Miten selvitä sinkkusurusta?
Siinäpä se. Olen eronnut vuosia, vuosia sitten. Muutamia tapailukuvioita on ollut, paljon pettymyksiä ja liian monta sinkkuvuotta. En jaksa enää yrittää ja yritän hyväksyä sen, että olen lopun ikääni itsekseni. Se on vain kamalan vaikeaa, olen todella surullinen. Kaipaisin kumppania elämääni, mutta en vain löydä. Olen miettinyt kriteerejäni, olen miettinyt itseäni ja en hahmota, missä on vika. Tutustun helposti mutta en ole sellainen nainen, johon mies haluaa sitoutua. Nyt kun pohja on saavutettu ja tilanne vain itkettää, niin kaipaisin kokemuksia siitä, miten elämän ilman kumppania voisi hyväksyä. Tai laita vaikka voimabiisi. Jotain. Apua.
Kommentit (3)
Miksi ihmisillä on niin hankalaa olla yksin? Itse valitsin itsenäisen elämän. Saa olla ja mennä miten itse haluaa. En vain ymmärrä tätä pakollista hinkua löytää joku. M30
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisillä on niin hankalaa olla yksin? Itse valitsin itsenäisen elämän. Saa olla ja mennä miten itse haluaa. En vain ymmärrä tätä pakollista hinkua löytää joku. M30
Olisko niin, että ihmisillä on erilaisia ja eritasoisia tarpeita?
Yritä löytää elämääsi asioita, jotka tuovat sinulle hyvää mieltä. Ja löytää/vaalia muita merkityksellisiä ihmissuhteita, kuin parisuhde.
Ei kannata ruokkia ehdottomia ajatuksia "olen loppuelämäni yksin" tai että "nyt olisi löydettävä kumppani". Kannattaa ajatella että nyt on näin, mutta tulevaisuudessa tilanne saattaa olla toinen, ts. olla erilaisille mahdollisuuksille avoin. Jos on omien ehdottomien ajatustensa vanki tai yrittää liian "epätoivoisesti" etsiä parisuhdetta, ei usein ole oikeasti avoin kohdatessaan ihmisiä.
Muista että parisuhteen etsintä (ja usein se parisuhteessa eläminenkin) on suurimmalle osalle pomppuinen polku, harvoille seesteistä ja sileää tietä. Et ole tilanteessasi yksin.