Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Pitää mennä ihmisten ilmoille" yms. Miksi?
03.06.2020 |
Mitä siitä saa, kun katselee tuntemattomia ihmisiä? Kertokaa mulle, kun en ymmärrä tälläistä. Viihdyn paremmin yksin ja perheeni seurassa. En jaksa olla vieraiden seurassa, en vain saa siitä mitään ja en koe jääväni mistään paitsi. Miksi pitäisi vaikka vain nähdä ihmisiä?
Kommentit (47)
Halusiko mies tosissaan noita lapsia? Itse en lapsista välitä ja perinteisen lapsiperhearjen ajattelukin aiheuttaa näppylöitä. Jos voisin valita kaveriseuran, talkoiden jälkeisen illanistumisen jne. tai mummolareissun mukuloiden kanssa, ei tarvitsisi miettiä hetkeäkään. Toinen tylsääkin tylsempää ja toinen hauskaa! Mahdollisuus tavata vielä uusia ihmisiäkin. En ole tietenkään miehesi, enkä tiedä hänen ajatuksiaan, mutta näin minä näen nuo vaihtoehdot. Niin ja olen yli nelikymppinen nainen, jos sillä on merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioliitto veitsenterällä just tämän vuoksi.
Mä en myöskään ymmärrä miksi koko ajan pitäisi olla ihmisten ilmoilla, sosiaalinen ja hyperaktiivinen harrastusrintamalla. Mun mies ei ymmärrä, miksi mä en pyydä mun työkavereita meille iltaisin ja viikonloppuisin istumaan iltaa. Yritän selittää, että työkaverini ovat ihan kivoja mutta mulle riittää että teen heidän kanssaan viitenä päivänä viikossa töitä 8h/päivä, en halua viettää heidän kanssaan enää vapaa-aikaani. Kuulemma olen erakko. Aha.
Mieheni ei myöskään ymmärrä miksi mulla ei ole insta ja facebook tilejä. Kuulemma ihan normaalia jakaa elämänsä siellä, mutta mä olen kuulemma outo kun en laita perhekuvia nettiin. Aha.
Samoin miehen mielestä pitäisi koko ajan kutsua meille muitakin vieraita. Pyytää ihmisiä meidän mökille, kotiin viikonloppuisin, mennä konserttiin kaveriperheiden kanssa ja koko ajan olla joidenkin muiden kanssa. Milloin voimme olla ihan vain keskenämme oman perheen kanssa?
Ja ikää meillä 45v eli en vaan ymmärrä tätä jatkuvaa ylisosiaalisuutta. Kaverit on kivoja, mutta tarvitsen myös omaa aikaa.
Ja naimisiin saakka ehditte ennen kuin huomasitten olevanne tässä suhteessa erilaisia! Meillä nuo asiat käsiteltiin jo seurusteluaikana.
Kyllä, ihmiset kuule muuttuvat vuosikymmenten aikana. Avioliittoa takana 20 v ja olin minäkin energinen ja sosiaalinen aiemmin. Ikä tekee tehtävänsä, ei sitä jaksa istua tässä iässä kolmen lapsen äitinä iltojaan baareissa, teattereissa, saunailloissa ja kissanristiäisissä kaverijoukkojen kanssa.
Introversio/ekstroversio on persoonallisuuden piirre, joka ei juurikaan elämän aikana muutu. Minusta on oikeasti ihmeellistä, jos jo vuosien ajan olette joutuneet käymään keskusteluja siitä, pitäisikö kutsua vieraita ja pitäisikö olla some-tilejä vai voiko olla vain perheen kanssa.
Näiden luonteenpiirteiden kanssa pitää löytää balanssi. En minä mikään umpierakko ole, mutta en jaksa viettää KAIKKEA vapaa-aikaani kavereiden kanssa. Tarvitsen perheaikaa. Mies taas haluaa olla KOKO ajan kavereiden kanssa. Ja pahinta tässä on se, että mies syyllistää minua siitä, että en halua viettää KAIKKEA aikaa kavreiden kanssa. Eli "his way or no way" ja sekään ei ole minusta reilua.
Käytännön esimerkki: mies lupautui talkooavuksi henkilölle & tuon henkilön perheelle. Tuo henkilö on samassa firmassa töissä kuin mieheni, mutta eivät ole läheisiä työkavereita ja tietävät toisensa vain etäisesti. Nuo talkoot kestivät koko viikonlopun ja minä olin sen ajan yksin kotona lasten kanssa. Mies ei kysynyt edes minulta että voiko mennä talkoisiin ja voinko hoitaa lapsia viikonlopun. Kun nostin asian esille niin miehen kommentti oli "jostainhan hänen täytyy sitä sosiaalista seuraa saada". Aha - no olishan hänellä vaimo ja kolme lasta ja olishan me voitu mennä perheen kanssa mummolaan viikonlopuksi, tai olishan me voitu mennä perheen kanssa mökille ja pyytää tuttuja sinne päiväksi saunomaan. Mutta ei, katoaa vaan himasta johonkin lähes tuntemattomien talkoisiin että saa sosiaalista seuraa. Ilmeisesti perhe ei ole hänelle sosiaalista seuraa. Kurja huomata 20v avioliiton ja 3 lapsen jälkeen että miehen menojalka vipattaa tuolla tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana nainen olet! Juuri tuollaisen naisen minäkin haluaisin!
Joo kun tietäisi mitä tämä tarkoittaa??
Mäki meen aina seisoo keskellä tietä mutta ei nyt mitään kummaa tapahdu. Näen kauppoja, asfalttitiet, taivas, puut. Koiria... meen kuntosalille,raflaan kinoon....
En tajuu miten tää tilanne tuo minulle kavereita, elämää ja mies.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioliitto veitsenterällä just tämän vuoksi.
Mä en myöskään ymmärrä miksi koko ajan pitäisi olla ihmisten ilmoilla, sosiaalinen ja hyperaktiivinen harrastusrintamalla. Mun mies ei ymmärrä, miksi mä en pyydä mun työkavereita meille iltaisin ja viikonloppuisin istumaan iltaa. Yritän selittää, että työkaverini ovat ihan kivoja mutta mulle riittää että teen heidän kanssaan viitenä päivänä viikossa töitä 8h/päivä, en halua viettää heidän kanssaan enää vapaa-aikaani. Kuulemma olen erakko. Aha.
Mieheni ei myöskään ymmärrä miksi mulla ei ole insta ja facebook tilejä. Kuulemma ihan normaalia jakaa elämänsä siellä, mutta mä olen kuulemma outo kun en laita perhekuvia nettiin. Aha.
Samoin miehen mielestä pitäisi koko ajan kutsua meille muitakin vieraita. Pyytää ihmisiä meidän mökille, kotiin viikonloppuisin, mennä konserttiin kaveriperheiden kanssa ja koko ajan olla joidenkin muiden kanssa. Milloin voimme olla ihan vain keskenämme oman perheen kanssa?
Ja ikää meillä 45v eli en vaan ymmärrä tätä jatkuvaa ylisosiaalisuutta. Kaverit on kivoja, mutta tarvitsen myös omaa aikaa.
Ei voi kuin ihmetellä kuinka joku menee naimisiin ihmisen kanssa joka ei ole ollenkaan itselle sopiva.
Supersuulaan ja sosiaalisen ekstrovertin kanssa eläminen on lähinnä hlvettiä jos ei itse ole samanlainen sähköjänis. Ja se tulee ilmi jo ihan tapailuvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ihmisten ilmoille meneminen tarkoittaa vain neljän seinän sisältä poistumista. En ole ajatellut, että se tarkoittaa nimen omaan ihmisten kanssa seurustelua.
Jos asuu yksin, niin lähteä ihmisten ilmoille voi tarkoittaa sitä että kävelee vaikka ruokakauppaan ja näkee samalla muita ihmisiä ja voipa jopa jutella heidän kanssaan. Se on vastakohta on ns. mökkihöperyys.
Kävin tänään ihmisten ilmoilla. Bussissa ärsytti ihmiset jotka huusi puhelimeen. Kaupungilla ärsytti ihmisruuhkat. Ärsytti kaikki, miten ne käveli, miten ne puhui, miten ne oli pukeutuneet, miten ne söi.
Oli helpotus päästä kotiin. Nyt ärsyttää naapurin popitus ja bileet.
Hell is other people.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata
https://hs.mediadelivery.fi/img/1920/99ea25bdc39447f9a4248c744cf3668e.j…
😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioliitto veitsenterällä just tämän vuoksi.
Mä en myöskään ymmärrä miksi koko ajan pitäisi olla ihmisten ilmoilla, sosiaalinen ja hyperaktiivinen harrastusrintamalla. Mun mies ei ymmärrä, miksi mä en pyydä mun työkavereita meille iltaisin ja viikonloppuisin istumaan iltaa. Yritän selittää, että työkaverini ovat ihan kivoja mutta mulle riittää että teen heidän kanssaan viitenä päivänä viikossa töitä 8h/päivä, en halua viettää heidän kanssaan enää vapaa-aikaani. Kuulemma olen erakko. Aha.
Mieheni ei myöskään ymmärrä miksi mulla ei ole insta ja facebook tilejä. Kuulemma ihan normaalia jakaa elämänsä siellä, mutta mä olen kuulemma outo kun en laita perhekuvia nettiin. Aha.
Samoin miehen mielestä pitäisi koko ajan kutsua meille muitakin vieraita. Pyytää ihmisiä meidän mökille, kotiin viikonloppuisin, mennä konserttiin kaveriperheiden kanssa ja koko ajan olla joidenkin muiden kanssa. Milloin voimme olla ihan vain keskenämme oman perheen kanssa?
Ja ikää meillä 45v eli en vaan ymmärrä tätä jatkuvaa ylisosiaalisuutta. Kaverit on kivoja, mutta tarvitsen myös omaa aikaa.
Ja naimisiin saakka ehditte ennen kuin huomasitten olevanne tässä suhteessa erilaisia! Meillä nuo asiat käsiteltiin jo seurusteluaikana.
Kyllä, ihmiset kuule muuttuvat vuosikymmenten aikana. Avioliittoa takana 20 v ja olin minäkin energinen ja sosiaalinen aiemmin. Ikä tekee tehtävänsä, ei sitä jaksa istua tässä iässä kolmen lapsen äitinä iltojaan baareissa, teattereissa, saunailloissa ja kissanristiäisissä kaverijoukkojen kanssa.
Introversio/ekstroversio on persoonallisuuden piirre, joka ei juurikaan elämän aikana muutu. Minusta on oikeasti ihmeellistä, jos jo vuosien ajan olette joutuneet käymään keskusteluja siitä, pitäisikö kutsua vieraita ja pitäisikö olla some-tilejä vai voiko olla vain perheen kanssa.
Ihmeellistä on vain se, että miksi toista osapuolta pitäisi häiritä se, jos toisella ei ole sometilejä tai omia menoja tai harrastuksia? Ei varmaan sitä toistakaan häiritse, että sillä toisella on some tili ja harrastus. Sitten jos yhteisiä menoja perheen kanssa ei ole yhtään mitään koskaan, on ehkä vähän huolestuttavaa. Tai jos on henkilö, jolla ei perhettä, eli on koko ajan ypö yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä normaali ihminen kaipaa muitakin. Jos ei juttelua niin toisten näkemistä. Muuten sitä "syrjäytyy" oikeasti. Entäs teidän lapset? Opetatte lapsille saman mallin, että pysytään vaan kotona, lapset eivät kavereita kun ehkä heitä on kotona varoitettu ettei saa sitten olla sen kanssa ja pitää tulla koulusta suoraan kotiin. Mitä se sellainen elämä on.
Oli kiva kuulla kun aikuinen poika soitti eilen ja kertoi olevansa koulu-ja lapsuusajoista olevien kavereiden ja ystäviensä kanssa vuosittaisessa kokoontumisessa. Nytkin oli paikalla kaikki seitsemän miestä ( yhtä vaille perheellisiä) eri puolilta suomea. Ymmärrän hyvin, että sellaiset siteet pysyvät läpi elämän ja heidän poppoo on huolehtinut siitä että pysyy. Ystävät ovat elämän suola, niitä kannattaa vaalia.
Vierailija kirjoitti:
Kävin tänään ihmisten ilmoilla. Bussissa ärsytti ihmiset jotka huusi puhelimeen. Kaupungilla ärsytti ihmisruuhkat. Ärsytti kaikki, miten ne käveli, miten ne puhui, miten ne oli pukeutuneet, miten ne söi.
Oli helpotus päästä kotiin. Nyt ärsyttää naapurin popitus ja bileet.
Hell is other people.
No huh. Mä olin taas helpottunut, kun tuossa taannoin oli bileet tuossa naapurustossa, mutta ei onneksi omassa naapurissa. Mietin vaan, että mitäköhän mahtaa bilettäjien naapurit miettiä? Ei varmaan mitään erityistä, kun ei tuossa ole mielestäni aikaisemmin biletetty. Kun on joskus joutunut kuulemaan mökää naapurista useita kertoja vuoden aikana öisin, ei sitä niin mielellään toivo biletystä omalta naapurilta.
Totta, julkisissa moukkamaisesti kailottavat ihmiset on ärsyttäviä juntteja, mutta onneksi vaan harva kuitenkin käyttäytyy noin, joten en mä jätä ihmisten ilmoille menemättä kailottajien takia sentään.Yleensä ihmiset käyttäytyy ihan hyvin kahvilassa. Joskus on sattunut joku kailottaja viereen ja olisi toivonut vähän hiljaisempaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä normaali ihminen kaipaa muitakin. Jos ei juttelua niin toisten näkemistä. Muuten sitä "syrjäytyy" oikeasti. Entäs teidän lapset? Opetatte lapsille saman mallin, että pysytään vaan kotona, lapset eivät kavereita kun ehkä heitä on kotona varoitettu ettei saa sitten olla sen kanssa ja pitää tulla koulusta suoraan kotiin. Mitä se sellainen elämä on.
Oli kiva kuulla kun aikuinen poika soitti eilen ja kertoi olevansa koulu-ja lapsuusajoista olevien kavereiden ja ystäviensä kanssa vuosittaisessa kokoontumisessa. Nytkin oli paikalla kaikki seitsemän miestä ( yhtä vaille perheellisiä) eri puolilta suomea. Ymmärrän hyvin, että sellaiset siteet pysyvät läpi elämän ja heidän poppoo on huolehtinut siitä että pysyy. Ystävät ovat elämän suola, niitä kannattaa vaalia.
Sul on vähän väärä käsitys. Olen vähän erakko, enkä kaipaa ystäviä, mutta aina olen halunnut, toivonut ja kannustanut lapsia hankkimaan ystäviä, enkä mitenkään estänyt sitä. Meillä lapset on aina löytäneet kaverinsa itse, ei vanhempien kautta, joten vähän ihmeellinen näkökulma, jos vanhemmalla ei kavereita, niin ei lapsillakaan voi olla.
Vanhemmat on enemmän vastuussa siitä, miten esim. sukulaisiin ollaan yhteydessä, mutta siinäkin muistettakoon, että se on aina kahdenkauppaa ja joskus kanssakäymättömyys voi johtua myös siitä, että ei niitä sukulaisia ole edes maantieteellisesti kovin helppo nähdä eli ei asuta lähellä ja osalla ei ehkä paljon sukua elossa jne.
Ei ole pakko mennä ihmisten ilmoille, varsinkaan jatkuvasti.
Kuitenkin silloin tällöin on hyväksi olla vuorovaikutuksessa tuntemattomien ihmisten kanssa. Vuorovaikutus voi olla pelkästään ruumiinkielellistä (katse, ilmeet, eleet).
Jos tottuu olemaan jatkuvasti vain kotona, kynnys lähteä ulos saattaa kasvaa huomaamatta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mennä kävelylle, kun voi hankkia kotiin stepperin? Miksi syödä ravintolassa, kun voi laittaa kotona ruokaa? Miksi mennä kuuntelemaan live-musiikkia, kun voi soittaa sitä kotona joltain laitteelta? Miksi mennä elokuviin, kun on Netflix? Miksi matkustella, kun voi katsella kuvia, karttoja ja videoita netistä? Miksi tavata kavereita, kun voi viestitellä heidän kanssaan?
Ap, saat kaikin mokomin kaventaa oman elämäsi, mutta meillä muilla on tarve kuulua ihan oikeaan yhteisöön, sellaiseen, jossa ihmisiä tavataan ja nähdään livenä.
Miksi ihmeessä leimaat ap:n ja muiden yhteisöt "epäaidoiksi" ja vain sinun yhteisösi oikeiksi ja aidoiksi? Ihan kuin fyysisesti samassa tilassa hönkiminen tekisi yhteisöstä aidon!
Minä tarvitsen valtavasti yksinäisyyttä (positiivista sellaista) kun olen töissä muiden seurassa. Etätyö on myös yhdessä oloa ja toivun siitä yksin.
Jos olen vuoden töissä niin kesäloman saatan viettää kotona lähtemättä mihinkään. Ja se on ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä tarvitsen valtavasti yksinäisyyttä (positiivista sellaista) kun olen töissä muiden seurassa. Etätyö on myös yhdessä oloa ja toivun siitä yksin.
Jos olen vuoden töissä niin kesäloman saatan viettää kotona lähtemättä mihinkään. Ja se on ihanaa.
Taitaa olla liian kuormittava positio sinulla, ettei olisi loppuunpalamisen riski, itse pitää kantaa huolta, toipuminen voi kestää vuosia tai sitten kuukahtaa ennenaikaisesti haudan lepoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioliitto veitsenterällä just tämän vuoksi.
Mä en myöskään ymmärrä miksi koko ajan pitäisi olla ihmisten ilmoilla, sosiaalinen ja hyperaktiivinen harrastusrintamalla. Mun mies ei ymmärrä, miksi mä en pyydä mun työkavereita meille iltaisin ja viikonloppuisin istumaan iltaa. Yritän selittää, että työkaverini ovat ihan kivoja mutta mulle riittää että teen heidän kanssaan viitenä päivänä viikossa töitä 8h/päivä, en halua viettää heidän kanssaan enää vapaa-aikaani. Kuulemma olen erakko. Aha.
Mieheni ei myöskään ymmärrä miksi mulla ei ole insta ja facebook tilejä. Kuulemma ihan normaalia jakaa elämänsä siellä, mutta mä olen kuulemma outo kun en laita perhekuvia nettiin. Aha.
Samoin miehen mielestä pitäisi koko ajan kutsua meille muitakin vieraita. Pyytää ihmisiä meidän mökille, kotiin viikonloppuisin, mennä konserttiin kaveriperheiden kanssa ja koko ajan olla joidenkin muiden kanssa. Milloin voimme olla ihan vain keskenämme oman perheen kanssa?
Ja ikää meillä 45v eli en vaan ymmärrä tätä jatkuvaa ylisosiaalisuutta. Kaverit on kivoja, mutta tarvitsen myös omaa aikaa.
Ja naimisiin saakka ehditte ennen kuin huomasitten olevanne tässä suhteessa erilaisia! Meillä nuo asiat käsiteltiin jo seurusteluaikana.
Kyllä, ihmiset kuule muuttuvat vuosikymmenten aikana. Avioliittoa takana 20 v ja olin minäkin energinen ja sosiaalinen aiemmin. Ikä tekee tehtävänsä, ei sitä jaksa istua tässä iässä kolmen lapsen äitinä iltojaan baareissa, teattereissa, saunailloissa ja kissanristiäisissä kaverijoukkojen kanssa.
Introversio/ekstroversio on persoonallisuuden piirre, joka ei juurikaan elämän aikana muutu. Minusta on oikeasti ihmeellistä, jos jo vuosien ajan olette joutuneet käymään keskusteluja siitä, pitäisikö kutsua vieraita ja pitäisikö olla some-tilejä vai voiko olla vain perheen kanssa.
Totta, mutta nuorempana sitä tekee enemmän asioita sosiaalisesta (kavereiden) painostuksesta, vanhempana osaa jo sanoa jos ei oikeasti kiinnosta, ja jaksaminenkin voi olla oikeasti vähäisempää. Ja suhteen alussa puolisokin varmaan sietää enemmän kumppaniltaan esim. somettomuutta. Mahdotonta se on siellä suhteen alussa sanoa kuinka äärimmäisyyksiin ne luonteenpiirteet kehittyy.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioliitto veitsenterällä just tämän vuoksi.
Mä en myöskään ymmärrä miksi koko ajan pitäisi olla ihmisten ilmoilla, sosiaalinen ja hyperaktiivinen harrastusrintamalla. Mun mies ei ymmärrä, miksi mä en pyydä mun työkavereita meille iltaisin ja viikonloppuisin istumaan iltaa. Yritän selittää, että työkaverini ovat ihan kivoja mutta mulle riittää että teen heidän kanssaan viitenä päivänä viikossa töitä 8h/päivä, en halua viettää heidän kanssaan enää vapaa-aikaani. Kuulemma olen erakko. Aha.
Mieheni ei myöskään ymmärrä miksi mulla ei ole insta ja facebook tilejä. Kuulemma ihan normaalia jakaa elämänsä siellä, mutta mä olen kuulemma outo kun en laita perhekuvia nettiin. Aha.
Samoin miehen mielestä pitäisi koko ajan kutsua meille muitakin vieraita. Pyytää ihmisiä meidän mökille, kotiin viikonloppuisin, mennä konserttiin kaveriperheiden kanssa ja koko ajan olla joidenkin muiden kanssa. Milloin voimme olla ihan vain keskenämme oman perheen kanssa?
Ja ikää meillä 45v eli en vaan ymmärrä tätä jatkuvaa ylisosiaalisuutta. Kaverit on kivoja, mutta tarvitsen myös omaa aikaa.
Ja naimisiin saakka ehditte ennen kuin huomasitten olevanne tässä suhteessa erilaisia! Meillä nuo asiat käsiteltiin jo seurusteluaikana.
Kyllä, ihmiset kuule muuttuvat vuosikymmenten aikana. Avioliittoa takana 20 v ja olin minäkin energinen ja sosiaalinen aiemmin. Ikä tekee tehtävänsä, ei sitä jaksa istua tässä iässä kolmen lapsen äitinä iltojaan baareissa, teattereissa, saunailloissa ja kissanristiäisissä kaverijoukkojen kanssa.
Mua on aina ihmetyttänyt se, kun sanotaan naisten olevan sosiaalisempia kuin miehet. Minusta se on päinvastoin. Miehet tykkää kutsua kavereita kylään ja käydä yhdessä paikoissa, mutta naiset keskittyy pelkästään siihen omaan perheeseen. Sen takia itsellänikään ei ole enää kavereita, kaikilla on mies ja sitten unohtuu ystävät. Ero kun tulee, voidaan nähdä, mutta kun uusi mies löytyy, ei ehdi enää tavata. Työpaikallakin on vaikeaa ystävystyä kenenkään kanssa, kun kaikilla on ainakin mies, osalla myös lapsia. Mihinkään ei voi lähteä.
Kyllä ne miehet mielellään tapaa vapaa-ajallaan kavereita vielä kolmekymppisinäkin. Paitsi tietenkin jos on tuollainen vaimo joka kieltää. Tälläkin palstalla jatkuvasti naiset hokee tuota, että: "en jaksa vapaa-ajallakin katsella työkavereitani."
Kyllä mä jaksaisin, mutta kun ei ne halua. Miehet meillä käy töiden jälkeen esimerkiksi yhdessä kalastamassa tai baarissa. Naisia ei saa lähtemään mihinkään, edes sienimetsälle. Saatikka mökille. Yksin saa joka paikkaan mennä. Mun mielestä naiset voisivat relata vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioliitto veitsenterällä just tämän vuoksi.
Mä en myöskään ymmärrä miksi koko ajan pitäisi olla ihmisten ilmoilla, sosiaalinen ja hyperaktiivinen harrastusrintamalla. Mun mies ei ymmärrä, miksi mä en pyydä mun työkavereita meille iltaisin ja viikonloppuisin istumaan iltaa. Yritän selittää, että työkaverini ovat ihan kivoja mutta mulle riittää että teen heidän kanssaan viitenä päivänä viikossa töitä 8h/päivä, en halua viettää heidän kanssaan enää vapaa-aikaani. Kuulemma olen erakko. Aha.
Mieheni ei myöskään ymmärrä miksi mulla ei ole insta ja facebook tilejä. Kuulemma ihan normaalia jakaa elämänsä siellä, mutta mä olen kuulemma outo kun en laita perhekuvia nettiin. Aha.
Samoin miehen mielestä pitäisi koko ajan kutsua meille muitakin vieraita. Pyytää ihmisiä meidän mökille, kotiin viikonloppuisin, mennä konserttiin kaveriperheiden kanssa ja koko ajan olla joidenkin muiden kanssa. Milloin voimme olla ihan vain keskenämme oman perheen kanssa?
Ja ikää meillä 45v eli en vaan ymmärrä tätä jatkuvaa ylisosiaalisuutta. Kaverit on kivoja, mutta tarvitsen myös omaa aikaa.
Ja naimisiin saakka ehditte ennen kuin huomasitten olevanne tässä suhteessa erilaisia! Meillä nuo asiat käsiteltiin jo seurusteluaikana.
Kyllä, ihmiset kuule muuttuvat vuosikymmenten aikana. Avioliittoa takana 20 v ja olin minäkin energinen ja sosiaalinen aiemmin. Ikä tekee tehtävänsä, ei sitä jaksa istua tässä iässä kolmen lapsen äitinä iltojaan baareissa, teattereissa, saunailloissa ja kissanristiäisissä kaverijoukkojen kanssa.
Mua on aina ihmetyttänyt se, kun sanotaan naisten olevan sosiaalisempia kuin miehet. Minusta se on päinvastoin. Miehet tykkää kutsua kavereita kylään ja käydä yhdessä paikoissa, mutta naiset keskittyy pelkästään siihen omaan perheeseen. Sen takia itsellänikään ei ole enää kavereita, kaikilla on mies ja sitten unohtuu ystävät. Ero kun tulee, voidaan nähdä, mutta kun uusi mies löytyy, ei ehdi enää tavata. Työpaikallakin on vaikeaa ystävystyä kenenkään kanssa, kun kaikilla on ainakin mies, osalla myös lapsia. Mihinkään ei voi lähteä.
Kyllä ne miehet mielellään tapaa vapaa-ajallaan kavereita vielä kolmekymppisinäkin. Paitsi tietenkin jos on tuollainen vaimo joka kieltää. Tälläkin palstalla jatkuvasti naiset hokee tuota, että: "en jaksa vapaa-ajallakin katsella työkavereitani."
Kyllä mä jaksaisin, mutta kun ei ne halua. Miehet meillä käy töiden jälkeen esimerkiksi yhdessä kalastamassa tai baarissa. Naisia ei saa lähtemään mihinkään, edes sienimetsälle. Saatikka mökille. Yksin saa joka paikkaan mennä. Mun mielestä naiset voisivat relata vähän.
Korjaus, tarkoitin nelikymppisinä. No joka tapauksessa, sama vaikka viiskymppisinä. Minusta naisissa on enemmän introvertti luonteisia. Miehet hakeutuu enemmän toistensa seuraan, miksi meillä naisilla on kaikki aina niin hankalaa? Miksi pitää joka hetki olla sen oman perheen kesken? Mitä pahaa siinä on, että välillä jättää vaikka ukon lastensa kanssa tai yksin ja lähtee kaverin kanssa vaikka kahville? Ei tarvitse mitään bilettää, mutta johonkin edes käymään?
Alue: Aihe vapaa
Pelottavaa, että 45-vuotias kuullostaa mummoikää lähestyvältä...