Lue keskustelun säännöt.
Syömisestä ei tule enää mitään kun kaksivuotias heittää joka kerta ruoan lattialle
05.06.2020 |
Kaksivuotias lapseni on ruvennut heittämään nyt joka ruokakerralla ruoan lattialle. Kouralla suoraan lautaselta ennen kuin ehdin estää. Tai joskus lentää koko lautanen. Joka ikinen kerta kun syödään. Tätä on jatkunut jo viikkoja. Ja joka kerta laitan ruoan sitten pois ja ruokailu loppuu siihen. Mutta ei opi tästä. Miten saan lopettamaan ruoan heittämisen pitkin lattioita?
Kommentit (137)
1)Laita parempaa ruokaa. 2)Ennen ruokailua ulkoilua. 3)Ruoka valmiina, kun tulette ulkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis ranteesta kiinni ennen kuin heittää jos myös kädellä heittelee.. Älä lopeta ruokailua heittelyyn kun lapsi on noin pieni. Ainoa keino on estää keinolla tai toisella heittäminen, vaikka se sitten vaatisi lapsen syömisen niin että istut ihan vieressä kädet valmiina pysäyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Kiellät heittämästä. Istut vieressä ja heti kun näyttää pienintäkään merkkiä heittämisestä niin otat lautasesta kiinni ja pidät sitä paikoillaan. Alkaa kiukuttelemaan mutta heti kun on rauhoittunut, kehut kuinka hienosti osaa olla ja tsemppaat syömään lisää. Tätä kun toistaa muutaman ruokailukerran niin loppuu heittely.
Meillä on viisi ateriaa päivässä. Tätä heittelyä on jatkunut jo monta viikkoa. Noin teen kuten ehdotit ja olen tehnyt koko ajan. Mutta koska syön itse samalla kun lapsi syö, niin hän odottaa sitä hetkeä, että olen ottamassa omaan haarukkaan ruokaa lautaseltani tai leikkaamassa omaa ruokaani, ja heittää silloin. Se tapahtuu niin sekunnissa, että en ehdi estää. Osaan toki ennakoida, että kun syön itse, niin heittää silloin, mutta en voi syömättäkään olla. Ap
Poikkeatte rutiinista.
Teette eväät reppuun ja syötte ulkona. Esim. metsässä kivellä.
Jos heittää sielläkin, sun ei tarvitse siivota hukkaan mennyttä ruokaa - metsän eläimet hoitelevat ne hetkessä.
Kerro lapselle että hän on selvästikin vielä pikkuvauva ja äitin pitää syöttää kun itse ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1)Laita parempaa ruokaa. 2)Ennen ruokailua ulkoilua. 3)Ruoka valmiina, kun tulette ulkoa.
Heittää kaikki lempiruokansakin. Mistä keksit että emme ulkoilisi? Käymme ulkona monta kertaa päivässä. Ap
Kiellät heittämästä ja estät heittämisen. Kaksivuotias on ottanut päällikön paikan kodissanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiellät heittämästä ja estät heittämisen. Kaksivuotias on ottanut päällikön paikan kodissanne.
Ei ole ottanut, koska ruokailu loppuu heittämiseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiellät heittämästä. Istut vieressä ja heti kun näyttää pienintäkään merkkiä heittämisestä niin otat lautasesta kiinni ja pidät sitä paikoillaan. Alkaa kiukuttelemaan mutta heti kun on rauhoittunut, kehut kuinka hienosti osaa olla ja tsemppaat syömään lisää. Tätä kun toistaa muutaman ruokailukerran niin loppuu heittely.
Meillä on viisi ateriaa päivässä. Tätä heittelyä on jatkunut jo monta viikkoa. Noin teen kuten ehdotit ja olen tehnyt koko ajan. Mutta koska syön itse samalla kun lapsi syö, niin hän odottaa sitä hetkeä, että olen ottamassa omaan haarukkaan ruokaa lautaseltani tai leikkaamassa omaa ruokaani, ja heittää silloin. Se tapahtuu niin sekunnissa, että en ehdi estää. Osaan toki ennakoida, että kun syön itse, niin heittää silloin, mutta en voi syömättäkään olla. Ap
Etkö voi vahtia ensin lapsen ruokailua ja syödä vasta sen jälkeen itse? Kun muutaman päivän syö niin ettei heittäminen onnistu niin unohtaa sen tavan.
Toinen vaihtoehto on vetää lautanen kauemmaksi ja syöttää lasta itse. 2 vuotiaan mielestä heittely on vain hauska leikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sinä.pystyt olemaan ovelampi kuin kaksivuotias? Eli olet tarkempi sen oman syömisestä lomassa. Toistot. Onnistuneet toistot. Jos olet noita onnistuneita toistoja tehnyt nämä viikot, niin onneksi olkoon. Sinulla on määrätietoinen ja periksiantamaton lapsi. Ja ne ominaisuudet ovat niitä joita aikuisella arvostetaan ja jotka saa ihmisen menestymään.
Mutta jos olet välinpitämätön ja hoidat ongelmaa huolettomasti ja epäjohdonmukaista, niin se jatkuu kunnes lapsi itse kyllästyy siihen. Ja hän oppii tuosta käytösmallin.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis ranteesta kiinni ennen kuin heittää jos myös kädellä heittelee.. Älä lopeta ruokailua heittelyyn kun lapsi on noin pieni. Ainoa keino on estää keinolla tai toisella heittäminen, vaikka se sitten vaatisi lapsen syömisen niin että istut ihan vieressä kädet valmiina pysäyttämään.
Miksi tätä alapeukutetaan? Onko jonkun mielestä ranteesta kiinnipitäminen pahoinpitelyä?? Ei ihme että mammat kädettömiä lastensa kanssa kun lapseen ei saa edes koskea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiellät heittämästä. Istut vieressä ja heti kun näyttää pienintäkään merkkiä heittämisestä niin otat lautasesta kiinni ja pidät sitä paikoillaan. Alkaa kiukuttelemaan mutta heti kun on rauhoittunut, kehut kuinka hienosti osaa olla ja tsemppaat syömään lisää. Tätä kun toistaa muutaman ruokailukerran niin loppuu heittely.
Meillä on viisi ateriaa päivässä. Tätä heittelyä on jatkunut jo monta viikkoa. Noin teen kuten ehdotit ja olen tehnyt koko ajan. Mutta koska syön itse samalla kun lapsi syö, niin hän odottaa sitä hetkeä, että olen ottamassa omaan haarukkaan ruokaa lautaseltani tai leikkaamassa omaa ruokaani, ja heittää silloin. Se tapahtuu niin sekunnissa, että en ehdi estää. Osaan toki ennakoida, että kun syön itse, niin heittää silloin, mutta en voi syömättäkään olla. Ap
Etkö voi vahtia ensin lapsen ruokailua ja syödä vasta sen jälkeen itse? Kun muutaman päivän syö niin ettei heittäminen onnistu niin unohtaa sen tavan.
Toinen vaihtoehto on vetää lautanen kauemmaksi ja syöttää lasta itse. 2 vuotiaan mielestä heittely on vain hauska leikki.
Niin onkin vain hauska leikki. Mutta se pitää saada loppumaan, koska äidistä ei ole hauska leikki viikkotolkulla siivota lattialle tahallaan heitettyä ruokaa viisi kertaa päivässä. Ap
Syö itse ensin niin pinna kestää paremmin.
Sitten istut vieressä ja vahdit lapsen ruokailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsohan kaikki Suomen supernanny -jaksot, niin asia valkenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiellät heittämästä. Istut vieressä ja heti kun näyttää pienintäkään merkkiä heittämisestä niin otat lautasesta kiinni ja pidät sitä paikoillaan. Alkaa kiukuttelemaan mutta heti kun on rauhoittunut, kehut kuinka hienosti osaa olla ja tsemppaat syömään lisää. Tätä kun toistaa muutaman ruokailukerran niin loppuu heittely.
Meillä on viisi ateriaa päivässä. Tätä heittelyä on jatkunut jo monta viikkoa. Noin teen kuten ehdotit ja olen tehnyt koko ajan. Mutta koska syön itse samalla kun lapsi syö, niin hän odottaa sitä hetkeä, että olen ottamassa omaan haarukkaan ruokaa lautaseltani tai leikkaamassa omaa ruokaani, ja heittää silloin. Se tapahtuu niin sekunnissa, että en ehdi estää. Osaan toki ennakoida, että kun syön itse, niin heittää silloin, mutta en voi syömättäkään olla. Ap
Etkö voi vahtia ensin lapsen ruokailua ja syödä vasta sen jälkeen itse? Kun muutaman päivän syö niin ettei heittäminen onnistu niin unohtaa sen tavan.
Toinen vaihtoehto on vetää lautanen kauemmaksi ja syöttää lasta itse. 2 vuotiaan mielestä heittely on vain hauska leikki.
Niin onkin vain hauska leikki. Mutta se pitää saada loppumaan, koska äidistä ei ole hauska leikki viikkotolkulla siivota lattialle tahallaan heitettyä ruokaa viisi kertaa päivässä. Ap
Kysyin kerran noin 3 -4 vuotiaaltamme kun oli jatkunut viikkotolkulla rasittava sängystä pois tuleminen nukkumaanmenon jälkeen että kerroppa minulle mitä iltapalan jälkeen tapahtuu. Hän kertoi iloisella äänellä kaikki iltatoimet ja sänkyynmenon ja iltasadun ja laulujen jälkeen jatkoi "sitten minä tulen pois sängystä". Hän oli vain siis sisäistänyt tuon huonon tavan osaksi iltarutiineja. Huono tapa pitää estää ja katkaista. Todennäköisesti kaksivuotiaasi ajattelee ruokailusta samalla tavalla. Hän ei opi siitä mitään että ruokailu loppuu.
Panostat nyt muutaman päivän siihen että istut lapsen vieressä vahtimassa etkä syö itse samalla. Kun saat estettyä heittämisen jonkun aikaa, hän oppii uuden käytösmallin eli että ruokaa syödään eikä sitä heitellä.
Silloin loppuu ruokailu. Uusiksi voidaan ottaa vaikka vartin kuluttua, ja jos sama toistuu, taas loppuu ruokailu.
Nälkä opettaa.
Onneksi olkoon, pienokaisesi opettelee hienomotorisia taitoja. Tuo ruuan ja muidenkin tavaroiden heittely on merkki pinsettiotteen käyttämisestä. Kokeile leikkiä paljon muulloin kuin ruuan yhteydessä pudotus- ja kokoamisleikkejä. Uutuudenviehätys uudesta taidosta vähenee ja voi olla että,pysryy keskittymään syömiseen paremmin. Ohimenevää tuk kuitenkin on.
Vierailija kirjoitti:
Silloin loppuu ruokailu. Uusiksi voidaan ottaa vaikka vartin kuluttua, ja jos sama toistuu, taas loppuu ruokailu.
Nälkä opettaa.
Luetteko näitä aloituksia edes ennen kuin kommentoitte?
Vierailija kirjoitti:
Poikkeatte rutiinista.
Teette eväät reppuun ja syötte ulkona. Esim. metsässä kivellä.
Jos heittää sielläkin, sun ei tarvitse siivota hukkaan mennyttä ruokaa - metsän eläimet hoitelevat ne hetkessä.
Samaa ajattelin minä. Retkellä voi myös olla kotona lattialla.
Kiellät heittämästä. Istut vieressä ja heti kun näyttää pienintäkään merkkiä heittämisestä niin otat lautasesta kiinni ja pidät sitä paikoillaan. Alkaa kiukuttelemaan mutta heti kun on rauhoittunut, kehut kuinka hienosti osaa olla ja tsemppaat syömään lisää. Tätä kun toistaa muutaman ruokailukerran niin loppuu heittely.