Miksi yhtäkkiä nelikymppisenä olen alkanut näkemään unia lapsuudestani? Eikä mitää mukavia unia.
Olen mielestäni käsitellyt asiat jo. Olen hyväksynyt ne ja olen pohtinut aikoinani asioita monelta kantilta jonka jälkeen tullut tulokseen että niin meni ja olen valmis jatkamaan elämääni eteenpäin.
Lapsuuteni oli yh-äitini alkoholismin varjostama, pienellä paikkakunnalla se oli kaikkien tiedossa ja häpesin äitiäni joka oli humalassa kaikkialla. Oma elämäni on mennyt melko surkeasti, mutta olen selvinnyt kuitenkin jollain tapaa. Nyt kaiken jälkeen elämässäni olisi lopultakin menossa parempi jakso vaikka en uskallakaan olla onnellinen, koska pelkään että kaikki menee kuitenkin mönkään. Olen kärsinyt masennuskausista ja nyt tuntuu että on lopultakin paremmin. Ihankuin elämässä olisi kääntymässä uusi sivu.
Unissani piilottelen äitini pulloja, koitan viedä äitiä pois näkyvistä, koska ovesta tulee kohta sossu ja tiedän että hän ei saa nähdä äitiä kännissä, äitini on jossakin kyläpaikassa ja kaikki pitävät iloisena esiintyvästä äidistäni paljon ja äitiki ylpeilee sillä minulle joka murjotan nurkassa, kaikki sanovat minulle että sun äiti on nii kiva, miten käyttäydyt noin.
Käyttäydyn niin koska äiti on kännissä.
Unissani hoidan myös vauvaa, jonka olemassaolon äiti on unohtanut (olen hoitanut pikkuveljeä kun hän oli vauva)
Ne ahdistuksen tunteet ovat unessa aivan järjettömiä, en muista että olisin oikeesti edes ollut niin ahdistunut.
Enkä tälläisiä unia ole nähnyt silloin kun nämä tapahtui,enkä koskaan ennen tätä. Elämässäni on mielestäni ollut rankempia vaiheita muitakin josta voisi nähdä unia, en kuitenkaa näe.
Kommentit (12)
Käsittelemättömät asiat nousevat pintaan, nyt kun niille on tilaa. Eli, kun sinulla on nyt menossa seesteisempi aika elämässäsi, on aika käsitellä nämä lapsuuden asiat. Minulla on tästä kokemusta.
Älä lakaise tunteita pinnan alle. Anna niiden tulla. Se on ainoa tapa päästä eteenpäin. Oireet voivat olla rajujakin. Hakeudu pienellä kynnyksellä terapiaan.
Onko elämässäsi tapahtunut jotain? Joskus, kun elämässä tapahtuu jotain, alkaa alitajunnasta tulla muistoja.
Kun mä kärsin työuupumuksesta, aloin nähdä unia lapsuudenkodista ja tapahtumista, jo kuolleesta äidistä yms.
Oletko siis käsitellyt noita asioita terapeutin kanssa aiemmin?
Kerran sinulla nyt menee paremmin, uskallat alitajuisesti ottaa nämä asiat uudestaan esille totuudenmukaisemmin. Eli ehkä sinulla on niitä tunteita vielä käsittelemättä. Olet kuiteniin kantanut suurta vastuuta pienenä, ja se on päällimmäinen tunne johon keskityit jotta selviät. Ehkä jo lapsena työnsit nämä todella ahdistavat tunteet sivuun ja nyt ne tulee unissasi uudestaan esille, nyt kun sinulla ehkä ne on voimia ottaa vastaan.
Tosiaan voimia tähän asiaan! Ja kirjoitukseni on vain arvelua, en ole psykologi. Mistä muuteb tuli mieleen että oletko psykoterapiassa päässyt lapsuuttasi purkamaan?
Miksi et näe unia George Floydista?
Taustallani on kolme terapiajaksoa, joissa käsitelty myös lapsuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kerran sinulla nyt menee paremmin, uskallat alitajuisesti ottaa nämä asiat uudestaan esille totuudenmukaisemmin. Eli ehkä sinulla on niitä tunteita vielä käsittelemättä. Olet kuiteniin kantanut suurta vastuuta pienenä, ja se on päällimmäinen tunne johon keskityit jotta selviät. Ehkä jo lapsena työnsit nämä todella ahdistavat tunteet sivuun ja nyt ne tulee unissasi uudestaan esille, nyt kun sinulla ehkä ne on voimia ottaa vastaan.
Tosiaan voimia tähän asiaan! Ja kirjoitukseni on vain arvelua, en ole psykologi. Mistä muuteb tuli mieleen että oletko psykoterapiassa päässyt lapsuuttasi purkamaan?
Anteeksi näppäilyvirheet, ei oikeen sovi tuollaiseen tekstiin..
Elämässäni tapahtuu aina jotain, yleensä negatiivisesti mullistavaa. Nyt ollut hiukan tasaisempaa vuoden verran.
Voihan se myös olla että pelkäät taas jotain pahaa käyvän kun on parempi jakso elämässäsi. Siksi unet. Itse näen unia peloistani sillon kun koitan niitä työntää pois mielestäni, olenkin puhunut peloistani suoraan ja koittanut hyväksyä että kuuluvat elämääni enkä väkisin tunge niitä ajatuksia syrjään. Joskus tunteet ovat niin vahvoja ettei ne mene pois vaikka kuinka käsittelisi.
olen sinua vähän nuorempi, ja myöskin näen nyt jatkuvasti unia lapsuudesta, joka oli myöskin alkoholismin, häpeän ja liian vastuunottamisen varjostamaa. olen kärsinyt pitkäkestoisesta masennuksesta, ja välillä tuntuu elämä on ollut yhtä selviämistä päivästä, jopa tunnista toiseen.
nyt olen terapiassa ja oppinut vähän elämään, enkä pelkästään selviämään. voisi kai sanoa, että jotain tasapainoa ja seesteisyyttä on löytynyt. olen järkeillyt asian niin että nyt on mielellä tilaa käsitellä ne tunteet joille ei aiemmin ole ollut tilaa, ja siksi alitajunta pauhaa ja myrskyää öisin. :D ajattelen siis että ainakin omalla kohdalla tämä on hyvä asia, ja pääsen toivottavasti jotenkin eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kenellekään ole mitään kommenttia, kirjoitin tänne pitkän miettimisen jälkeen.
Luin mielenkiinnolla. Hyvin kirjoitettu. Jokin elämässäsi triggeroi tuon. Onko elämässäsi juuri nyt sen ikäisiä lapsia kun sinä koit nuo lapsuuden tapahtumat?
Eikö kenellekään ole mitään kommenttia, kirjoitin tänne pitkän miettimisen jälkeen.