Kaikki ympärillä pariutuu, sikiää tai menestyy. Itse ikisinkku 27-vuotias ja se alkaa kalvaa sisintäni..

Nuorihan olet vielä. Voisit olla lapseni.

N54

Sama tilanne ja en stressaa. Mihin ihmeeseen minulla olisi kiire. Ei parisuhdestatus, lapset tai ura ole onnellisuuden tae. Olen köyhä ja lapseton sinkku, mutta ainakin onnellinen. Mulla on ystäviä, ihania harrastuksia ja olen terve. Joskus mietin, että perhe voisi olla kiva, mutta ei se elämänkumppanin löytyminen ole siitä kiinni kuinka tosissaan etsii. Silmät ovat auki ja käyn treffeille, mutta en halua uhrata elämäniloani kumppanin löytämiseen. Löytyy jos löytyy. Tuurista sekin on lopulta eniten kiinni sattuuko joku sopiva ihminen astelemaan elämään juuri oikealla hetkellä. Elämä on aika vähän kuitenkin omassa hallinnassa, joten parasta on vain nauttia matkasta ja antaa mennä. Katsoa mitä eteen tulee. Eikä se poista sitä, että tekee itse parhaansa.

Avioeron jälkeen mulla on ollut 1-2v. kestäneitä parisuhteita. Sinkkuna on kiva olla. Ei ole sydänsuruja.

N50

Olen myös 27v, mutta suhdetta, perhettä en halua. Jos mietin miksi näin on, syy löytyy siitä, ettei tälläsella mielenterveydellä mitään kannata. :D Mutta luojan kiitos, en ole koskaan ollutkaan mikään parisuhdeihiminen, enkä myöskää kokenut että se olisi mua varten. Meitä löytyy moneen junaan. 

M27

No mä olen 35, ikinä en oo seurustellut. Arvaa tuntuuko yksinäiseltä, kaikki kaverit jo perheellisiä! Nyt yks samanikäinen ikisinkku löysi miehen,vieläpä nuoremman ja hyvännäköisen niin tuntuu entistä kauheemmalta. Eikä ole edes näyttävä nainen itsekään..

Ihmisiä kalvavat ihan eri asiat, se on todella paradoksaalista. Itse 40-vuotias ja mietin miksi en vaan eroa puolisostani ja miksi hankin lapsia tähän maailmaan, oikeasti.

Muilla ihmisillä voi olla kaikkea tuota, mutta se ei tarkoita, että he olisivat sinua onnellisempia. Siispä nuo asiat eivät voi olla onnellisuuden aiheuttajia, vaan onnellisuuden aiheuttaja on sisäinen asia.

Ne viisi pelottavaa kirjainta.

Minä suutelin naista ensimmäisen kerran 25-vuotiaana. Nyt 20 vuotta myöhemmin olen menestynyt ja ok varakas. Sinkku.

Odota 5-10vuotta, alkavat eroamaan ja itkemään elareista ja yh-elämän rankkuudesta.

T. 40v. lapseton onnellinen sinkku 😀

Kokeileppa olla 34, neitsyt , jolla ei ole vuosiin ollut kavereita.

Sen lisäksi vielä, varmaan ikuisesti jumissa asumassa vanhempiensa kanssa, kunnes nekin kuolee pois.

Ilman koulutusta tai työtä.

Koska tämä se vasta kamalaa onkin.

Olin aikoinaan sua vuoden vanhempana eronnut kahdeksan vuoden liitosta alkoholistin kanssa. Usko pois, ei kannata hosua parsuhteiden kans. Sun pariutuneet kaverit lähtee toiselle kierrokselle parin vuoden kuluttua tai sit eivät halua pariutua enää ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Siis mihin ihmisillä on kiirettä? Mä just nyt vasta tajusin ettei elämässä kannata pitää kiirettä, en ymmärrä miksi ihmiset kuvittelevat että perhe tai ura tuovat sitä onnea.

Mä en ymmärrä tätä, enkä koskaan tuu ymmärtämään!

Ihmisillä on ehkä kiire kun ymmärtää elämän rajallisuuden. Varsinkin jos paljon kuolee nuorena tuttuja jne. Ihmisellä ei ole ikuisesti aikaa.

No mitä sitten vaikka kuolisi pois? Voisko joku tätä peruustella? En ymmärrä.

Nää perheelliset kadehtii sua. Eletään kulissielämää ja haaveillaan vapaudesta sitä se perhe elämä on suurimmalla osalla

Tervetuloa klubiin. Tosin olen 29 joten vielä pahempi. Olen ystäväpiirini ainoa sinkku, suurin osa kihloissa ja naimisissa, osalla lapsia. Minulla ei ole mitään, en edes tapaile ketään.

Tämä ketju kylläkin lohduttaa kun näkee että on meitä muitakin.

Mä oon 26v, kaksi suhdetta takana ja nyt elän sinkkuna. Eron jälkeen mietin että NYTHETI pitää pariutua mutta yksin olo on ollut itse asiassa antoisempaa. Minulla on kissa, vuokrakämppä, työ ja ura lähdössä nousuun (ellei korona katkaise siipiä...). Yritän ostaa omistuskämppää, varasin juuri kiipeilyloman Sveitsissä, ja aloitan joogan ja ratsastuksen kunhan pääsen muuttamaan (=eroon pitkistä työmatkoista). Ekat kuukaudet eron jälkeen mietin ja surkuttelin etten nyt ikinä voi tehdä mitään kun olen yksin, mutta itse asiassa miksi en. Piti ostaa talo yhdessä, nyt ostan sitten sinkkuna kerrostalokämpän minulle ja kissalleni. Kämpän jälkeen hankin auton.

Pää on niin täynnä unelmia ja tavoitteita ettei yksikään mies mahdu tähän väliin. Tuntuu ihanalta toteuttaa itseään vs. olla palikkana jonkun toisen unelmassa tyyliin "sitku synnytät meille lapsen niin voit jäädä sen kanssa kotiin josta maksoit puolet".

Myös 26v sinkku

Vierailija kirjoitti:

Nää perheelliset kadehtii sua. Eletään kulissielämää ja haaveillaan vapaudesta sitä se perhe elämä on suurimmalla osalla

Näin se on. Ja niiden miehet himoitsee sua. Jos oot lapseton. Huom.

Sinkkuelämä on bestiä.

n28