsaansa. Keskity siis olennaiseen! Monet äidit syövät myöhemmin ruokansa vaikka sitten kylmänä, kunhan lapsi on ensin saatu syötettyä.

Vierailija kirjoitti:

Syö itse ensin niin pinna kestää paremmin.

Sitten istut vieressä ja vahdit lapsen ruokailua.

Meillä ainakin lapsi tulee huutamaan viereen jos yritän syödä eri aikaan, siis ennen tai jälkeen lapsen ruokailun.

Jos ruokailu päättyy siihen, että ruokailu loppuu niin lapsi ei opi muuta kuin, että tämä on se tapa millä ruokailu lopetetaan.

Eli lapsen logiikalla hän heittää ruoan lattialle kun on valmis lopettamaan ja vanhempi vahvistaa käytöstä ottamalla ruoan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö itse ensin niin pinna kestää paremmin.

Sitten istut vieressä ja vahdit lapsen ruokailua.

Meillä ainakin lapsi tulee huutamaan viereen jos yritän syödä eri aikaan, siis ennen tai jälkeen lapsen ruokailun.

Sama täällä. Huutaa täyttä kurkkua jos syön eri aikaan. Enkä kestä syödä huudon kanssa. Ennen meillä syömiset sujui ihan hyvin ennen kuin keksi heittelyn. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiellät heittämästä. Istut vieressä ja heti kun näyttää pienintäkään merkkiä heittämisestä niin otat lautasesta kiinni ja pidät sitä paikoillaan. Alkaa kiukuttelemaan mutta heti kun on rauhoittunut, kehut kuinka hienosti osaa olla ja tsemppaat syömään lisää. Tätä kun toistaa muutaman ruokailukerran niin loppuu heittely.

Meillä on viisi ateriaa päivässä. Tätä heittelyä on jatkunut jo monta viikkoa. Noin teen kuten ehdotit ja olen tehnyt koko ajan. Mutta koska syön itse samalla kun lapsi syö, niin hän odottaa sitä hetkeä, että olen ottamassa omaan haarukkaan ruokaa lautaseltani tai leikkaamassa omaa ruokaani, ja heittää silloin. Se tapahtuu niin sekunnissa, että en ehdi estää. Osaan toki ennakoida, että kun syön itse, niin heittää silloin, mutta en voi syömättäkään olla. Ap

Aikuisena pärjännet kyllä sillä hetkellä syömättäkin, kun lapsi täyttää vatsaansa. Keskity siis olennaiseen! Monet äidit syövät myöhemmin ruokansa vaikka sitten kylmänä, kunhan lapsi on ensin saatu syötettyä.

Öö miksi pitäisi syödä ruokansa kylmänä? Ihan kaikki syödään yhtä aikaa, 2v osaa jo pääasiassa syödä itse.

Vierailija kirjoitti:

Jos ruokailu päättyy siihen, että ruokailu loppuu niin lapsi ei opi muuta kuin, että tämä on se tapa millä ruokailu lopetetaan.

Eli lapsen logiikalla hän heittää ruoan lattialle kun on valmis lopettamaan ja vanhempi vahvistaa käytöstä ottamalla ruoan pois.

No mitä neuvot? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö itse ensin niin pinna kestää paremmin.

Sitten istut vieressä ja vahdit lapsen ruokailua.

Meillä ainakin lapsi tulee huutamaan viereen jos yritän syödä eri aikaan, siis ennen tai jälkeen lapsen ruokailun.

Silloin sanotaan rauhallisesti, että äiti syö nyt. Kuinka avuttomia vanhempia täällä oikein on, kun yksinkertaisetkin toimet on kuin jotain rakettitiedettä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö itse ensin niin pinna kestää paremmin.

Sitten istut vieressä ja vahdit lapsen ruokailua.

Meillä ainakin lapsi tulee huutamaan viereen jos yritän syödä eri aikaan, siis ennen tai jälkeen lapsen ruokailun.

Niin meilläkin. Mutta tässä tilanteessa valitsisin sen pienemmän pahan. Mieluummin siis märinä vieressä kuin ruoan paiskominen lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ruokailu päättyy siihen, että ruokailu loppuu niin lapsi ei opi muuta kuin, että tämä on se tapa millä ruokailu lopetetaan.

Eli lapsen logiikalla hän heittää ruoan lattialle kun on valmis lopettamaan ja vanhempi vahvistaa käytöstä ottamalla ruoan pois.

No mitä neuvot? Ap

Sori, mun neuvo oli siis tuo, että syö itse ensin ja sitten valvot lapsen syömisen. Kädestä kiinni kun on heittämässä ruoan pois. Kiellät ja kysyt syökö vielä. Osaako lapsi vastata kyllä ja ei? Jos ei osaa niin harjoittelisin viittomaan ne. Oppii yleensä viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö itse ensin niin pinna kestää paremmin.

Sitten istut vieressä ja vahdit lapsen ruokailua.

Meillä ainakin lapsi tulee huutamaan viereen jos yritän syödä eri aikaan, siis ennen tai jälkeen lapsen ruokailun.

Silloin sanotaan rauhallisesti, että äiti syö nyt. Kuinka avuttomia vanhempia täällä oikein on, kun yksinkertaisetkin toimet on kuin jotain rakettitiedettä...

Tottakai sanotaan. Loppuuko huuto siihen? Ei todellakaan. Koita itse syödä vaikka viikon ajan jokainen ruoka niin että joku huutaa koko ruokailun vieressä ja tule sitten kertomaan miten ”jatkat vaan rauhassa syömistä, kyllä siinä pystyy hyvin nauttimaan.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö itse ensin niin pinna kestää paremmin.

Sitten istut vieressä ja vahdit lapsen ruokailua.

Meillä ainakin lapsi tulee huutamaan viereen jos yritän syödä eri aikaan, siis ennen tai jälkeen lapsen ruokailun.

Silloin sanotaan rauhallisesti, että äiti syö nyt. Kuinka avuttomia vanhempia täällä oikein on, kun yksinkertaisetkin toimet on kuin jotain rakettitiedettä...

Tottakai sanotaan. Loppuuko huuto siihen? Ei todellakaan. Koita itse syödä vaikka viikon ajan jokainen ruoka niin että joku huutaa koko ruokailun vieressä ja tule sitten kertomaan miten ”jatkat vaan rauhassa syömistä, kyllä siinä pystyy hyvin nauttimaan.”

Korvatulpat jeesaa :)

Oletko nauranut sille joskus? Pitääkö lapsi sitä hauskana

Ap, teet nyt ongelman siitä että mielestäsi sinun on pakko syödä yhtä aikaa lapsen kanssa koska muuten lapsi karjuu vieressä etkä voi nauttia ruuasta.

Tämä heittelyongelma ei ratkea mitenkään muuten kuin että vahdit lapsen syömistä niin tarkkaan että hän ei pääse heittämään enää kertaakaan. Se vaatii sinulta muutaman päivän ajan sen, että syöt itse eri aikaan vaikka lapsi huutaisi vieressä. Nauti rauhallisista ruokailuista sitten myöhemmin. Vanhemmuus vaatii toisinaan sen että mennään epämukavuusalueelle reilusti jotta voitaisiin taas olla vähän aikaa mukavuusalueella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö itse ensin niin pinna kestää paremmin.

Sitten istut vieressä ja vahdit lapsen ruokailua.

Meillä ainakin lapsi tulee huutamaan viereen jos yritän syödä eri aikaan, siis ennen tai jälkeen lapsen ruokailun.

Niin meilläkin. Mutta tässä tilanteessa valitsisin sen pienemmän pahan. Mieluummin siis märinä vieressä kuin ruoan paiskominen lattialle.

No minä otan mielummin sen heittelemisen kuin jatkuvan huudon, jos on pakko valita vain noista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö itse ensin niin pinna kestää paremmin.

Sitten istut vieressä ja vahdit lapsen ruokailua.

Meillä ainakin lapsi tulee huutamaan viereen jos yritän syödä eri aikaan, siis ennen tai jälkeen lapsen ruokailun.

Silloin sanotaan rauhallisesti, että äiti syö nyt. Kuinka avuttomia vanhempia täällä oikein on, kun yksinkertaisetkin toimet on kuin jotain rakettitiedettä...

Tottakai sanotaan. Loppuuko huuto siihen? Ei todellakaan. Koita itse syödä vaikka viikon ajan jokainen ruoka niin että joku huutaa koko ruokailun vieressä ja tule sitten kertomaan miten ”jatkat vaan rauhassa syömistä, kyllä siinä pystyy hyvin nauttimaan.”

Kannatti varmasti tehdä niitä lapsia jalkoihin pyörimään, kun ruokahalukin menee noin pienestä... Ei voi tulla yllätyksenä, ettei kaikki mene niin kuin Strömsössä, vaan aina sattuu ja tapahtuu, jolloin pitää osata luovia ja ratkoa ilmenneet ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö itse ensin niin pinna kestää paremmin.

Sitten istut vieressä ja vahdit lapsen ruokailua.

Meillä ainakin lapsi tulee huutamaan viereen jos yritän syödä eri aikaan, siis ennen tai jälkeen lapsen ruokailun.

Silloin sanotaan rauhallisesti, että äiti syö nyt. Kuinka avuttomia vanhempia täällä oikein on, kun yksinkertaisetkin toimet on kuin jotain rakettitiedettä...

Tottakai sanotaan. Loppuuko huuto siihen? Ei todellakaan. Koita itse syödä vaikka viikon ajan jokainen ruoka niin että joku huutaa koko ruokailun vieressä ja tule sitten kertomaan miten ”jatkat vaan rauhassa syömistä, kyllä siinä pystyy hyvin nauttimaan.”

Kannatti varmasti tehdä niitä lapsia jalkoihin pyörimään, kun ruokahalukin menee noin pienestä... Ei voi tulla yllätyksenä, ettei kaikki mene niin kuin Strömsössä, vaan aina sattuu ja tapahtuu, jolloin pitää osata luovia ja ratkoa ilmenneet ongelmat.

Sitähän ap tässä yrittää...? Ratkaisu ei ole korvatulpat jos lapsi huutaa tai heittelee ruokaa. Jeesus teidän kanssanne.

Kyllä lapselle voi sanoa vihaisesti EI, jos tekee väärin ja ottaa tykysti kiinni käteen , luette liikaa lastenkasvatusoppaita.

Maalaisjärki käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö itse ensin niin pinna kestää paremmin.

Sitten istut vieressä ja vahdit lapsen ruokailua.

Meillä ainakin lapsi tulee huutamaan viereen jos yritän syödä eri aikaan, siis ennen tai jälkeen lapsen ruokailun.

Niin meilläkin. Mutta tässä tilanteessa valitsisin sen pienemmän pahan. Mieluummin siis märinä vieressä kuin ruoan paiskominen lattialle.

No minä otan mielummin sen heittelemisen kuin jatkuvan huudon, jos on pakko valita vain noista. Ap

Sama, en pysty yhtään nauttimaan syömisestä jos joku huutaa vieressä. Mieluumnin sitten siivoan sen jälkeen.

Mullekin tuli mieleen, että ehkä sen mukelon kanssa pitää leikkiä heittämisleikkejä kyllästymiseen asti muissa tilanteissa. Vaikka ulkona kävyillä. Jos vaikka alkaisi selkiämään, mitä asioita saa heittää ja missä.

Kuulostaa kyllä raivostuttavalta. Tuokin vaikutti kokeilemisen arvoiselta idealta, että jos yrittää heittää ruokaa niin sitten ei saa syödä itse. Varmaan parilla kokeilulla selviää, toimiiko ollenkaan tähän muksuun. Tsemppiä.