Miten meni viimeisin työhaastattelusi?
Tässä odottelen työhaastattelukutsua.. Mielelläni luen teidän kokemuksia, eli kertokaa siitä viimeisimmästä työhaastattelusta.. Miten meni? Saitko paikan vai et?
Kommentit (50)
Mä on niiin pitkään ollut yksin irti elämästä etttei täällä päällä tälläsenään oikein mennä vielä minnekkään haastatteluihin takkiaukisena. Kuntouttavassa hakemasssa spurttia.
Hyvin meni, sain paikan. Sitten työantaja kuoli ennen kuin ehdin aloittaa.
Eiku uutta haastattelua varaamaan.
Hyvin, sain paikan. Sain seuraavalla viikolla kaksi muutakin hakemaani paikkaa, joista piti kieltäytyä.
Meinasin myöhästyä ja vähän hermostuin matkalla. Olin kuitenkin paikalla juuri ajoissa. Haastattelu meni hyvin. Työ vaikutti hyvälle. Olisin saanut työn mutta eivät olisi maksaneet palkkatoiveeni mukaista palkaa. Toive oli ihan asiallinen. En ottanut työtä vastaan. Ei ole harmittanut, aikaa ja ammattitaitoa ei pidä myydä alihintaan.
Hyvin. Siitä on nyt vuosi, ja olen saanut jo palkankorotuksenkin neuvoteltua.
Tunnin haastattelu, sitten pyysivät hetken odottamaan, keskustelivat yrityskummin ja mukana olleen työntekijän, jonka korvaajaksi menin - kun hän jäi eläkkelle - 5 minuuttia. Tämän jälkeen kysyttiin, olenko valmis ottamaan paikan vastaan ja sanoin että joo, työsopimus allekirjoitettavaksi, se oli jo tulostettu ennen haastattelua, niin varmoja tuntuivat minusta olleen. Näin mikroyrityksessä, jossa piti olla alan koulutus, että hommaa yleensä saa tehdä. Hyvin menee, lähden sitten kun firman toiminta loppuu. Eläkefirma tämä ei ole työnantajan iän vuoksi, ellen sitten kuulu yrityskauppaan ehtona.
Hyvinhän se meni, silloin 17 vuotta sitten. Samassa paikassa edelleen.
En saanut paikkaa, vaikka minulla oli sekä koulutus että pitkä kokemus. Kaikesta huomasi, että haastattelijoiden mielestä olin liian vanha.
Paikan sai nuori opiskelijatypykkä.
Hyvin meni, sain paikan. Elämäni eka 2-vaiheinen haastattelu. Ensin videohaastattelu, joka oli tuskaa. Yksi ilta meni viiteen kysymykseen vastauksien tallentamisessa. Toisen vaiheen perinteinen 3 vastaan 1 -kasvotusten tilanne oli lasten leikkiä sen jälkeen.
En saanut, joka kymmenes sai eli hakijoita paljon. En nukkunut edellisemä yönä juurikaan, joten en ollut terävimmilläni.
Liian vanha ja raihnainen, ei tullut paikkaa, eikä edes sijaisuuksia. Yritetään vain nyt sinnitellä eteenpäin pätkillä ja hyväksytään tosiasia, että tätä seuraavat kymmenen vuotta, että eläke korjaa aikanaan pois.
Lähetin yhden hakemuksen, kolmen haastattelukierroksen jälkeen sain paikan. Aina ei ole mennyt lainkaan näin kivuttomasti.
reilut 3 vuotta sitten (keväällä) ollut edellinen haastattelu johti siihen, että aika lailla tasan 3 v sitten allekirjoittelin työsopimusta.
Viimeisin haastattelu on ollut 3 vuotta sitten. Minulta ei oikein kyselty mitään. Haastattelija (firman omistaja) mietti ääneen mitä pitikään kysellä ja toinen esimies oli samoin että eiköhän tässä kaikki ollut. Luulin että en saisi paikkaa, mutta tässä sitä edelleenkin ollaan vakituisessa työssä.
Viimeisin työhaastatteluni oli, kun olin pyrkimässä nykyiseen työpaikkaani harjoittelijaksi 90-luvulla. Sen jälkeen olen saanut vakipaikan ja ajautunut hommasta toiseen ilman haastatteluja.
En saanut paikkaa. Ei se haittaa. Onhan noita kaloja meressä. Uutta matoa koukkuun vaan.