En tunne kuuluvani muiden äitien joukkoon
Tunnen olevani ulkopuolinen muiden pieneten lasten äitien joukossa. En ole kiinnostunut lasten merkkivaatteista ja sormiruokaresepteistä ja vauvakerhoista. Pidän itsestäni huolta mm. liikkumalla ja nautin omasta ajasta, lapsivapaasta, jolloin voin nukkua pitkät yöunet. Luova tekeminen ja taide on lähellä sydäntä. Tällaisen sanominen ääneen tuntuu "väärältä", että oma aika on tärkeää eikä elämän koko sisältö ole lapsi ja lapseen liittyvät asiat. Tuntuu kuin olisi väärin keskittyä myös omaan hyvinvointiin, ihan kuin äitiys muuttaisi ihmisen täysin, eikä omia tarpeita enää ihmisellä ole. Tuntuu kuin olisi väärin huolehtia itsestään ja laittautua, tuntuu kuin minun hyvä oloni ja hyvä suhde omaan itseeni olisi väärin ja välillä hyvin nukutut yöunet pois toisilta. Ei se niin mene. Onko muita kohtalotovereita?
Kommentit (3)
Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla äiti. Vauva-aikana toinen ahdistuu, yksi hurahtaa, kolmas suorittaa jne. Erot tasottuu tavallisesti kun lapset kasvaa, toki vielä kouluiässäkin tuntuu joka luokassa olevan muutama sellainen yli-innokas vanhempi. Mutta monelle on siinä kohtaa jo jokatapauksessa eri tavalla ymmärrystä toisten tilanteille; jokainen vanhempi, lapsi ja perhe on erilainen.
Et ole maailman ainoa äiti joka ei käy vauvakerhossa ja joka haluaa nukkua kunnon yöunet ja urheilee, älä huoli.
Kahden äiti kirjoitti:
Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla äiti. Vauva-aikana toinen ahdistuu, yksi hurahtaa, kolmas suorittaa jne. Erot tasottuu tavallisesti kun lapset kasvaa, toki vielä kouluiässäkin tuntuu joka luokassa olevan muutama sellainen yli-innokas vanhempi. Mutta monelle on siinä kohtaa jo jokatapauksessa eri tavalla ymmärrystä toisten tilanteille; jokainen vanhempi, lapsi ja perhe on erilainen.
Et ole maailman ainoa äiti joka ei käy vauvakerhossa ja joka haluaa nukkua kunnon yöunet ja urheilee, älä huoli.
Kiitos ihanasta kommentista ❤️
ap
Tuttu tunne.